Näin se baijerilainenkin sukka on päässyt kunnolla vauhtiin. En ole sitä hirveästi ehtinyt tekemään, mutta kuten kannustavissa kommenteissa mainittiin, niin takkuavan alun jälkeen se lähtee sujumaan. Tässä vaiheessa virheidenkin tekeminen on jo paljon epätodennäköisempää, sillä mallikuvio on jo nähtävillä puikoilla. Se lisäyskerros ja pari sen jälkeistä kiekkaa olivat... noh, aikamoista taistelua. Nyt tämä on jo kivaa! Mallikuvioon jää ihan koukkuun, eikä se ole enää niin hidasta ja vaikeaakaan. Ihastumisestani huolimatta aion jättää baijerilaisen Suomen mantereelle, ja ottaa Prahan matkakassiini joitain keveämpiä huithapelilankoja (vai pitäisikö sanoa malleja). Kaikesta huolimatta baijerilainen on vähän raskasta neulottavaa, joten mukaan lähtee Kellokukka-huivi, jonka aloitan vaaleansinisestä Topp Mohair -langasta. Taidan myös ottaa kesätopin langat mukaan kaiken varalta, jos satun kaipaamaan vaihtelua neulerintamalla (viikon aikana, no haloo... ehkä hiukkasen hätävarjelun liioittelua). Lentokoneen nokka asettuu kohti Prahaa vajaan yhdeksän tunnin kuluttua, huiii-sin ihanaa!

Viikon loman aikana aion  tietysti juosta sen Prahan Maratonin 13.5. (siitä reissu-suunnitelma alunalkaen lähtikin liikkeelle), nauttia ihanista kesäpäivistä maleksien ja juosta tukka putkella lankaputiikkien perässä (kyllä maratonin jälkeen nyt luulisi senverran olevan virtaa kintuissa;). Neulonnallekin löytyy varmasti aikaa iltaisin nähtävyyksien jälkeen.

Kesäkassin kuvan taisin vähän unohtaa, mutta tässäpä se. Ihan näpsäkkä torikassi meikäläisen kesävaate-arsinaaliin. Jossain vaiheessa voisin vielä väsätä seuraksi jonkinmoisen kesäpipon, lankaa nimittäin jäi.

Nyt pitää tehdä vielä viimehetken valmisteluja ja mennä muutamaksi tunniksi pötkölleen ennen Tsekinmaalle lähtöä. Minä vaikenen viikoksi ja toivottelen kaikille oikein ihanaa ja lämmintä viikkoa myöskin Suomeen!