Viimeisin viikko on ollut paitsi vauhdikas, niin todella mieleenpainuva hyvässä ja pahassa. Neulottu on urakalla, ja valmistuneitten korissa on neljä paria Sotilaiden Sukkia. En ole niitä vielä päätellyt, joten esittelen vasta ensi kerralla. Herkullisia värejä olen niihin laittanut. Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä neulomaan sukkia lähipiirille, koska olen saanut muutamia komentteja suutarin lapsista ja heidän kengistään.

Pieni tyttäremme joutui viikko sitten sairaalaan. Sairastettuaan korkeaa kuumetta ilman nuhaa kolme päivää huolestuin, ja lähdin kuljettamaan lasta päivystykseen. Päivystyksen kautta tiemme vei sairaalaan, ja saanpa kiittää äidinvaistoani joka ajoi meitä lähtemään perjantai-iltana lääkäriin. Reissuun lähdimme kuuden maissa illalla, ja sairaalan lastenosastolla olimme vasta yhden maissa yöllä. Terveyskeskuksessa oli jonoa ja paikkaukseen saapuneita juoppoja. Sairaalan lastenlääkäri muisti sanoa, että onneksi lähdimme sairaalaan sinä iltana, ja tulehdus munuaisissa saatiin kuriin. Viivyimme sairaalassa viisi päivää, onneksi sain olla koko tuon ajan osastolla tyttären kanssa. Nyt olo on jo rauhoittunut, helpottunut ja onnellinen. Myöntää pitää, että viikon aikana olen itkenyt ja iloinnut enemmän kuin ikinä. Lapsen sairastelu on kamalaa, onneksi kotona on nyt terve tyttö ja arki alkaa olemaan taas uomissaan. Ikinä en ole pitänyt onnea tai lasta itsestäänselvyytenä, enkä edelleenkään. Onneksi Nellan suojelusenkeli oli lähellä.

Sairaanakin Nella jaksoi hymyillä hoitajille. Eipä ihme, että tädit toivat vuorotellen tytölle Piltin Aurinkoinen-sosetta.

Nukuin sairaalassa aika huonosti, joten kuuntelin Leena Lehtolaisen äänikirjaa ja neuloin. Se rauhoitti. Sain viimeisimmät sukat valmiiksi -niistä sitten ensi kerralla- ja aloittelin silkki-alpakkasekoite Aureasta nuttua Nellalle. Mummu toi langan sairaalaan, joten pääsin kimppuun. Olen kaavaillut nutun ympärille oikein pipo-käsine-housu-settiä. Katsotaan mitä tuleman pitää, nuttu valmistunee lähipäivinä.

Parisen viikkoa sitten löysin blogeja kahlaillessani haasteen, jota oli mahdoton ohittaa. Olen siis mukana So You Think You Can Knit -tempauksessa. Vähän jännittää mitä on tulossa, ja minkätyyppisen haasteen tulen saamaan. Haaste selvinnee tämän viikonlopun aikana...

Olin ensimmäistä kertaa kansalaisopiston valokuvauskurssilla tosrstaina, joten saa nähdä paraneeko kuvanlaatu vastaisuudessa. Ekakerran jälkeen en usko mitään radikaalia parantumista tapahtuneen. Kunhan yritin kuvailla ruskaa ja syksyistä luontoa. Asetuksia räpläillessä osuin pari kertaa oikeaan, ja sain kelvollisia kuvia vaikken automaattia käyttänytkään. Kai sekin on jo jotain. Neulomisiin!

Ilta tulee ja laitan lapsen nukkumaan. Mieskin nukahtaa, herää töihin aikaisin. Hiivin ulos ja haistelen hiljaista kesäyön ilmaa. Kuin linnunmaitoa. Kaksi kissaa livahtaa samalla ovenavauksella takapihalle tyydyttämään seikkailumieltään. Kaivan kutimen ja istun muovituolille. On hiljaista, ötökät liikkuvat ja minä neulon ja ajattelen onnellisia ajatuksia. Käyn välillä vilkaisemassa kun mies ja lapsi hengittävät tasaisesti, rauhallisesti. Muumimaailman Nipsun näköinen otus makaa sängyn jalkopäässä ja huokaisee kai nautinnollisena kääntäessään kylkeä. Tunnen hellyyttä lattialla nukkuvaa teini-ikäistä koiraa kohtaan, joka aina hereillä ollessaan näyttää norsulta posliinikaupassa. Nyt napero juoksee unessaan ja näyttää hymyilevältä. Palaan ulos kutimen ääreen ja mietin että tällainen onni tuntui joskus kovin kaukaiselta, kuten lottovoitto jollekin sellaiselle joka lottoaa. Olen ulkona vielä hyvän tovin ja nieleskelen hiljaisuutta. Ennen sisäänmenoa huutelen kissoja nimeltä. Toinen tulee, mutta raitainen jää vielä seikkailemaan linnunradan alle. Sain oman ajan ja valmiit lapsen neuleet muutamassa kauniissa kesäyössä.

TORIPÄIVÄ -SETTI

Oma malli

lanka: Sirdar Snuggly baby bamboo

puikot: 3 1/2 pyöröt ja sukkapuikot

menekki: 200 grammaa

Neuloin setin siis aloittaen jo kesäkuussa, mutta viimeistely venyi näihin päiviin. Setti on tietenkin ensi kesänä liian pieni, joten ehkäpä annan tämän jollekulle, tai säästän, jos sille vielä tulee myöhemmin käyttöä. Neuloin käyttäen uusia kolmepuolikkaita ebenpuikkoja, ja todella tykkään niiden tuntumasta, vaikka jonkun mielestä ne saattavat olla tahmeat. Tein aika mutu-tuntumalla, mutta lopputulos on onnistunut. Lankaa ei kyllä jäänyt yhtään. Olisin pidentänyt paidan helmaa, jos olisi ollut mahdollista.

En osannut päättää, joten laitoin monta kuvaa. Hassua oli se, että kyseiset pöksyt on aivan samantyyppiset kuin siinä Ilonan kirjassa ne aikuisten villa-caprit. En tietenkään niistä tiennyt ennenkuin jälkeenpäin, joskus elokuussa. Haluaisin tehdä ne itselleni, jos aika antaa myöden. Nyt puikoilla menossa sotamiesten sukkia,  tilaushame 7-veikasta, sekä yksi pikkutyö. Ilmoittauduin valokuvauskurssille kansalaisopistoon. Odotan sitä innolla, tännekin ehkä tiedossa parempaa kuvanlaatua. Seiskaveikkasukkien neulonta on tooooo-si koukuttavaa. Ens kerralla kehruusta. Tänään tyttärellä on mörrimöykkypäivä, vaikka äidille aurinko paistaa.

EDIT 23:30

Hei, olen ollut viimeiset pari viikkoa käsitöiden suhteen ahkerana, vaikka kirjoitustauko venahtikin melkein neljän kuukauden mittaiseksi. Käsityötaukoa oli miltei saman verran, sillä aloin kasvattamaan masua keväällä, ja se taas aiheutti jokseenkin pahaa oloa melkein koko kesäksi:). Nyt olotila on jo parempi  ja lanka luistaa taas puikoilla kivammin. Parin viikon aikana on kertynyt kasa töitä.

Kuvassa olevista ainoastaan sininen vauvan villatakki on vähän kesken. Kappaleet pitää vielä yhdistää, neuloa kaula-aukkoon reunus ja kiinnittää napposet listaan. Mutta asiaan...

Pinon päällimmäisenä sukat rakkaalleni.

Nämä on siis ihan perus-sukat valmiiksiraitaisesta seiskaveljeksestä. Mielestäni on aika kiva väri, mies sai itte valita mun sisällöltään massiivisesta lankakomerosta. Mutta mitään ihmeellistä ei näissä ole, langankulutus oli jotain reilu 100 grammaa. Saatte silti lisäkuvia sukkasista mun ja rakkaan kintuissa. Mulla jalan koko 38 ja miehellä 42, mutta näyttää olevan kummallekin täysin sopivat. Kummallista...

Näiden kanssa on on sitten taas kiva lähteä patikoimaan syysmetsään. Päivälenkkejä tulee tietysti tehtyä useinkin, mutta kangasteleepa mielessä semmoinen yön yli reissukin kuten viime vuonna. Saa nähdä...

Novitan Pehmo-Vauvasta tein tulevalle naperolle nallenkorva-haalarin. Se on punainen, vaikkei todellakaan ole minkäänlaista tietoa kumpaa merkkiä on tulossa. (Siksipä se toinen melkein-valmis vaavin tamine on sininen, että kumpi vaan saa tulla:)

NALLE-HAALARI

KOKO: 68 cm

LANKA: Novitan Pehmo-Vauva (100% teko, valitettavasti)n. 5 kerää eli 240 grammaa

PUIKOT: 3 1/2

NAPIT: Kangas-Pauliinasta (ihanat)

FIILIS: HYVÄ! Tykkään haalarista

Ohjeen nappasin Modasta (numeroa en nyt muista, mutta laitan sen tähän,kunhan olen tarkastanut) ja vaihdoin langaksi aavistuksen paksumman kuin ohjeessa neuvottiin. Siksi silmukoita oli vähemmän, mutta mitat täsmäävät. Ihan onnistunut tuli.

Ragla-hihat taisin sittenkin itse säveltää, sillä ohjeessa oli semmoiset tavalliset laatikkohihat, enkä oikein saa itseäni niistä innostumaan. Nämä raglanit istuu jotenkin paljon kivammin ja antaa reippaan ilmeen yläosalle.

Korvat on ihan parhautta tässä mallissa. Varmaan näyttää hyvältä kunhan saadaan mannekiini vielä sinne haalariin sisään. Nalle-napit oli yllätysekstraa itsellenikin. Löysin nimittäin nappilaatikosta viisi aivan täydellisen oikean väristä nallukka-nappia ja kun muistin hankkineeni ne joskus sata vuotta sitten paikallisesta kangaskaupasta, ryntäsin sinne. Satuin jopa löytämään samoja nappeja, vaikkei niitä montaa ollutkaan jäljellä, ja sain haalarin napinlävet täytettyä. Jee!

Kiitos ja kumarrus. Poistun ja palaan taas lähiaikoina sen sinisen Wool-luomuksen kanssa.

...Ja keltainen on kevään väri! Keltaien on kuin narsissit tai leskenlehdet, tai sitruunaperhonen lennossa. Toukokuukin on keltaienen, kuten laulussa sanotaan. Silkkilammas-neuleet ovat saaneet jatkoa pipon muodossa. Eikä ole vielä keltaista. Mutta.

Silkkilampaat somassa jonossa valkoisessa pipossa, lankana pehmeääkin pehmeämpi Sublimen Extra Fine Merino Wool. Tosi kiva lanka! Toivottavasti kestää vaan käytössä, on niin pumpulinen. Puikkoina mulla oli nelosen pyöröt ja sukkapuikot, lankaa kului vähän yli kerä. Malli on oma, kavennuksissa keksin kivan erilaisen jutun, jota en ole aikaisemmin kokeillut, niin että sädekavennusten väliin jää ns. välisilmukka.

Pipo on Terhin, vaikka se tässä onkin mun päässä. On vähän pieni mulle, pahoitteluni:).

En ole taas ehtinyt käsitöitä tekemään, koska muutettiin rakkaan poikaystävän kanssa yhteen ja tämän viikon alku painittiin sitten yhdessä angiinaa vastaan. Saatiin se vähän kuin tuparilahjaksi. Kiits vaan ketä lienetkin:). Mutta ei haittaa menneet taudit enää tänään, kun ollaan lähdössä Lapin lumille. Jeejeejeejeejee! Tosi onnellisuudesta kierien odottelen, että auto starttaa, ehkäpä parin tunnin kuluessa. Siihen asti mulla on aikaa miettiä mitä käsitöitä otan reissulle mukaan. Mut nyt tietty sit lyö vaan tyhjää, kuten aina tässä kohtaa. Muut tavarat on pakattuna, joten enää yksi asia pähkittävänä.

Olen viime aikoina rakastunut keltaisiin esineisiin. Kuten tähän. Muuton yhteydessä ponnahti esiin kaksikin ihanaa keltaista esinettä. Mulla on nyt niihin liittyen sisustusprojekti. Mutta se etenee hiljalleen omaa vauhtiaan. Esittelen sitten, kun on jotain valmiimpaa.

Pakko oli laittaa kuva Riitta-Liisastamme, jolla on juoksu meneillään, ja joka niiiiin surkeana makoilee sohvalla korvat lerpattaen. Joskus elämä murjoo pientä mäyräkoiraakin, vaikkei uskoisikaan. Lähden nyt lankakaapille hakemaan muutamia lankoja Lapin reissuun. Kuulemisiin!

Tässä lammas tönöttää vastavalmistuneena paraatipaikalla uudessa pipossani.

Kuten tästä kuvasta näkyy, tuli piposta taas aika hassu, kuten pipoistani aina:). Mutta tykkään jälleen, että saan tukan pipon sisään, ja iso tupsu oli ihan ehdoton, kun ihastuin niihin tehdessäni pipoja muille lahjaksi.

Lankana käytin Novitan Isoveljeä. Kulutus oli varmaankin jotain 150 gramman luokkaa. Punainen kerä meni lähes kokonaan, pieni nyssäkkä jäi. Tietysti tuo tupsu söi paljon lankaa. Puikkoina käytin nelosen pyöröjä, eli olivat suosituksia pienemmät, mutta en inspiraationpuuskassani löytänyt isompia. Mutta mitäpä tuosta, pienemmät sopivat paremmin löysähkölle käsialalleni. Värit ovat tosi kivat ja onnistuneet, ja koska mulla on paljon punaisia vaatteita, sopii tämä monen kanssa. En ole tässä vielä kostuttanut työtä, joten siksi pienet kuprut, joita tarkkanäköinen saattaa jäädä katselemaan. Kuvauksen jälkeen myssykkä pääsi heti kostean peiton alle.

Olen erittäin tyytyväinen Silkkilammas-kirjoneuleen onnistumiseen. Se ei kaivannut matkan varrella mitään fiksailuja, joten voinkin sitten seuraavaksi ryhtyä käyttämään tätä tulevissa vauvan neuleissa. Lampaista ei oikeasti tule noin isoja oikeassa tarkoituksessaan, eli niissä nappuloiden neuleissa, kun käytettävät langat ovat niissä ohuempia. Tämä on niin hyväntuulinen pipo, että oikein itseä huvittaa. Seuraavaksi kun teen pipoa, yritän tehdä vähän vakavamman ihan vaan vaihteeksi. Näitä Tukkapipo-versioita on melkoisen monta jo muodostunut. Otan tämän pipon Lappiin! Sinne suunnataan kuukauden kuluttua. Kimaltelevia hankia odotellessa olen jo kaivanut uudet langat esiin ja seuraava inspiraatio saa kavuta puikoille. Huomioikaa muuten, ettei tässä työssä ole kerrostakaan tasaraitaa! Jesjes, olen parantunut!