Olen ahkeroinut kauratonttuja ja kolme niistä on jo maailmalla. Laatikossa on monta tonttulakkia ja huivia tikuteltuna, ja torsoja on tyttären huone täynnä. Tonttujen teko on mukavaa! Esittelen tässä kaksi tonttua, joista toisen annoin mummulle käydessämme Kullaalla viikonloppuna, ja toinen meni perhetutuillemme.

Kauratontut syövät tuhottomasti lankaa. Neulon tonttulakit sekä huivit kaksinkertaisesta 7-veljeksestä viisipuolikkaan puikoilla, ja kolmeen tonttuun on uponnut 200 grammaa lankaa. Tämä on kyllä oiva tapa käytellä vanhoja seiskaveikkoja pois kaapeista. Punaista tosin jouduin ostamaan, kun ei sitä kaapeissa tarpeeksi ollut.

Maskusta hankittu pannunalunenkin välttää tonon alla, vaikkei niin tyylikäs olekaan kuin se huopainen. Tämän tontun lakki on tehty 40 silmukalla ja on  paljon parempi kuin prototyypin lakki, joka oli nafti.

Perhetutuillemme lähtenyt tono omasi viininpunaiset ja ruskeat asusteet:

Nämä tonttukuvat ovat hiukan hätäisesti näpsäistyjä ja siksi vähän onnettomia. Löysin laatikoistani toisenlaisiakin Raisu -merkkejä, joissa lukee 'hand made' erikseen kirjoitettuna. Mutta onhan 'käsin tehty'  yhtä hyvä kuin 'käsintehty', eikö vaan?

Askartelin joulukorttejakin, vaikka pikkaisen pakkopullaa ne olivat. Sain kumminkin parikymmentä askarreltua ja lopuille kirjoitin valmiskortit. Helmiäispunaiset ja -ruskeat korttipohjat olivat ihania, vaikkeivat ne oikein kuvissa pääsekään oikeuksiinsa.

Tosi hyväksi tarinaniskijäksi musta ei tänään näköjään ole. Huomatkaa muuten että pääsin eroon mainoksista ja www-osoittenikin on uusi, vaikka vanhallakin perille pääsee. Palaan pian tonttujen kanssa, koska mulla on niitä armeija. Muutamista yksilöistä voisin luopuakin 15 euron komeaan käsityöhintaan.

Viime vuonna ostaessani kauratontun myyjäisistä päätin, että seuraavana vuonna väännän itse. Siispä sain edellispäivänä prototyypin askarreltua, lahjaksikin se on jo annettu. Onnistuin aika hyvin. En katsonut mallia vanhasta tontusta ja ehkä siksikin sain tästä enemmän itseni näköisen. Päällinen on kaksinkertaisesti sukkahousuilla tukevoitettu, kaulahuivin ja tonttulakin neuloin kaksinkertaisesta 7veljeksestä paksuilla puikoilla. Kauraa ja silmiä hankin jo viime vuonna, mutta kauraa tarvitaan lisää, sillä meinaan tehdä näitä vielä muutaman jouluksi. Tonttu on aika napakka, ja ompelemaankin aloin, kun halusin ettei pää roiku miten sattuu. Kun katsoin ostotonttua, niin huomasin että se on paljon lötkömpi tapaus ja pääkin vähän roikkuu.

Lakkiin loin 30 silmukkaa, ja se oli liian vähän. En silti antanut häiritä, vaikka tontulla pikkaisen nafti lakki onkin päässä. Seuraavaa varten voisin luoda 40 silmukkaa. Kaulauhuivissa on  8 silmukalla tehty moooonta ainaoikein kerrosta. Kaulahuivissa on Raisu-logo, ja nämä on niitä pahamaineisia tilattuja merkkejä! Siitä on jo aikaa kun olen nämä tilannut, silloin jo kun tuotekehittelin Raisu-tuotejuttuja:). Kirjailu on hopealangalla. Sopii tonttuun kuin nenä päähän!

Tonttulakin päässä oleva iso kulkunen on Kaijalta saatu. Näitä on vielä kolme lisää tuleville tontuille, pieniä kulkusia pitää hankkia pikkutontuille. Pari kuvaa vielä ja se on sitte tällä erää moro. Joulukortit on työn alla ja toiveissa olisi että huomenna saadaan matkaan. Joululahjat ok-mallissa. Sytyck-neule... ei puhuta siitä nyt, joulun jälkeen tulee monta päivää... Hieno alusta minkä päällä tonttu nakottaa on muuten Jämsän huopatehtaan ja Huopaliike Lahtisen pannunalusta. Harmi että niitä on vaan yksi, sillä alustan päällä oli tonttu kiva antaa lahjaksi, vaikka kyllä se ilmankin pystyssä töröttää. Seuraavia tonttuja varten pitänee hakea Masku-kaupan lehdessä mainostettuja pyöreitä huopa-alustoja, vaikkei ne tietysti kukan mallista voitakaan.

En tiedä mistä puun takaa se tuli, mutta meikäläiseen iski kauhia ompeluinnostus, ja melkeinpä maanisesti tuotin kolme essua, ja vieläpä sillä rutkulla ompelukoneellani, jota tuon tuostakin rankasti arvostelen. Suoralla tikillä ja todella hyvänoloisella kankaalla kone toimi mukavasti. Kankaan olen saanut Kullaan mummulta, kiitoksia paljon sinne suuntaan! Paksuhkoa puuvillaa tämä on, ja kolmen essun ja kolmen leivinliinan jälkeen sitä jäi vielä sen verran että saan tehtyä pari leivinliinaa lisää jälkitoimituksena Säkylän suuntaan. Kangas on ihanan keittiöhenkistä ja sumeilematta lisäsin helmoihin ja taskunsuihin pitsejä ja polvekenauhoja. Essuhan saa ollakin vaikka pikkaisen äklömakea, koska ei se päällä tarvitse mennä julkiselle paikalle. Ylimmäisissä kuvissa oleva essu meni siskolle tuparilahjaksi, ja siihen tein kolme leivinliinaakin kaveriksi, joissa on tuo ripustuslenkki Raisu-logoilla varustettuna. Yksi liina on ilman mitään kuvia, vain hopealankatikkaukset. Uusi Kangas-Pauliinasta ostettu tikkauslanka toimi loistavasti! Olen vähän skeptisesti suhtautunut aiemmin noihin metallilankoihin, koska minulla on ollut mielikuva, että ne katkeavat alvariinsa. Tämäpä lanka ei kertaakaan katkennut ompelun aikana, ja muutin mielipidettäni,  jeee sille. Siskon essuun upotin paljon erilaisia nappeja ja niittejä, koska alkuun se näytti niin tylsältä ilman. Kuppikakku rinnuksissa on siirtokuva, omapiirtämäni tietysti, koska en viitsinyt applikoida toista hetiperään. Kuppikakkuja on tietysti nykyään joka paikassa, niitä leivotaan ja niitä upotetaan kaikenmaailman printtikuoseihin sun muuhin, jotenka mistään ideakeksinnöstä tuskin voidaan puhua. Mutta mun kuppikakku on tämännäköinen... ainakin tänään...

'

Annoin tuoteperheelle nimeksi 'Leipuriässät'. Älkää välittäkö karvasta kuvassa, vaikka se itseäni suunnattomasti tuossa ärsyttääkin.

Ripustuslenkin muodostin leveästä satiininauhasta johon silitin Raisu-logon.

Raisu-logo on helmassakin. Huomioikaa ihana pitsi, jota oli pakko hakea lisää kolmatta essua varten, koska se on niin ihanaa. Tässä kuvassa näkyy myöskin hopeatikkaukset. Luulen että sisko tykkäsi essustaan ja liinoista.

Nimpparilahjaksi mummulle tein kaksoissetin, johon kuuluu essu hänelle, ja tuolle meidän pienelle, joka aikanaan saa alkaa leipomaan mummun kanssa.

Vähän se on vielä iso Nellulle.

Nellan essu on koristettu applikoinnilla ja hopeisilla tikkauksilla. Tätäkin nyhräsin käsin tovin jos toisenkin. Löysin tuommoisia niitejäkin jostain vanhoista kätköistä, joissa on liloja kiviä. Käytin samoja siskonkin essuun.

Mummu sanoi että uusi essu tulikin tarpeeseen. Se oli ihana kuulla! Tässä vielä kuva hänen essustaan:

Yritin ensin poseerata kaulinten kanssa, muttta mies sanoi että näytän hullulta. Siirsin ne sitten pöydälle...

...Ja siirryin mainostamaan Asenteella Käsintehtyjä vaatteita...

...Essun juttu on siirtopaperilla kankaalle silittämäni Nella maitoparran kuva. Kiitos! Anteeksi runsaat kuvat!

Miehen kanssa saimme hyvät naurut, kun mietiskelin ettei tämmöisen kanssa pitäisi saada kulumaan kuin viisi minuuttia. Kuinka kertakaikkiaan minulta saattoi kulua koko projektiin melkein kaksi tuntia! Hmmm...

Tämä on siis vaunujen sadesuojan päällinen, kun vanha otti ja repesi lopullisesti atomeiksi. Vaikka kuinka on laatuvaunut, niin ei näköjään kaikki osat ole ihan priimaa. Mutta ei hätää, komiampi tietysti on persoonallinen ja uniikki sadesuojan päällinen, joka tulee kiinnittää vaunujen aisaan. Näissä kuvissa päällinen on väärissä rattaissa, enemmän suojus tulee varmaasti roikkumaan musta-ruskeissa vaunuissa, joten siksi ruskea värivalinta. Toiseksi mulla on tätä ruskeaa, kestovaippailusta tuttua PUL-kangasta, vielä metri jos toinenkin kangasvarastoissani. PUL-kangas on mukavan joustavaa ja samalla vettähylkivää, koska se on muovitettua. Paljon käytin tarranauhaa pussinsuun sulkemiseen, sekä pätkiin, joilla nyssäkkä kiinnitetään vaunujen aisaan. Teknisesti siis suojus on samanlainen kuin vanhakin. Raisu-merkki piti tietysti kiinnittää, vaikka harmittaakin tuo huono tikki, jota koneeni suoltaa. Piti äidiltä lainata täksi illaksi kone, mutta vallan unohdin ottaa sen mukaani, kun päivällä heillä kävimme. Siksi ei enää huvittanut aloittaa Tilda-kukan ompelua pussukka-kokemuksen jälkeen. Sen lisäksi että Singerissäni on tätänykyä kurja tikki, niin sen lamppu on palanut. Mutta. Suojus tuli tarpeeseen ja on ihanan retro!