Luulen niin... Keväällä ei tullut neulottua, kun väsymys vaivasi naista. En ole blogejakaan, omaakaan, käynyt lukemassa, joten olinkin aivan otettu kaikista uusista ihanista kommenteistanne! Kiitos! Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, niin vastailen kyllä mielelläni, kyselkään vaan uudestaan. En vain viitsi kirjoitella kaikkiin kolme kuukautta vanhoihin kysymyksiin vastauksia, kun varmaankin suurimpaan osaan on jo hyvät vastaukset löytyneet:).

Kai joskus maaliskuussa pikkulikka sai uudet villasukat vanhasta vihreästä Woolin jämästä. Sukat tulivat tosi tarpeeseen, kaikki vanhat olivat pieniä. Silmukoita loin 40 ja näppituntumalla mentiin taas. Puikot olivat kaksipuolikkaat.

Ekan sukan kärkikavennukset tein jälleen 'väärin päin', eli huomasin vasta pääteltyäni, että jos olisin tehnyt kavennukset toisin päin, olisi tullut siistimpää jälkeä.  Yleensä käy aina näin ja puran ekan sukan kärkikavennukset.  Nyt en lähtenyt purkamaan, mutta tein kakkossukkaan 'sen paremman' päättelyn ja huomasin ettei niissä nyt oikeasti niin kovasti eroa ole.

Typyä ei nyt kuitenkaan haittaa miten päin kavennukset siellä kärjissä ovat.

Reilu kolme viikkoa sitten pääsin jälleen ompeluhommiin keväthäiden kunniaksi. Löysin jo aikaisemmin keväällä tosihalvalla ihananruskeaa paksua satiinia Laitilan Helmikankaasta mekkoa varten. Niin kaunis väri mielestäni!

Koska masuni on jälleen vaivihkaa päässyt kasvamaan, sain loistavan tekosyyn ommella jälleen uuden puvun. kun mikään vanha ei sovi, tiedättehän...

Tein mekon Burdan ohjeella, mutta jouduin tekemään rajusti muutoksia etumukseen, enkä lopultakaan ole täysin tyytyväinen. Helma on kauniin mallinen, joten kokonaisuus on kohtalaisen onnistunut. Liukas kangas oli kyllä todella haasteellinen vanhalle Singerilleni, ja jos malli olisi ollut lainkaan monimutkaisempi, olisin ollut pulassa. Tämänkin melko yksinkertaisen mallin kanssa jouduin turvautumaan käsin ompeluun (!) parissakin kohtaa.

Näillä näkymin, jos vaan kaikki menee hienosti, meitä saa sitten syksymmällä onnitella. Siihen saakka kasvatan ja suojelen pienoista parhaani mukaan, jokaisesta sisäisestä potkusta ja muksauksesta iloiten.

Paljon on siis tekeillä kotona ja rakennuksilla. Vielä ei tiedetä edes sitä milloin uusi oma koti valmistuu. Varmasti ajallaan, silloin kun se pitääkin, sillä mitään päivämääriä ei ole asetettu. Tänä kesänä toivoisin hiukan käsityöaikaa itselleni, vaikka pieni auringonsäteeni onkin kovin ehtiväinen tyttö. Pahoinvointi on väistynyt pikkuhiljaa (vaikkakin niin myöhään tällä kertaa), olon puolesta kudin houkuttelee jo. Virkkuukoukulla on puolikas kuteesta virkattua mattoa. Se tulee tyttären huoneeseen sinne uuteen kotiin. Kiitos! Alan lukemaan jälleen pari kuukautta lukematta jääneitä ihania blogeja...