Kovat pakkaset on meillä etelässäkin, aivan upeaa, tulee kunnollisen talven tuntu. Välillä pitää tarkastaa Appelsiini-koirankin tassut ja poistaa pahimmat jääkikkareet, vaikka aika kylmänkestävä kaveri tuo Iiris onkin. Toiset taas mallaa pipoa päähän. Ihan itte!

Laitoin tämän kuvan vaikkei se varsinaisesti ole maailman onnistunein sillä:

1. Keinu näyttää eka kertaa valokuvassa sellaiselta kuin pitääkin ja 2. Pipon värit muistuttavat todellisuutta aika tarkasti. Tein pipon miehen veljenlapselle tarkoituksenani antaa jouluna, mutta se unohtui sitten niiden muiden pakettien tohinoissa. Eipä mitään, kiva kun kaikki ei pääty jouluun... Ja taitaa mulla olla noita joululahjaksi tarkoitettuja pipoja enemmänkin laatikossa. Unohdin ne vallan laittaa paketteihin.

Pipo oli juuri sopivan kokoinen hurmaavalle neidille. Lankana on Novitan 7 -veljestä. Tarkan punnituksen unohdin, mutta varmaan 50 grammaa tuollaiseen menee. Puikot olivat 3puolikkaat pyöröt ja sukkikset. Silmukoita loin 80, ja kerroksia on joustin ja kaikki kavennuskerrokset mukaan laskettuna 54. Siis tosi sopiva yksivuotiaan päähän, vahingossa onnistuin tällä kertaa. Pompom-pompulan sain taas tehä päälaelle keikkumaan. Oi kun tykkään niistä!

Nyt kun ompelukone on kaivettu naftaliineista ja siksak jälleen kunnossa, ovat tilkkutyöt ja muutkin ompelukset alkaneet kiinnostaa. Hoitopöydän alustan tein kestovaippakaupan muovitetusta PUL-kankaasta, tausta on paksua valkoista puuvillaa. Väliin laitoin monta kerrosta tikkikangasta, joten nyt alusta on pehmeä mutta samalla konepestävä. Mua hiukan öllöttää ne kaupan valmisalustat mitkä on kovaa ja nahkeaa muovia.

Alustan kuosi on kiva. Joskus aikoja sitten tilattu Myllymuksuista.  Kuosista puheenollen olen yrittänyt kaivaa kaapeistani jotain kivaa oloasu-kangasta. Vaikka uusin Moda oli muuten aika köyhä, oli siinä kiva oloasun ohje äippälomalaiselle. Taidan toteuttaa jos ennätän jossain vaiheessa.

Parin päivän puhteena tein tulevalle piiperoiselle villahaalarit paksusta langasta. Nämä olisi tarkoitus laittaa kotimatkalle (tulisi nyt ensin edes SE päivä).  Malli on oma, mutta mittasuhteita on tarkastettu valmisvaatteesta. Hihat ja puntit on niin pitkät että ne pitää varmasti alkuun kääntää.

Haalarin väri on aivan ihana, vaikkei se mielestäni toistu näissä kuvissa missään ihan todellisena. Lankana käytin Schachenmayrin Ecologico Coloria, upean pehmeää 100% villaa. Puikkokoko paksulle langalle oli 5,5, lankaa kului 163 grammaa. Oikeasti melkein neljä kerää tuhlasin tähän, sillä kaula-aukko ei meinannut ottaa onnistuakseen. Purin, neuloin, purin, neuloin. Tuli siitä lopulta kelvollinen, vaikkei täydellinen. Napit ja koristeankan löysin omista varastoistani.

Eikä tämä siis ole välttämättä lainkaan mikään pojan haalari, vaikka sinisenvihreä onkin. Vaikka voi se ollakin, sehän pian nähdään. Napit ovat kivan läpinäkyvät. Puunapitkin olisivat näyttäneet kivoilta, mutta ne jotka multa löytyi, oli liian isoja tähän nappilistaan. Tällä hetkellä bambuisilla puikoilla melkein valmiit vastasyntyneen kokoiset villasukat, sen jälkeen vielä tumput ja lakki samaan settiin, jollei sairaalareissu yllätä ennen. Vauvan tilkkupeitto on viimein mietitty valmiiksi. Olen mallannut tilkkupaloja työhuoneen lattialla moneen eri järjestykseen ja lopultakin olen tyytyväinen. Pian alan ommella yhteen, jottei järjestys ehdi sotkeutua. Ulkona on kylmä mutta upea ilma. Lähdetään koirien kanssa ulos... Hienoa Loppiaista!