Semmoistahan se tuntuu olevan vähän joka suunnalla, flunssaista siis. Ehtiipähän heilutella puikkoja vähän ahkerammin, kun pitää kevittää kuntoilupuolella, ettei tule vain kipeämmäksi.  Olempas siis jotain juttuja saanut aikaiseksi. Vihreästä Sisu-langasta, josta valmistui myös se Fifi III, piti tulla pipo, mutta tarpeeksi pienien pyöröjen puutteessa vaihdoin suunnitelmaa (kauppa ei tietysti ollut auki kun pääsiäinen oli). Siispä kämmekkäät oikein-nurin putkena, silmukoita loin 50.

Voiko helpompaa olla? Tulipas ainakin seurattua kerrankin leffaa kunnolla kun oli näin helppoa puikolla.

Liityin Project Spectrumiinkin ihan omaksi ilokseni, sillä värien kanssa pelaaminen on niin hauskaa. Kämmekkäät (tai toinen on vielä hiukkasen kesken) voidaan kai sitten hyväksyä huhti/toukokuun tuotoksiin, PS:n väreinä kun ovat vihreä, keltainen ja pinkki (tai mikä lie vaaleanpunainen:). Vaaleanpunainen Wool kutsuu kiivaasti minua omalta lankahyllyltäni. Haluaisin siitä taasen Fifi III:n, vaikka toisaalta olisi hauska kokeilla jotain toistakin mallia. Fifi III on vain jollain tapaa simppeli, mutta todella kaunis. Ei sillä etteikö jo ne aiemmin linkittämäni huivimallit yltäisi samaan. Tuntuu vaan siltä että vaaleanpunainen Wool olisi kuin luotu Fifiksi. Äitienpäivälahja-ajatuskin on muhimassa, mutta empä taida kertoa enempää, jos vaikka asianosainen tulisi vahingossa eksyneeksi tänne, niin ei tule pilattua yllätystä. Tarkoituksena olisi kuitenkin käyttää siihen lankaa ja virkkuukoukkua. Mutta siinä kaikki, enempää en paljasta!

Virkattu huivi, jota olen pääasiassa tehnyt töissä (tauoilla ja iltavuorossa kotiinpääsyä odotellessa, jos hommat loppuneet hiukan etuajassa), on nyt viimeistelyä vaille valmis. Langat pitäisi siis päätellä, ja huivi kostuttaa ja pingottaa, sekä lisätä hapsut. Vaikka keskeneräisyyksien esittely saattaa joidenkin mielestä olla tylsää, lisään kuvan siitäkin huolimatta:

Vähän on siis vielä tuollainen 'ryppyinen'. Lankana on luonnonvalkoinen Novitan Nalle, ohje Novitasta Talvi 2005. Muuten ohjeen mukaan valmistettu, mutta innostuin virkkaamaan yhdeksän kukkaa enemmän yhdelle sivulle, jotenka huivista tuli isompi. Siskolle tekemäni huivi oli samanlainen, mutta lanka oli mustaa ja kukkalappuja 36, tässä lappuja 45. Ihan kivalta näyttää, paremmalta tietysti viimeistelyn jälkeen. Aika iso siitä varmaan tulee, että jos vielä yhden tämmöisen joskus teen, niin mietin ensin käyttötarkoitusta ja päätän sitten teenkö isompana vai en. Ohjeen mukaan tehtynäkään huivi ei mielestäni (eikä siskonkaan mielestä) ole suinkaan liian pieni.

Lähikuvaa  vielä kukkasista. En voi kyllä uskoa, että ennen tätä ja sitä toista vastaavaa mustaa kolmiohuivia, meikäläinen melkein inhosi virkkaamista. Ehkäpä se olikin vain epävarmuuden tunnetta että osaako sitä kunnolla. Nyt virkkaus on ainakin jo ihan hauskaa. Töihin juuri passeli mukaanotettava (ei ole kuin yksi silmukka tippumisvaarassa, vaikka työ mujuu kassissa).

Upean lämmin kevätpäivä on nyt painunut mailleen. Kaippa sitä itsekin pitäisi pistää pötkölleen, varsinkin kun toipilas olen. Ensin kyllä ihan muutama rivi kämmekästä...Siis ihan muutama vaan...