Myrtilluksen seuraaja Villiviini-mekko suvaitsi sitten kuivuakin. Kuva on aika tavalla vaatimattomampi kuin mustikkaisen mekon kohdalla. Ilmeestä taitaa näkyä, että työpäivä on takana, ja väsyttäväkin oli. Ehkäpä lauantaina, kun on ne juhlatkin, saan jonkun ottamaan hiukan onnistuneemman kuvan kyseisestä mekosta. Suurin harmitus ja epäkohta on tuossa etumuksessa, kun rinnan alle tarkoitettu poikkileikkaus hakeekin paikkansa viisi senttiä ylemmäs. Jos oikein venytän, saan sen hissattua oikealle kohdalleen, mutta ei ole venytettykään neulos kovin hyvä juttu (tosin kun laitan topin alle niin ei paista läpi silti). Mitat ovat samat kuin Myrtilluksessa, mutta varmaan tuo erilainen kaula-aukko-ratkaisu vaikuttaa asiaan. Nyt mulla onkin kaksi vaihtoehtoa ratkaista asia lauantaiksi. Ratkaisu 1: Hissaan leikkauksen rintojen alle ja ompelen sisäpuolelle jonkinnäköisen kujan, ja pujotan sitten kuminauhaa -pysyy varmana paikallaan. En silti tiedä miltä neulos ihan tositosissaan näyttää venytettynä. Ratkaisu 2: Ompelen sisäpuolelle, noin 5 cm horisonttiviivan alapuolelle jonkinnäköisen kujan, ja pujotan kuminauhan siihen -empiretyyli säilyy, neulos ei veny. Oikeastaan olisi kolmaskin vaihtoehto. Pitäisi vain saada täsmälleen oikeanväristä satiininauhaa. Ja sitten ompelisi sen päällipuolelle kiinni etukappaleen kohtaa, ja takakappaleen kohdasta jättäisi auki. Rusetti tulisi siis takakappaleen puolelle. Tällä hetkellä kolmos-ratkaisu kuulostaisi kaikkein parhaimmalta, vaikken kyllä olekaan ihan varma sopiiko satiininauha yhteen tavisvillan kanssa. Hmmm... Ei välttämättä. Ehkä kaikki vaihtoehdot ovat yhtä huonoja, eikä minkään kanssa ole hyvä. Huokailen nyt täällä aikani, ehkä huomenna näen jotain valoa tunnelin päässä. Mitäpä mieltä te muut olette? Tuollaiseksi en halua sitä jättää, joten jokin muu ratkaisu pitäisi löytyä...

Alpakkasilkki -huivi edistyy ihan mukavasti. Harmitukseni hameen kanssa tosi hidasti tahtia tänään. En paljon muuta ole parin viimeisen tunnin aikana tehnyt kuin miettinyt hamekuvioita. Ajattelin kuitenkin päättää turhan mietinnän tähän, ja tehdä vielä pari kuviota pitsineuletta samalla kun seuraan digiboksin tallentaman C.S.I.:n. Olen muuten katsonut jo pari kertaa tämän syksyn BB:tä. Ennen en ole kyseisestä sarjasta kovin välittänyt, mutta nyt se hiukkasen koukuttaa. Voi olla että johtuu iltavuorostakin tämä ilmiö. Kymmeneltä kun olen töistä kotona, niin se töllö on helppo räppäistä auki Subin kohtaa. Mutta ihan mukavanoloisia tyyppejä siellä Isoveljen talossa on tällä kertaa...