Tämä vuosi oli elämäni paras! Tein kuvakollaasin ja mahdutin siihen paljon hyvää mitä on tapahtunut, pääasiassa käsitöiden saralla kuten aiheeseen sopii.  Olisin laittanut vielä puolet enemmän kuvia, mutta ohjelma ei siihen suostunut. Ensi vuonna suuntaamme uutta kohti monessakin merkityksessä, siitä enemmän tammikuun puolella.

Lankaa onnistuin kuluttamaan 5,8 kiloa tänä vuonna, sisääntulleista ei puhuta. Ensi vuoden neulontatavoite olkoon vaikka kymmenen kiloa! (Kun ei sitä kumminkaan pakko ole pitää josei pysty). Tammikuussa olen ajatellut isoa projektia; lankojen järjestelyä laatikkoihin ja Lankuri.netin käyttöönottoa. Tästäkin enemmän tammikuussa, kun saan urakan alkuun.

Sytyck-neuleeni on alakuvassa. Minulla oli niin hirveästi jouluprojekteja, että en ehtinyt tekemään sitä yhtään. Siispä aloitin kakkosversion vasta pari päivää sitten. Aion tehdä työn loppuun, vaikken varsinaisissa geimeissä olekaan sen kanssa mukana. Tyydyn äänestämään mielestäni parhaan kilpailijan puolesta. Kiitos kaikille blogini lukijoille. Vuosi oli rikas ja ihana! Innolla vuoteen 2011!

Meidän perhe on ihana! Meidän perhe on iso ja karvainen ja meluisakin. Meidän perheestä lähtee monenlaisia äänteitä maukunasta haukkuun ja nauruun asti. Rakastan jokaista ihmistä ja otusta meidän perheessä. Meidän perhe on iso lämmin syli,  sinne mahtuu muitakin kuin ne, jotka tämän katon alla vakituisesti asuu. Tänään on ollut tunteikas päivä. Aamupäivällä olin onnellinen uutisesta joka kertoi hyvän ystävän uudesta tyttövauvasta. Iltapäivällä jouduin katsomaan sivusta kun auto ajoi reippaan raitanaamakissamme kylkeen. Kissamuikkulainen pakeni paikalta häntä soihtuna, emmekä löytäneet sitä miehen kanssa vaikka pari tuntia etsimme. Pelkäsimme pahinta. Haimme Brita-koiran haistelemaan jälkiä, josko Orvo löytyisi. Mäyräkoira lähti hienosti jäljelle, ja olimme niiin ylpeitä 'maastonakistamme'. Kissaa ei silti löytynyt, jälkiä oli niin paljon, ja ne olivat sekoittuneet toisiinsa. Miehen kanssa pohdimme jälleen, että mäyris tarvitsisi viedä jälkimetsälle, siitä se niin nauttii.

Neljä tuntia onnettomuudesta Orvo klinkkasi kotiin. Naama ruhjeella ja kaksi jalkaa arkoina. Pappa tuli hätiin auton kanssa, meidänhän auto on ollut vasta vaatimattomat  kolme kuukautta korjaamolla (huoh...älkää enää kysykö miksi...),  ja Orvo lähti miehen ja pappan kanssa Poriin pieneläinklinikalle. Mies tuli juuri kotiin, kissa oli jäänyt yöksi hoitoon. Tuleva yö paljastaa selviääkö misu. Toivon niin kovasti, että saamme huomenna hakea kotiin eloisan kissan. Vaikka Orvo oli kotona hätinä kymmenen minuuttia ennen sairaalareissua, ehdin nappaamaan kuvan raitanaamasta ja kaverista, joka mönki Orvon viereen kuin lohduttaakseen... Toivottavasti ei ole viimeinen kuva maalaiskollistamme.

Eilen mulla oli nimpparikahveet, ja perinteisesti kaikki lähimailla asuvat mummut ja pappat ja serkut tulivat poikkeamaan. Sain leipoa taas, ja kokeilin ihania kuppikakkuja! Koristelu on mukavan luovaa ja helppoa, varsinkin kun on hyvät varastot strösseleitä ja elintarvikevärejä.

Suomalainen suunnittelu on kaunista, reipasta ja mielenkiintoista, nostalgista. Osaan kuvitella että nämä kuppini ovat joskus mahdollisien lapsenlapsieni mielestä niitä 'mummulan kuppeja', vähän höpsähtäneitä ja vanhanaikaisia, jopa vähän liian grumeluureja jonkun mielestä. Minä kuitenkin tykkään hirmuisesti! Satumetsää mulla on ollut jo ajat, mutta sain eilen kaksi mukia Taika-sarjaa. En oikein tiedä kummista tykkään enemmän! Tänään tykkään ennemmän Taika-mukeista, ne ovat talvisemmat ja retrommat, ja sopivat päivän teemaan.

Olen askarrellut Bauhausin ja aviomieheni kanssa. Hitaan projektini vaikein osuus on hoidettu! Sain leikattua ja hiottua liimalevykannen, ja miehen kanssa nirhailimme ja ruuvailimme saranat paikoilleen. Saranahommissa meni varmaan tunti, mutta laatikosta tuli hyvä! Saranat ja kansi on suorassa ja näyttää hyvältä. Seuraava vaihe on lakkaus ja kannen taideteoksen toteutus. Sitten kun aikaa on.

Huomenna menemme tervehtimään parikuista pikku-prinsessa, ja hänelle valmistui seuraavanlainen setti, jota liian iso vauvamallimme esittelee:

Vauvan villatakki on neulottu Sublimen Extra Fine Merino Wool -langasta, kulutus 135 grammaa. Malli on ihanaisesta Sublimen mallivihkosesta (The seventh little Sublime hand knit book), jossa on muitakin tosi hienoja vauvan neuleiden malleja. Takin koko on 0-6 kk, liian pieni se ainakin meidän naperolle on! Tosiasiassa takin kuuluu olla sopivan löysä ja alaosan väljä. On vaan niin hankalaa ottaa kuvia pöydälle pamautetuista neuleista, ei niistä saa mitään tolkkua!

Käytin kolmepuolikkaita ja nelosen sukkapuikkoja ja pyöröjä. Melkein pitäydyin ohjeessa, vaikka pakkohan mun oli neuloa etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihatkin suljettuna neuleena. Sivusaumojen paikoille tein valesauman, eli neuloin jokatoinen kerros normaalisti ja jokatoinen kerros nostin silmukan neulomatta.  Näin sain aikaiseksi kohosauman, joka on aika hieno, ja pelasti mut sivusaumojen ompelulta. Olen aika huono neuleiden saumoissa, jotenkin en saa niitä näyttämään tarpeeksi siisteiltä. Loppufiilis on ihan ok, vaikka jollain tavalla tämä lanka  saa pikkuneuleen näyttämään vähän tönköltä. Villatakin kaveriksi neuloin Koigun upeasta KPPPM-sukkalangasta kaksipuolikkailla ja kolmosen sukkiksilla lakin.

Kuva ei tee oikeutta. Norwegian sweet baby cap on oiva päähinemalli pikkupunteille, tosi hauska. Lakki on valitettavasti liian pieni meidän nupulle, joten tämä kuva saa kelvata, vaikka lattealta näyttääkin. Kuvassa näkyy myös neuletakin takakappale. Lakkiin kului 28 grammaa Koigua, värivaihtelut menee hienosti, ja väri muutenkin on mahtava vaikkei kuva sitä kerrokaan. Solmimisnauhat tein i-cordina viidellä silmukalla.

Sytyck-suunnitelmat on vähän muuttuneet. Meinaankin villatakkia vähän minimmässä koossa samoilla neuletekniikoilla, mutta eri langalla. Sit näätte!

Eilen illalla neuloessani kuuntelin Waltarin Sinuhe Egyptiläistä äänikirjana. Jäin ihan koukkuun, ja yökolmeen saakka kuuntelin tekosyitä vaihdellen:  'vielä tämä luku/pikkuhetki/levy' jne. Tänään en silti taida kuunnella. Tänään rukoilen että Orvo on huomenna kunnossa ja iltapäivällä jo kotona. Meidän rohkea, reipas ja mutkaton maalaiskollimme, sinnittele tänne puolelle, perheesi lämpimään syliin!

Elämässä on kiire vaikka teemmekin vain tavallisia asioita. Ollaan kotona, pestään pyykkiä, käydään vaunukävelemässä, harrastetaan kivoja aamupäiväkerhoja, askarrellaan, neulotaan, laitetaan ruokaa, sekoitetaan kämppää. Puhutaan ja hymyillään, joskus vähän huudetaan ainakin toiselle koiralle, joka erehtyy haukkumaan sisällä. Huutamisesta ei silti ole mitään hyötyä. Mies katsoo kaikki koirankoulutusohjelmat nyt kun toipuu leikkauksesta, ja minä tietenkin oletan että pian meillä on kaksi mallikoiraa. Tytär on hymyileväinen ja kova puuhailemaan. Kaksi hammasta nakottaa jo alaleuassa.

Ehdin myös neulomaan, vaikka välillä sitten tytär sylissä. Punaposkea ei onneksi kauheasti lankani kiinnosta, lienee saanut yliannostuksen jo aivan vauvana, kun neuloin kastemekkoa monta tuntia päivässä. Tässä tulossa  väriterapiasukkaa. Tarkemmat tiedot tulee viikonlopun jälkeen. Käsityökopassa on muutenkin paljon kesken. Aloitettuja ja loppua vailla olevia on ennätyspaljon. Kesällä Helsingistä ostetuilla ebenpuisilla puikoilla on neulottu runsaasti. Kesän jälkeen olen melkein kaikissa töissäni ainakin jossain vaiheessa käyttänyt noita mustia työvälineitä. Tykkään niistä todella paljon, ne näyttävät hyviltä ja niillä on kiva neuloa.

Rakennusprojekti etenee, ja siihen olen lähinnä osallistunut laittamalla ruokaa ja kahvia työmiehille ja talkooporukoille. En silti osaa vielä kuvitella että tässä paikalla sijaitsee joskus meidän kotimme. Tällä hetkellä tässä ihanalla paikalla, sopivasti metsässä, on talomme tukeva pohjarakennelma. Missäköhän vaiheessa ymmärrän oikeasti, että kotimme nousee tähän...

Blogini alakulman pomppivat mainokset ottavat päähän. Maksua vastaan niistä pääsee eroon, mutta makustelen vielä suostunko lähtemään maksulinjalle. Kävin jo haistelemassa Bloggerinkin systeemiä, kun otti niin kovasti päähän. En haluaisi, että blogini olisi mikään mainostaulu. En silti innostunut bloggeristakaan  ja mahdollisesta blogikodon vaihdosta, joten ehkä maksan sitten sen tyhmän maksun, jotta pompsahtavat jutut saadaan pois. Ja jos Vuodatus mainostelee itsekseen omia juttujaan blogissani, niin kai voin  sitten minäkin vähän muistuttaa, että Tiimarissa on ne isot kartongit alennuksessa. Hain monenvärisiä, ja askartelin eilen ja tänään oikein antaumuksella isäinpäiväkortteja. Niiden näpertelyyn meni yhteensä varmaan kolme tuntia, mutta olin niin innoissani niistä etten edes huomannut ajankulua. Varmaan olisi tahditonta esitellä kortteja vielä tänään, joten palaan asiaan viikonlopun jälkeen.

Vaikka olenkin loistava välttelijä, niin pitänee silti mainita edes sanalla SYTYCK -projekti. En ole vielä edes aloittanut.  Useimmat SYTYCK-neulojat ovat jo saaneet upeita töitä aikaiseksi, kirpaisee kun lueskelen hienoja postauksia. En silti aio ottaa paineita, ja olenhan perustuksiani myöten niitä dead-line -ihmisiä. Aikaraja auttaa aina ylittämään itseni. Ennen tammikuuta teille tulee takki. Niin varmasti kuin Putte on possu! Tänään pidän itsenäisenyksinäiset sukanneulontavalvojaiset, ja kuuntelen Leena Lehtolaisen Maria Kallio -äänikirjaa. Valvon niin myöhään kuin jaksan, ja olen olemassa vain itseäni varten.

P.S. Ihana Syksy, ensilumi ja kynttilät ulkolyhdyissä!

On idea, jossa on ruskan sävyjä ja talven odotuksen tunnelmaa. Paperi täynnä laskuja ja päätelmiä. Millä silmukkaluvulla lähdetään. On selvää minkälaista malllineuletta tullaan käyttämään. Ainaoikealla tulee helma ja takin reunukset. Mallineuleessa kikkaillaan etu- ja takareunoistaan neulotuilla silmukoilla, ja lopputuloksena on paksu ja lämmin neulepinta, josta vinoraita nousee selkeästi esille. On selvää mitä lankaa tulen käyttämään. Punaista. Cascade 220:aa. Aloitussilmukat tulevat puikoille tänään. Tyttären päiväunien aikaan, tai sitten illalla. Tiedän jo senkin, millaiset napit tähän tulee. Ainut epäselvyys on se, tuleeko neuleesta juuri sellainen kuin ajattelinkin.

Punaisen kuvaus saa huokailemaan. Miksi ihana punainen ei toistu yhtä upeana kuin luonnossa? Mutta uskokaa, upea rubiininpunainen se on!

P.S. Olen nähnyt niin paljon kaikkea hienoa viime aikoina eri blogeissa, että riemastuttaa. Tykkään, vaikken olekaan juuri ehtinyt kommentoimaan. On niin paljon kaikkea meneillään juuri nyt.

Vaikka SYTYCKin alkumetreillä reteilin kohdalleni osuneen haasteen olevan mukavuusalueen sisäpuolella, olen saanut viimepäivinä huomata ettei kaikki olekaan niin viheltelyä kuin kuvittelin. Yhtään en epäile etten hienosti tästä suoriutuisi, mutta nyt kun olen nuhrannut tunnin jos toisenkin kaikenmaailman piirrosten ja mallitilkkujen parissa, olen huomannut ettei ihan kaikki mene niinkuin kuvitelmissa.

Ensinnäkin. Ainut varma asia haasteen selviämiseen jälkeen oli mallineule jota tulisin käyttämään. Kaksi oikein, kaksi nurin kaksi kerrosta päällekkäin, ja sitten yhden silmukan verran siirtyminen toiseen suuntaan ja jälleen kaksi samanlaista kerrosta päällekkäin. Lopputuloksena vinoraitaa. Mallitilkun jälkeen huomasin ettei homma toimikaan. Joskus taannoin neuloin Brita-haukulle pyhätakin jossa käytin kyseistä mallineuletta ja koska tykästyin, päätin että teen sillä vielä joskus villatakin. Silloinen lanka oli muistaakseni Palinoa, sellaista pyöreää ja sopivan kierteistä lankaa, joka toi mallineuleen ihanasti esille. Sytyck -projektini langaksi valikoitui upea Cascade 220, joka ei vinoraidassani toiminut aivan yhtä hienosti kuin Palinossa. Lopputulos ei ole niin selkeä kuin haluaisin, osaltaan tämä saattaa johtua myös käyttämäni Cascaden rubiininpunaisesta sävystä. Punainen väri vie huomion pintaneuleesta. En ole silti heittänyt kirvestä kaivoon vinoraidan kanssa, vaan meinaan vielä kokeilla tilkkua jossa muuten kaikki on samalla tavoin kuin ennen, mutta oikeat silmukat neulon kiertäen. Jospa vinoraita sitten erottuisi paremmin.

Lankana meinaan siis käyttää Cascaden 220 -lankaa, sävyä Ruby (numeroa en muista, mutta palaan värikoodeihin myöhemmin). Cascadea on nykyään Suomessakin monessa paikkaa tarjolla, ja langan värikartta on ihan mieletön. Suomessa lankaa saa ainakin Titityystä, LankakauppaKujeesta ja Lankaideasta. Kunnianhimoisena olen tietenkin ideoimassa villatakille ainakin yhtä asustetta, johon tarvitaan pieniä määriä tehostevärejä. Siksi lankakuvassa kolme vyyhteä, jotka on tunnelmaltaan syvän syksyisiä.

Mallitilkkujen kuvaus sai meikäläisen melkein suikaloimaan peliverkkarit, ei meinannut tulla selkeitä kuvia millään. Punaiset kuvauskohteet on mun ykkösinhokkeja, melkein sen seikan vuoksi vaihdoin projektilangankin! Mutta en kuitenkaan, sillä punainenhan ei nujerra mua alleen, vaan me löydetään vielä se tasapaino ja  yhteistyöllä Canonin kanssa saadaan punainen hehkumaan aitona. Punaisia mallirättejä neulomalla selvisi ainakin tiheys ja se miten takin reuna muodostuu. Helmaan tulee muutama sentti ainaoikeaa ja nappilistat ovat myös sitä samaa. Kohosilmukat tulevat nappilistojen viereen, sivusaumojen paikalle ja selkään keskelle. Villatakki neulotaan yhtenä kappaleena kainaloihin asti, kuten on tapana ollut.  En vaan pysty neulomaan kaikkia kappaleita erikseen ja sitten yhdistelemään. Se on suorastaan hirveää!! En ymmärrä jos joku niin tekee ihan vapaaehtoisesti. Mallineuleita kokeilin moniakin erilaisia kun huomasin ettei 2o, 2n  -vinoraita ollutkaan niin suvereeni kuin unelmissani. Kuvista puuttuu viimeisin keskeneräinen yritys, joka pitää sisällään miljoonittain langankiertoja, ja joka minun on pakko valita, jos se lopultakin näyttää parhaimmalta. Pahalta näyttää, ainakin siis sen suhteen jos toivoi pääsevänsä helpolla...

Muistiinpanoni ovat sekavia ja niistä saa hakemalla hakea asiantuntevaa terminologiaa ja lopulta saa pettyä termistön suhteen. Tykkään rustata, enkä ajattele sanooko kohosilmukka jollekulle muulle mitään, vai puhuko se ainoastaan tännepäin omaa kieltään. Joten, girl has a problem!  Sitten  kun alan kasata sitä ohjetta sanoiksi ja silmukoiksi paperille, joudun AJATTELEMAAN! Uh, en haluaisi ajatella neuloessani, vaan katsella digiboxilta sarjoja joita seuraan nyt jo muutaman kuukauden jäljessä.

Piirrosten värit ovat valokuvauksen yhteydessä jotenkin haljuttuneet, luonnossa ovat ihan kivannäköisiä. Kolmessa kuvassa jankkaan villatakki-ideaa edestä ja takaa, mutta poikavauvanhaalarikin roikkui aika loppumetreille SYTYCK-ideoissa. Olisi laatikossa ollut aivan ihanat langat tuohon haalariin, punaista ja keltaista Floricaa ja kahta eri harmaata Luxus Alpacaa. Hylkäsin kuitenkin idean, sillä tuo poikavauvan haalari olisi ollut liian simppeli. Värit  ja hauska perstasku ovat suunnitelman valokohdat, eikä niissä ole mitään hankalaa saati haastavaa. Palaan tähän haalariin kun poikavauvoja ilmaantuu lähipiiriin.

Toisinaan suuruudenhulluna tapauksena haudon päässäni ideaa asusteista, ja jos päästän ajatukseni oikein irti, olen jo tehnyt kokonaisen setin ja vielä muutaman villatakinkin päälle SYTYCK-projektiin liittyen. Joten pitänee ottaa nyt vain ihan rauhassa, ja orientoitua ensin villatakkiin ja ohjeen pakertamiseen, ja intoilla asusteista ja muista vasta kun edelliset on kunnossa. Suunnitelma on siis jokseenkin selvä, mallikuviota vielä hiotaan!

Lapsi on tänään tasan yhdeksän kuukautta. Voi sitä vierivää aikaa!

...Siispä lähdin mukaan

Ilmoittauduin ryhmään "Street", koska kuvaukseen sopien turha ohjeiden seurailu on minimissä, ja olen aika monipuolisesti kokeillut kaikennäköistä neulontarintamalla ja vähän virkkaillutkin. Olen aika innoissani tästä haasteesta minkä sain. Pelkäsin melkein kuollakseni, että saan haasteekseni Bollywoodin, ja joutuisin virkkaamaan esim varpaillani tai keksimään jotain muuta älyvapaata. Sainkin seuraavanlaisen haasteen:

Haasteesi on KOREOGRAFI. Olet jo niin kokenut neuloja, että on aika pistää oma luovuus peliin ja suunnitella oma malli! Kokeile miltä tuntuisi kirjata ylös oman neuleen edistyminen aina ohjeeksi asti. Haasta itsesi toteuttamaan se mielessäsi muhinut ideanpoikanen ”The Neuleesta”! Kanssaneulojien kannustuksella uskallat ehkä jopa tarjota ohjetta myös Ullaan?!

Jesjes! Olen aivan onnessani, vaikka luulenkin että mulla on samansuuntaisia fiiliksiä asiasta kun Soilellakin. Tämä koreografi-haaste on kyllä minulle haastava, mutta silti jollain tavoin mukavuusalueella. En siis joudu puurtamaan nokka solmussa, vaan saan käydä innoissani haasteen kimppuun.

Mulla on oikeastaan jo monennäköistä suunnitelmaa haasteen tiimoilta, en oikein vain osaa päättää mitä polkua lähden seuraamaan tässä kohtaa. Värien voimaa ei jää uupumaan tästä projektista, se on varmaa. Rrrrr-rakastan kaikkia ihania värejä mitä voi vaan olla. Tunnelmat on tällä hetkellä rubiininpunaisia, oliivinvihreitä ja ohrankeltaisia. Luonnosvihkossa on toistakymmentä SYTYCK-täytettyä sivua. Lankavalinnastakin on ajatusta, mallitilkkuja en silti ole vielä tehnyt. Paria pintaneuletta aion kokeilla. Tämä on niin mielenkiintoista, uih!

Viimeisin viikko on ollut paitsi vauhdikas, niin todella mieleenpainuva hyvässä ja pahassa. Neulottu on urakalla, ja valmistuneitten korissa on neljä paria Sotilaiden Sukkia. En ole niitä vielä päätellyt, joten esittelen vasta ensi kerralla. Herkullisia värejä olen niihin laittanut. Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä neulomaan sukkia lähipiirille, koska olen saanut muutamia komentteja suutarin lapsista ja heidän kengistään.

Pieni tyttäremme joutui viikko sitten sairaalaan. Sairastettuaan korkeaa kuumetta ilman nuhaa kolme päivää huolestuin, ja lähdin kuljettamaan lasta päivystykseen. Päivystyksen kautta tiemme vei sairaalaan, ja saanpa kiittää äidinvaistoani joka ajoi meitä lähtemään perjantai-iltana lääkäriin. Reissuun lähdimme kuuden maissa illalla, ja sairaalan lastenosastolla olimme vasta yhden maissa yöllä. Terveyskeskuksessa oli jonoa ja paikkaukseen saapuneita juoppoja. Sairaalan lastenlääkäri muisti sanoa, että onneksi lähdimme sairaalaan sinä iltana, ja tulehdus munuaisissa saatiin kuriin. Viivyimme sairaalassa viisi päivää, onneksi sain olla koko tuon ajan osastolla tyttären kanssa. Nyt olo on jo rauhoittunut, helpottunut ja onnellinen. Myöntää pitää, että viikon aikana olen itkenyt ja iloinnut enemmän kuin ikinä. Lapsen sairastelu on kamalaa, onneksi kotona on nyt terve tyttö ja arki alkaa olemaan taas uomissaan. Ikinä en ole pitänyt onnea tai lasta itsestäänselvyytenä, enkä edelleenkään. Onneksi Nellan suojelusenkeli oli lähellä.

Sairaanakin Nella jaksoi hymyillä hoitajille. Eipä ihme, että tädit toivat vuorotellen tytölle Piltin Aurinkoinen-sosetta.

Nukuin sairaalassa aika huonosti, joten kuuntelin Leena Lehtolaisen äänikirjaa ja neuloin. Se rauhoitti. Sain viimeisimmät sukat valmiiksi -niistä sitten ensi kerralla- ja aloittelin silkki-alpakkasekoite Aureasta nuttua Nellalle. Mummu toi langan sairaalaan, joten pääsin kimppuun. Olen kaavaillut nutun ympärille oikein pipo-käsine-housu-settiä. Katsotaan mitä tuleman pitää, nuttu valmistunee lähipäivinä.

Parisen viikkoa sitten löysin blogeja kahlaillessani haasteen, jota oli mahdoton ohittaa. Olen siis mukana So You Think You Can Knit -tempauksessa. Vähän jännittää mitä on tulossa, ja minkätyyppisen haasteen tulen saamaan. Haaste selvinnee tämän viikonlopun aikana...

Olin ensimmäistä kertaa kansalaisopiston valokuvauskurssilla tosrstaina, joten saa nähdä paraneeko kuvanlaatu vastaisuudessa. Ekakerran jälkeen en usko mitään radikaalia parantumista tapahtuneen. Kunhan yritin kuvailla ruskaa ja syksyistä luontoa. Asetuksia räpläillessä osuin pari kertaa oikeaan, ja sain kelvollisia kuvia vaikken automaattia käyttänytkään. Kai sekin on jo jotain. Neulomisiin!