Mutta nämä... ooh ja aah! Maarit Ailion ihanat julisteet valloittivat heti, ja olisin ostanut ne, vaikka olisin joutunut maksamaan itseni kipeäksi. En kumminkaan joutunut, vaan olivat kympin kipale. Olen yli kaksi vuotta etsinyt sopivia tauluja tyhjyyttään huutaville seinilleni.  Nyt ainakin yksi seinä saa upeaa täytettä, ensin nämä pitää vain kehystää arvolleen sopivasti. Siis nämä kuvat ovat niin mua, ettei enempää voisi mikään olla. Rakastan näitä ja niiden tunnelmaa. Että joku osaakin...



Sitten toisena oli ihan pakko saada tämä Tintun lakki. Ihananihana! Hymyilyttäviä ovat heidän muutkin lakkinsa ja lasten vaatteet. Tämän nimi on Hishis, ja näyttää oikeasti vielä tuhannesti paremmalta lapsen päässä. Mutta tämä on mun! Naapurin setä hypähti kolme askelta taakse kun tuli vastaan ulko-ovella kun palailin lenkiltä koiran kanssa. Ei sanonut silti mitään;). Iskä hoiti vinoilut sitten hänenkin puolestaan, sillä sanoi, että "Sopiipa se sulle hyvin". Olin havaitsevinani pientä piruilua hänen äänessään. Mutta mitäs siitä, tämä on ihana ja tosi mukavanlämmin. Lähtee mun mukana joulukuun alussa kaamosvaellukselle. Ehkäpä otan tästä mallia ja teen samantyyppisen neulomalla ja ompelemalla. On meinaan kiva kun on korvaläpät ja tukka mahtuu alle, kun ei ne haivenet varmaan kovasti tykkää tulipalopakkasista.

Kate olikin sitten arvannut oikein tai muuten vain lukenut huolellisesti edellisiä kirjoituksiani:). Meinaan raidalliset ovat kuin ovatkin ne alpakkalankaiset villikset. Lupaan kuvan seuraavalla kerralla, kun unohdin filmata ne nyt yhdessä, enkä enää jaksa. Otan Kateen yhteyttä sähköpostin kautta viikonlopun aikana, niin että saan osoitteen ja Kate puolestaan vähän postia. Mailiossa näkyykin olevan sivuilla. Kuvaamattomista vielä senverran, että tädin hame on ihan kivalla mallilla, vaikken tänään ehtinytkään tekemään rivin riviä. Toinen hiha vielä puuttuu ja kostutus. Sitten tervetuloa jokin erittäin pieni ja vähätöinen projekti... Kuten esimerkiksi lapaset... Kun tulin ilmoittautuneeksi lapaskuuhunkin. Olisi se noloa jos en yksiäkään saisi kasaan.

Loppuyhteenvetona vielä. Tampereen messut olivat ihan ok, kiva oli poiketa, mutta luultavasti siellä on vähän liikaa samassa läjässä tällaiselle maalaiselle. Ei riitä mielenkiinto ihan kaikkeen, kun kyllästyminen pukkaa päälle runsaudenpulan ympäröidessä. Hieno kokemus ja nuo omat tuliaiseni olivat kyllä ihan huippuja! Muiden messuterveisiä odotellessa...