Sweet dreams are made of this, eli  kaikkea vaaleanpunaista tarjolla tänään, vaikkei vuodenajan väreihin lainkaan sovikaan.  Sen sijaan sopivasti viikkoa ennen erään pienen tytön kolmevuotis-synttäreitä aloin neulomaan Olearia-villatakkia muutaman vuoden laatikossa marinoituneesta ihanasta Sublimen Baby Cashmere Merino Silkistä. Tuota marjapuuronpunaista lankaa oli tasan neljä kerää, ja tiukan ynnäilyn jälkeen uskoin määrän riittävän neuleeseen.  Kuinkas kävikään! Neuletakki valmistui nopeasti neljässä päivässä Agatha Christien äänikirja seurana, mutta jo kainaloissa aloin jännittää kuinka pitkään helmaan lanka riittää.  Minulle erittäinkin sopivasti Olearia –malli on saumaton, ja  se neulotaan ylhäältä alas, joten langan tarkka kuluttaminen on mahdollista. Jos sitä lankaa on kuitenkin auttamatta liian vähän, ja sen hankinnastakin monta vuotta, on pakko keksiä uusia ratkaisuja. Sovitin siis neuletta tyttärelle ja totesin sopivan pituiseksi hänelle, vaikkakin aavistuksen väljäksi(ei kuitenkaan liian). Eipä kai  kaksi- ja kolmivuotiaan leveydessä niin valtavaa eroa olekaan. Olearia mallina oli niin selkeä ja kiva (nopeakin) neulottava ja Sublimen ylellinen vauvalanka jälleen niin miellyttävä työstettävä, että harkitsen vakavasti uusintayritystä samaisesta langasta yhdellä ekstrakerällä tietysti. Ehkäpä tuo ihastuttava kolmivuotias saa jouluksi oman Oleariansa tädin neulomana.  Kaikki riippuu tietysti vallitsevista olosuhteista välillä loka-joulukuu. Vielä siis ollaan odottavissa tunnelmissa, mutta suhteellisen pian saamme toivottavasti sen kauan odottamamme perheenlisäyksen tälle puolelle, sitten nähdään miten arki lähtee rullaamaan uudella koostumuksella.  Nellan Olearia on siis neulottu käyttäen 3,5 mm:n ja 4 mm:n puikkoja, kulutus tasan 200 grammaa. Kaiken materiaalin käytin viimeisiä metrejä myöden.  Nyt vasta sain tehtyä ensimmäisen projektisivun Ravelryyn, tästä neuleesta, vaikka kyseisillä sivustoilla olenkin hillunut jo pari vuotta ja risatkin.

Pahoitteluni selkäkuvan tutista. Äidin oli pakko hiukan lahjoa, jotta sai räpsittyä äkkiä edes muutamaan melko onnistuneen kuvan. Tutti kun on varattu enää erikoistilanteisiin ja yritetään sitä välttää kotona (tai äiti ja iskä yrittävät).

Takin napit löytyivät Porista, Nappi ja Nauha-putiikista. Olearia mallina on kyllä niin helppo ja kiva, että suosittelen kaikille! Kokojakin löytyy runsaasti.

Koska villatakin kanssa meni pikkaisen sähellykseksi, jouduin ostamaan 3-vuotiaalle lahjan, ettei tyhjin käsin tarvinnut lähteä onnittelukäynnille. Prinsessakirjan lisäksi sain leipoa kaksi kakkua, toisen lastenkutsuille ja toisen sukulaisten vierailuja varten. Keskeinen tarveaine oli Wiltonin pinkki pastaväri; sillä saa kerman upean väriseksi. Vetoaa myös vähän vanhempaan prinsessaan. Leipurintaitoni eivät läheskään ole sitä mitä toivoisin, joten koristeruusut ostin valmiina kaupasta. Joskus olen yrittänyt itse vääntää marsipaaniruusuja, mutta siihen hommaan upposi tuhottomasti aikaa, eikä lopputuloskaan ollut järisyttävän onnistunut. Ehkä sitten joskus… Lastenkutsuille tein tuollaisen perinteisen karkkikakun. Pursotus- ja täytevinkkejä katsoin ihanasta Taikinataivas-blogista. Miten joku voi olla noin taitava?

Kolmivuotissynttäreiltä (siis silloin ekapäivänä, menimme tyttären kanssa nimittäin vielä toisenakin päivänä) suuntasin paikalliseen uuteen lankakauppaan neulontakerhoon. Kyseessä on tietysti Luovat Langat –kauppa ja tempauksen alkuunpanija Teetee, joka on kivalla tavalla keksinyt  järjestää muutaman kerran vuodessa neulojat yhteen ja ehkäpä markkinoida lankojaan neulojille. Olin tosi innostunut kerhosta, vaikka olinkin harmillisesti semmoisessa nuhassa että olin miltei ääneni menettänyt ja raakuin kun varis vierustoverille, jolta olin saanut mukavan kommentinkin edelliseen kirjoitukseeni. Tosi mukava on nähdä toisia neulojia, kun välillä tuntuu että olen ainut nuorehko neuloja tässä kylässä ja kaveripiirissä. Tämä ilmiö on sinänsä outo, koska blogimaailmassa surffaillessa tuntuu että neulovia naisia, kaikenikäisiä, kasvaa joka puskassa. Omassa kaveripiirissäni ei taida olla kuin yksi neuloja-virkkailija. Ensimmäisen neulekerhon teema oli villasukka, eikä ihan mikä tahansa, vaan ballerina-sukka. Sukan neulominen aloitettiin kärjestä, mikä ei itselleni ollut tuttua, ohjekin oli kirjoitettu vähän erikoisesti, mutta alkuun sillä pääsi, kunhan ensin tavaili rauhassa. Sukat ovat vielä kesken, sillä olen virkannut mattoja koukku sauhuten, mutta pitänee yrittää saada ne valmiiksi ennen seuraavaa kerhokertaa, joka on vähän ennen ensi kuun puoliväliä. Kerhoilta omalla kohdallani toteutuu, jos en ole lähtenyt jakautumaan Porin suuntaan.  Ilmoittautunut olen kuitenkin.

Lipaston maalaus onnistui hienosti, ja entinen kirsikkapuun väri peittyi pinkin alle. Tytär sai näin uudistetun lipaston, aika näyttää tuleeko sinne vaatteita, leluja vai jotain muuta sälää. Ylemmässä kuvassa muokkaamaton kuva lipastosta, jossa sävyt näyttävät aavistuksen valjuilta. Jälkimmäiseen kuvaan yritin muokkailla kuvankäsittelyohjelmalla värejä niin, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon todellisia. Raitainen tapettikin vilahtaa, olen jo tottunut siihen ja se näyttää mielestäni kivalta noin yhdessä seinässä. Tytär ainakin tykkää. ’Hieno’, hän toteaa aina astuessaan tulevaan huoneeseensa. Lipasto on maalattu sävytetyllä Helmi-kalustemaalilla, käytin pientä telaa ja sutia joissain kohdissa. Hiomistyö oli taas pikkaisen tylsä, itse maalaus on hauskaa. Nyt olen saanut suuremman urakan, ison puusohvan hiomisen päätökseen. Tuossa eteiseen tulevassa sohvassa on jo pohjamaalikerroskin, seuraavaksi valkoista Helmiä sutikoimaan.  Hommaa siinä vielä on, pinnoja sohvassa on monta kymmentä ja niiden rääppimiseen menee pieni ikuisuus. Toivotaan että kaksi Helmi-kerrosta riittää! Pinkki lipasto on paikoin kolmeenkin kertaan maalattu, erillistä pohjamaalia en siinä käyttänyt.  Puusohvasta huomasin, että pohjamaalin pinta jää melko karheaksi, ehkäpä siihen tarraa kalustemaali hanakammin kiinni.

Raitatapetin lisäksi Nellan huoneessa on pinkkejä Afrikan eläimiä boordissa, joka kulkee lattianrajassa ikkunan alla. Eläimet ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, joten rimmaavat hienosti yhteen. Onneksi tytär tuntuu jakavan pinkki-innostuksen äitinsä kanssa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan uudemman kerran muutaman vuoden päästä!

Talomme taitaa sittenkin joskus valmistua, vaikka välillä tuntuu uskomattomalta ajatella että onko tämä todella meidän!  Omalle maulle onnistuneita valintoja on tullut tehtyä, nythän ne vasta tosissaan näkee kun kaapit ja pintamateriaalit alkavat olemaan paikoillaan. Monta rautaa on tällä hetkellä tulessa, laskettu aika tuntuu olevan rajapyykki vähän kaikelle tekemiselle. Tuntuu kuin mitään, ainakaan omassa elämässä, ei voisi tapahtua sen jälkeen.  Kaikki pitäisi ehtiä ennen. Muuttoa emme toki ehdi ennen, emmekä yritäkään. Jouluksi kotiin kuulostaa paremmalta, ja sellaiselta, että tavarat saattavat olla jonkinlaisessa järjestyksessä kaamean kaaoksen sijaan. Nyt tyttären kanssa leipomaan sämpylää, vaikka kävelenkin tänään ensimmäistä päivää tässä odotuksessa kuin ankka. Vielä reilu viikko katsoin myötätuntoisena äitiyspolikäynnillä nuorta naista, jonka eteneminen oli äärimmäisen vaappuvaa, ja ihmettelin minkämoinen tuntemus pakottaa tuon tyyppiseen etenemiseen. No nyt tiedän, eikä yhtään harmita etten vielä tiennyt silloin viikko sitten!

Sama kirjoitus on luettavissa myös täällä.

Olen neulonut ja tehnyt kaikentyyppisiä käsitöitä innokkaasti viime viikot, vaikkei valmista olekaan kasapäin. Valkoinen lenkkialpakkapeitto on tauolla, sillä tilalle on tullut tärkeämpiä neulehommia ja seuraava vyyhtikin pitäisi keriä jotta pääsisin jatkamaan. Joulun myyjäisiä varten olen jo tehnyt yhdet sukat jotka esittelen sitten myöhemmin, ja tämäkin tiskirättikokeilu on tehty silmälläpitäen myyjäisiä. Lanka on Eco Cottonia, kivaa neulottavaa ja ihananpunaista, mutta käyttökokemuksen mukaan kuivuu äärettömän hitaasti ja varmastikin siitä johtuen alkaa haisemaan piankin. Jos siis haluan välttämättä myydä rättejä jouluna, pitänee kääntyä sen mainostetun bambu-langan puoleen. Bambuinen on vaan kovin kallista, eikä myyjäisräteistä viitsisi pyytää maltaita. Hmm.. onko kenelläkään kokemuksia mikä bambu-lanka olisi paras?

Olen aika innoissani joulumyyjäisistä, ja jo paljon olen sinne kaikkea suunnitellut tekeväni.  Onneksi kauratonttuja on valmiina vähintään kymmenen hyvässä säilössä, vaikka niitäkin pitää tehdä muutama lisää. Ainakin omaan kotiin haluan kauratonttuja meleeratun ruskeilla ja harmaa-valkoisilla vaatteilla, perinteisten joulunpunaisten rinnalle tietysti!

Kudekin on taipunut matoksi:

Matto virkkautui nopeasti, mutta viimeistely olikin yhtä murhetta alusta loppuun. Kuteena käytin kivanvaaleanpunaista, Käsityöapajasta ostettua trikoota, mikä oli harmillisen epätasaisesti värjättyä. Virkkasin maton kutosen koukulla Kauhavan kangasaitan ohjeella, mutta muokkasin reunusta, koska kudetta oli siinä vaiheessa sen verran vähän jäljellä. Kolmisen kiloa kudetta meni tähän mattoon,  halkaisija on vaivaiset 120 senttiä. Matto olisi menossa tyttären huoneeseen, vaikka saisikin olla isompi.

Mutta niihin murheisiin, jotka koskivat tämän maton valmistumisprosessia… Koska valmis matto oli tosi kirjava, päätin ostaa Powder pink –sävyistä, Dylon –pesukoneväriä ja vähän auttaa väriä tasoittumaan. Yksi paketti oli kuitenkin liian vähän, ja lopputulos oli edelleen kirjava, eikä puuteripinkkiä pesukoneväriä löytynyt enää minkään lähikaupan hyllystä. Flamingo pink näytti aika aggressiiviselta paketissaan,  joten päätin lähteä toiseen yritykseen vain yhden paketin voimin. Matosta tulikin melkein hyvä, mutta yhdessä kohtaa oli selvä läiskä. Eipä auttanut muuta kuin lähteä hakemaan vielä yksi paketti flamingoa pesukoneväriä, ja roiskutella jauhetta kriittisimmälle alueelle ja kone jälleen päälle. Lopputulos on jokseenkin hyvä, vaikka aavistuksen kirjava edelleen. Kelvata saa, sillä tähän mattoon en enää aikaani tuhlaa! Onneksi päättelin kuteenpäät jo virkatessani.

Postausmotivaatiotani laskee surkea kuvanlaatu. Pian aion ostaa sen uuden objektiivin kameraani, jotta ei tarvitse itkeä ja pyydellä anteeksi näitä huonoja kuvia.

Olen saanut maalattua valmiiksi pinkin lipaston tyttären huoneeseen, ja siitä tuli todella onnistunut!  Kuvia otan myöhemmin. Koti on muutenkin edistynyt, muttei vielä ole tullut sellaista oloa että tästä huomenna pääsisi muuttamaan. Paljon on keskenkin! Tapetteja on jo seinillä, upeita, vaikka kieltämättä tyttären huoneen pinkkiraidallinen hyppää ainakin toistaiseksi silmilleni, vaikka sillä on paperoitu yksi ainut seinä. Ehkä siihen seinään tottuu…  Muutoin on aika neutraalia, joten saan sisustaa värikkäillä kankailla ja langoilla. Tällä hetkellä on puikoilla polvisukat itselleni (nekin kokeiluversiot myyjäiskappaleita varten) . Toinen sukka on valmis ja se on todella kiva, joten myyjäisiin teen muutaman parin samalla ohjeella.  Nyt taidan mennä aloittamaan toista sukkaa ja kuunnella samalla Hercule Poirot –äänikirjaa.

Tämä vuosi oli elämäni paras! Tein kuvakollaasin ja mahdutin siihen paljon hyvää mitä on tapahtunut, pääasiassa käsitöiden saralla kuten aiheeseen sopii.  Olisin laittanut vielä puolet enemmän kuvia, mutta ohjelma ei siihen suostunut. Ensi vuonna suuntaamme uutta kohti monessakin merkityksessä, siitä enemmän tammikuun puolella.

Lankaa onnistuin kuluttamaan 5,8 kiloa tänä vuonna, sisääntulleista ei puhuta. Ensi vuoden neulontatavoite olkoon vaikka kymmenen kiloa! (Kun ei sitä kumminkaan pakko ole pitää josei pysty). Tammikuussa olen ajatellut isoa projektia; lankojen järjestelyä laatikkoihin ja Lankuri.netin käyttöönottoa. Tästäkin enemmän tammikuussa, kun saan urakan alkuun.

Sytyck-neuleeni on alakuvassa. Minulla oli niin hirveästi jouluprojekteja, että en ehtinyt tekemään sitä yhtään. Siispä aloitin kakkosversion vasta pari päivää sitten. Aion tehdä työn loppuun, vaikken varsinaisissa geimeissä olekaan sen kanssa mukana. Tyydyn äänestämään mielestäni parhaan kilpailijan puolesta. Kiitos kaikille blogini lukijoille. Vuosi oli rikas ja ihana! Innolla vuoteen 2011!

Viime kirjoituksessa unohdin esitellä kortin, jonka saattelemana lähti lakki ja nuttu pienelle suloiselle tytölle.

Orvo-kissa joutui yöpymään eläinten sairaalassa, mutta eilen saatiin kissa kotiin. Nyt on onnellinen olo, kun perhe on jälleen koossa, vaikka toipilashan katti vielä on. Kolmella jalalla Orvo nyt klinkkaa, nukkuu paljon ja keräilee rapsutuksia. Kiitos Orvon suojelusenkeli:)!

Meidän perhe on ihana! Meidän perhe on iso ja karvainen ja meluisakin. Meidän perheestä lähtee monenlaisia äänteitä maukunasta haukkuun ja nauruun asti. Rakastan jokaista ihmistä ja otusta meidän perheessä. Meidän perhe on iso lämmin syli,  sinne mahtuu muitakin kuin ne, jotka tämän katon alla vakituisesti asuu. Tänään on ollut tunteikas päivä. Aamupäivällä olin onnellinen uutisesta joka kertoi hyvän ystävän uudesta tyttövauvasta. Iltapäivällä jouduin katsomaan sivusta kun auto ajoi reippaan raitanaamakissamme kylkeen. Kissamuikkulainen pakeni paikalta häntä soihtuna, emmekä löytäneet sitä miehen kanssa vaikka pari tuntia etsimme. Pelkäsimme pahinta. Haimme Brita-koiran haistelemaan jälkiä, josko Orvo löytyisi. Mäyräkoira lähti hienosti jäljelle, ja olimme niiin ylpeitä 'maastonakistamme'. Kissaa ei silti löytynyt, jälkiä oli niin paljon, ja ne olivat sekoittuneet toisiinsa. Miehen kanssa pohdimme jälleen, että mäyris tarvitsisi viedä jälkimetsälle, siitä se niin nauttii.

Neljä tuntia onnettomuudesta Orvo klinkkasi kotiin. Naama ruhjeella ja kaksi jalkaa arkoina. Pappa tuli hätiin auton kanssa, meidänhän auto on ollut vasta vaatimattomat  kolme kuukautta korjaamolla (huoh...älkää enää kysykö miksi...),  ja Orvo lähti miehen ja pappan kanssa Poriin pieneläinklinikalle. Mies tuli juuri kotiin, kissa oli jäänyt yöksi hoitoon. Tuleva yö paljastaa selviääkö misu. Toivon niin kovasti, että saamme huomenna hakea kotiin eloisan kissan. Vaikka Orvo oli kotona hätinä kymmenen minuuttia ennen sairaalareissua, ehdin nappaamaan kuvan raitanaamasta ja kaverista, joka mönki Orvon viereen kuin lohduttaakseen... Toivottavasti ei ole viimeinen kuva maalaiskollistamme.

Eilen mulla oli nimpparikahveet, ja perinteisesti kaikki lähimailla asuvat mummut ja pappat ja serkut tulivat poikkeamaan. Sain leipoa taas, ja kokeilin ihania kuppikakkuja! Koristelu on mukavan luovaa ja helppoa, varsinkin kun on hyvät varastot strösseleitä ja elintarvikevärejä.

Suomalainen suunnittelu on kaunista, reipasta ja mielenkiintoista, nostalgista. Osaan kuvitella että nämä kuppini ovat joskus mahdollisien lapsenlapsieni mielestä niitä 'mummulan kuppeja', vähän höpsähtäneitä ja vanhanaikaisia, jopa vähän liian grumeluureja jonkun mielestä. Minä kuitenkin tykkään hirmuisesti! Satumetsää mulla on ollut jo ajat, mutta sain eilen kaksi mukia Taika-sarjaa. En oikein tiedä kummista tykkään enemmän! Tänään tykkään ennemmän Taika-mukeista, ne ovat talvisemmat ja retrommat, ja sopivat päivän teemaan.

Olen askarrellut Bauhausin ja aviomieheni kanssa. Hitaan projektini vaikein osuus on hoidettu! Sain leikattua ja hiottua liimalevykannen, ja miehen kanssa nirhailimme ja ruuvailimme saranat paikoilleen. Saranahommissa meni varmaan tunti, mutta laatikosta tuli hyvä! Saranat ja kansi on suorassa ja näyttää hyvältä. Seuraava vaihe on lakkaus ja kannen taideteoksen toteutus. Sitten kun aikaa on.

Huomenna menemme tervehtimään parikuista pikku-prinsessa, ja hänelle valmistui seuraavanlainen setti, jota liian iso vauvamallimme esittelee:

Vauvan villatakki on neulottu Sublimen Extra Fine Merino Wool -langasta, kulutus 135 grammaa. Malli on ihanaisesta Sublimen mallivihkosesta (The seventh little Sublime hand knit book), jossa on muitakin tosi hienoja vauvan neuleiden malleja. Takin koko on 0-6 kk, liian pieni se ainakin meidän naperolle on! Tosiasiassa takin kuuluu olla sopivan löysä ja alaosan väljä. On vaan niin hankalaa ottaa kuvia pöydälle pamautetuista neuleista, ei niistä saa mitään tolkkua!

Käytin kolmepuolikkaita ja nelosen sukkapuikkoja ja pyöröjä. Melkein pitäydyin ohjeessa, vaikka pakkohan mun oli neuloa etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihatkin suljettuna neuleena. Sivusaumojen paikoille tein valesauman, eli neuloin jokatoinen kerros normaalisti ja jokatoinen kerros nostin silmukan neulomatta.  Näin sain aikaiseksi kohosauman, joka on aika hieno, ja pelasti mut sivusaumojen ompelulta. Olen aika huono neuleiden saumoissa, jotenkin en saa niitä näyttämään tarpeeksi siisteiltä. Loppufiilis on ihan ok, vaikka jollain tavalla tämä lanka  saa pikkuneuleen näyttämään vähän tönköltä. Villatakin kaveriksi neuloin Koigun upeasta KPPPM-sukkalangasta kaksipuolikkailla ja kolmosen sukkiksilla lakin.

Kuva ei tee oikeutta. Norwegian sweet baby cap on oiva päähinemalli pikkupunteille, tosi hauska. Lakki on valitettavasti liian pieni meidän nupulle, joten tämä kuva saa kelvata, vaikka lattealta näyttääkin. Kuvassa näkyy myös neuletakin takakappale. Lakkiin kului 28 grammaa Koigua, värivaihtelut menee hienosti, ja väri muutenkin on mahtava vaikkei kuva sitä kerrokaan. Solmimisnauhat tein i-cordina viidellä silmukalla.

Sytyck-suunnitelmat on vähän muuttuneet. Meinaankin villatakkia vähän minimmässä koossa samoilla neuletekniikoilla, mutta eri langalla. Sit näätte!

Eilen illalla neuloessani kuuntelin Waltarin Sinuhe Egyptiläistä äänikirjana. Jäin ihan koukkuun, ja yökolmeen saakka kuuntelin tekosyitä vaihdellen:  'vielä tämä luku/pikkuhetki/levy' jne. Tänään en silti taida kuunnella. Tänään rukoilen että Orvo on huomenna kunnossa ja iltapäivällä jo kotona. Meidän rohkea, reipas ja mutkaton maalaiskollimme, sinnittele tänne puolelle, perheesi lämpimään syliin!

Miehellä on kesäloma. Tai niin hän ainakin luuli, ennenkuin karu totuus paljastui kolmisen viikkoa sitten. Todellisuudessa kotiäidillä on nyt kesäloma, kun leipätyön voi helposti delegoida miehelle. Hyvä tekosyy käsityöläiselle oli lähestyvät häät, eli monta työtä puikoille ja ompelukoneelle häihin liittyen. Häät olivat eilen. Todella ihanat ja rennot juhlat. Kaikki ompelukset ja neulomuksetkin valmistuivat, joiden pitikin määräaikaan mennessä valmistua.

Öh, ja ihan tunnustusmielessä, ennenkuin kukaan ehtii saada karkkiväriähkyä, kerrottakoon että tämänhetkinen fanitusväriyhdistelmä on karkkipinkki/namiomppuvihreä. Jumijumijumi. Yläkuvassa minun ja tyttären hamoset, sekä miehen kraka, jonka mies löysi Helsingin alennusmyynneistä 'pienen' painostuksen alaisena. Kerroin aika suoraan, etten halua nähdä näiden rinnalla TAAS sitä samaa punaista krakua, mikä on toisaalta hieno, mutta nähty jo vähän liian monta kertaa. Kiitos miäs, valinta rimmaa täysin!

Lainaompelukone (se ihan parasihana) surisi iltapäivän jos toisenkin, ja sain huristeltua kivat mekot itselleni sekä tyttärelle. Lopputuloksiin olen tosi tyytyväinen. Juurikaan en joutunut purkamaan enkä paikkailemaan, mielestäni aikaakin näiden tekoon kului kohtuullisesti. Hääpäivänä satoi, joten silkkivärillä värjäämäni kengät kokivat lieviä vesivaurioita, kuten kuvassa näkyy. Asia on kuitenkin korjattavissa, joten kengille on käyttöä vielä tulevissakin juhlissa.

Tyttären mekkoon otin vähän mallia vanhasta ja loput sävelsin omasta päästäni. Tylliä hukutin helmaan monta metriä, joten päälikangas nousi kivasti koholleen. Hihansuihin ja helmaan ompelin käsin reunapitsiä, jonka pongasin Raumalta vähän ennen pitsiviikkoja. Nappilöytö tähän mekkoon!

Jos tarkkaan katsoo, niin näkee että helmassa on kymmenen sentin levyinen kaitale hamekankaasta. Tein  hameesta alkuun liian lyhyen, enkä halunnut purkaa kaikkea ja vaihtaa koko helmaosaa pidempään, joten lisäsin kaitaleen. Kaitale toimii tosi hyvänä yksityiskohtana, vaikka se vahingossa mekkoon tulikin.

Juhlia edeltävänä iltana keksin, että pitäähän tytöllä olla kirkossa lakki. Meillä järjestetyillä tortilla-illallisilla anoppi huomasi sen tutun kiillon silmäkulmassani puhuessani lakista, eikä ollut seuraavan päivän aamuna kuulemma lainkaan yllättynyt, kun kerroin että täydensin tyttären asun hatulla. Tämä Pienitalopreerialla-lakki oli tosi nopeatekoinen. Piirsin vain mutu-tuntumalla lakin kaavat ja surauttelin lätsän kokoon 15 minuutissa. Kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti lakista tuli juuri sopivan kokoinen ja semmoinen millaisesta olin haaveillutkin. Tuon hatussa olevan koristeen pyysin mummua tekemään, koska hänellä on sen askarteluun tarkoitettu apuväline, ja oma aika oli vähän kortilla. Ompelin vielä pitsiä koristeen reunaan koska sitä oli juuri sen verran helmasta ja hihoista jäänyt. Tyttären asu on siis aika onnistunut. Helmakaistaleen huolitteluun olisin voinut käyttää siksakin sijaan saumuria, sillä kangas on todella rispaantuvaa, ja se näkyi kun hameen helma oli välillä miten sattui väärinpäin ,kun pikkutytär pyöri väkkäränä sylissä.  Muita epäkohtia ei tule mieleen, mutta helman kyllä huolittelen uudelleen ennenkuin mekko tulee seuraavan kerran käyttöön. Mekon kangas on 100% tekokuitua, silkkijäljitelmää. Alkuun haaveilin aidosta silkistä, mutta kolmenkympin metrihinta kuivatti kuolat poskille. Hyvä näinkin, koltun hinnaksi tuli piirun verran alle sen mitä metri silkkiä olisi kustantanut.

Oman mekkoni suunnittelussa käytin apuna vanhaa kaupasta ostettua hametta. Olin laittanut sivuun Käsityökerhon lehden, jossa oli myöskin kauniin mekon kaavat, mutta kun piti ryhtyä kaavoja piirtämään, ei lehteä löytynyt mistään. Hukassa on edelleen, niin hyvään korjuun olin sen laittanut! Otin siis mallia vanhasta mekosta, kaavojen piirtämiseen meni kyllä valtaosa ajasta. Lopputulos on mielestäni onnistunut, upeanvihreä juhlatafti läikehtii ihanasti!

Helmassa on harmaata tylliä meeeeetrikaupalla. Piiloketjun ompelu onnistui täydellisesti. Rintojen alla on solmimisnauha, josta tykkään. Perhoset revin irti kymmenen vuotta vanhasta teinitopistani ja ompelin tähän kiinni. Lopputuloksesta tykkään todella, vaikka kuvia katsellessani karu totuus muistuu mieleen; vielä reilu viisi kiloa mammaläskejä karistettavana. Mutta eihän se ole mekon vika, että sen sisällä on pari ihrarengasta. Mekko on niin hieno, kuin tässä kropassa nyt vaan voi olla. Tämänkään mekon kustannukset eivät pompsahtaneet pilviin, vaikka arvatkaapa kuolasinko niitä silkkejä tätäkin suunnitellessani. Mekkosen väri on ehkä oikeimmillaan noissa yläkuvissa. Nämä kaksi alinta otosta taitavat olla pikkaisen vallottuneita.

Käsilaukkupussukka ei niinkään hivele kauneudellaan silmää, mutta oli supernäppärä  juhlissa; Sinne mahtuivat lapsen vaipat, pyyhkeet, ruuat ja jopa kamerakin. Nyssäkän surauttelin jälleen mutu-tuntumalla nopeassa aikataulussa. Pohja on ympyränmallinen, tueksi leikkasin Latzi-cat -annospussipakkauksen pahvipäällisestä oikean kokoisen ympyrän. Muutakaan pahvia en hätäpäissäni talosta löytänyt. Kantonarun pujotus vei eniten aikaa, kun tietysti ompelin kujasta pikkaisen liian jämptin. Hienosti kassinen teki tehtävänsä juhlissa.

Vaikka muistimmekin hääparia raha-lahjalla, halusin antaa myös jotakin pysyvää. Neuloin ihanasta Shibui Knitsin Sock-langasta parille sukat, apuna suunnittelussa käytin Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjaa. Sukkien kantapää ja mallineule on lainattu eri sukkamalleista. Sukkapuikkoina käytin 2-puolikkaita bambupuikkoja. Lankaa 50 gramman kerässä on 175 metriä.

Tummat sukat ovat miehelle, väri on Ink, lankaa kului 81 grammaa. Toisessa sukassa värivaihdot eivät kyllä menneet aivan niinkuin olisin halunnut. Väri läiskittyi ja sukka näyttää vähän erilaiselta kuin toinen. Päädyin lopulta kerimään pätkiä langasta pois, niin että värit tasoittuvat paremmin pitkin sukkaa. Lopputulos kuitenkin ihan ok, vaikka pelkäsin että sutta tulee, kun varsi oli alkuun niin epämääräisen näköinen.

Morsiamen sukan väri on Mulberry, ja lanka asettui värivaihtoineen todella kauniisti ja tasaisesti. Sukkiin kului 73 grammaa, ja rutkasti enemmän aikaa kuin 'tavallisiin' 7-veikkasukkiin. Kyllä se vaan tuntuvasti vaikuttaa, onko puikot ja lanka ohuet vai paksut! Mallineule näissä sukissa on supersimppeli; 2o, 2n -toistoa 7 kerrosta, sitten yksi kerros oikeaa, ja jälleen 2n, 2o niin että oikeiden ja nurjien kerrokset  ikäänkuin vaihtavat paikkaa. Resorissa on  16 kerrosta 1o1n -joustinta. Nimeksi näille annoin 'Takkatuli-sukat'. Nämä tuntuvat pehmoisilta ja mukavilta kun ne vetää saunan jälkeen jalkoihinsa takkatulen ääressä. Ylimmäisessä sukkakuvassa voi nähdä viimepostauksessa esitellyt sukkaplokkerit tositoimissa.

Lomareissulla kävin Jyväskylän ihanassa Sinellissä. Kenkävärin lisäksi löysin sieltä mainioita askartelu-juttuja, kuten Tilda-lahjapaperin, jolla päälystin  kuvan pahvilaatikon, ja maalasin päälle kimallelakalla pysyvyyden takaamiseksi. Lahjasukat tietty piilotin laatikkoon. Kortissa on käytetty skräppäyspaperia Sinellistä ja leikattavia Tilda-figuureita. Niitä riittää tulevillekin hääpareille vaikka kuinka monelle:).  Taitettu A4 ja käsintehty vihreä paperi on Tiimarista. Edelleenkin junnasin vihreässä ja pinkissä. Jumijumijumi.

Ihana juhlanäpertelyni/kotiäidin lomani alkaa olemaan lopuillaan, mies nauttikoon viimeisestä lomaviikostaan ihan oikeasti. Nyt hyppysissäni on  neuloutumassa Tuntemattoman sotilaan sukka. Sotilaskotiliiton järjestämän tempauksen tavoitteena on saada mummut ja mammat neulomaan kasapäin sukkia niin että kaikki ensi vuonna palvelukseen astuvat sotapojat saavat villasukat juhlavuoden kunniaksi. VPK:mme naisosasto hankki langat, ja aion osallistua neulomalla ainakin parin tai kaksi. Aloitin ekasukan tänään, ja olen jo kantapäässä.  Hienoltahan moinen tuntuu, Takkatulisukkin kun nuhraantui tuntikaupalla aikaa pienien puikkojen ja ohuen langan ansiosta. Kyllä rouhealla seiskaveikka-langalla on puolensa. Tuntuu kuin leikkisi legojen jälkeen taas dubloilla! Pus kaikille lukijoille, jotka jaksoitte loppuun, palailen puikoille!

Pää pursuilee ideoita, kädet tekee minkä ehtii. Hääjuhlat tiedossa reilun viikon päästä. Sinne olen ompelemassa kahta mekkoa, tyttären on jo valmiskin. Siitä tuli ihana kermakakku! Kuvia vasta ensi kerralla, sitten kun omanikin on valmis. Pukuani varten värjäsin höyrykiinnitteisellä silkkivärillä hääkenkäni harmaiksi. Kengät olivat kovin kuluneet, eivätkä enää kovinkaan valkoiset. Silti väri otti kiinni kauniisti ja tasaisesti.

Kenkien sisäpohja sitten ottikin itseensä ja kärsi kunnolla. Heti kärkeen varoitus; ÄLKÄÄ OSTAKO KENKIÄ VARTEN HÖYRYKIINNITTEISTÄ SILKKIVÄRIÄ! Ostakaa lämpökiinnitteistä. Kengät ei kestä mehumaijaa, vaikka kuinka foliolla suojaisi, sanomalehtiä käärisi ja pyyhkeitä kannen väliin tunkisi. Mehumaijakäsittelyn jälkeen jouduin vielä monta kertaa sutimaan nämä popot, ja siinä samalla näistä tuli pikkaisen tummemmatkin mitä olin ajatellut. Ei silti häiritsevästi, kenkien väri on sama kuin tyllinkin. Lopullista väriä ei ole kiinnitetty, joten toivon ettei sada saavista kaatamalla. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kaikesta huolimatta. Kuvan alimmainen pinkki tylli on semmoista kimalletylliä. Sille ei ole vielä mitään paikkaa, mutta se oli pakko ottaa mukaan Eurokankaasta kun hain tuota harmaatakin hamettani varten. Harmaan ja pinkin liitto on upea! Samaten upeita ovat kaikenmaailman reunapitsit sun muut. Maailmalle kiitos ihanasta pikkutyttärestä, jonka vaatteisin niitä voi upottaa.

Sitten mää olen tehnyt puutöitä. Sahannut appiukon kuviosahalla vanerista, maalannut petsilakalla ja akryylivärillä. Olen lapsellisen ylpeä itsestäni. Osaan muutakin kuin neuloa! Ihanant akryylivärit ostin melko edullisesti Tiimarista. Värejä paketissa oli 12, mustaa ostin erikseen. Miesten sukkaplokkereiden nimi on Villit Silkkilampaat Kuutamolla ja naisten plokkereiden nimi Hippien Kesäjuhlat. Tässä tulee:

Nuhrasin, maalasin, silittelin, ihailin ja tuhlasin näiden kanssa kolme päivää. Saman ajan kuin appiukko käytti leikkimökin tekoon (tietysti leipätyönsä ohessa). No, mitäpä tuosta, nopeus ei koskaan ole ollut juttuni (paitsi ehkä ensi viikolla, jos en saa omaa juhlamekkoani etenemään lähipäivinä). Olen neulonut tyttärelle tunikaa ja siihen sopivia capreja. Niistä tulee ihanat, ei ole paljon keskenkään. Toivottavasti ehditään käyttämään niitä edes kerran ennenkuin kesä ajaa ohi. Hassua oli se, että tyttären caprit ovat kuin kopio Ilona Korhosen Neulekirjan aikuisen villa-capreista. Ajatuksemme ovat siinä kohtaa juosseet samaa rataa. Tuo Neulekirja oli minun pakko saada, joten tilasin. Ja se on ihanaihanaihana! Voisin tehdä itselle ne villapöksyt, kun aika antaa myöden. Muitakin hienoja malleja kirjassa on, suosittelen tutustumaan. Ja vielä. Löysin (miehen sisko antoi napakymppi-vihjeen) vanhan tavaran kaupasta toimintakuntoisen rukin. Eikä maksanut kuin kympin, internetin myyntisivustoilla ihmiset yrittävät kiskoa niistä lähemmäs sataa euroa. Kerrankin kävi tuuri! Jos jollain on, niin ylimääräisiä rullia saa tarjota! Poljen rukkia päivittäin, aina ohimennessäni. Vielä en ole päässyt kehräämään, on pakko keskittyä juhlaompeluksiin nyt kun häihin on enää reilu viikko. Sormet syyhyä, reilun viikon kuluttua pääsen harjoittelemaan sur-rur kehräämistä.

Auto- ja telkkarineuleina käteviä olleet pari etiopialaisnuttua ovat valmistuneet. Äitini teki myös pari nuttua, ja ajattelimme lähettää ne samassa paketissa maailmalle. Nutut on kivoja ja helppoja tehdä, ja jos automatka on pitkä, saa paljon aikaiseksi. Lankana näissä on Novitan Woolia ja Nalle kukkaketoa, menekki hiukkasen alle 100 grammaa per nuttu, kolmosen puikot oli käytössä. Perhekerhossa innostuin kunnolla näistä nutuista, vaikka olinkin kuullut projektista jo aiemminkin. Käsityöpussukassa on vielä yksi nuttu tuloillaan, mutta saattaa olla ettei se ennätä tähän lähetyserään. Teen sen sitten valmiksi joskus ja yritän ujuttaa mukaan, jos joku muu on lähettelemässä näitä Afrikan suuntaan. Alakuvassa Nella nuttu päällä. Jos tuo menee hienosti potralle puolivuotiaalle suomalaisvauvalle, niin luulisi sopivan etiopialaisvauvallekin pidemmän aikaa.

Ompeluinnostus on jo pakon sanelemista syistäkin nostamassa päätään. Tänään surauttelin itselleni sopivia shortseja jatkuvien hellekelien varalle, ja ensiviikolla pitäisi aloittaa Nellan mekkoa hääjuhlia varten. Siivosin vaatehuoneen asuntonäyttöä varten viime viikolla, ja näin ihanilta minun ja tyttären juhlakankaat näyttävät pinon päällimmäisinä:

Nellan juhlakengätkin ovat jo valmiina, omani odottelevat vielä silkkiväriä. Meinaan värjätä omat valkoiset (tai ainakin alkuperäisesti valkoiset) hääkenkäni asuun sopiviksi mehumaijatekniikalla, jos mehunkeitolta maijoja sattuu lainaksi liikenemään. Eihän maija siitä pilalle mene jos sinne laittaa silkkivärikengät sanomalehteen käärittynä?

Vaatehuoneeseen adoptoin myös muutamia ihania lankakeriä. loput majailevat edelleen lankakaapissa. Ihanat tilkkukankaani pääsivät hyllylle myös.

Kasan päällimmäisenä ihana keijukangas, joka on peräisin Tilkkutexistä Humppilasta, jossa vierailimme viime viikolla äitini ja tyttären kera. Voi mitä ihanuuksia siellä oli! Keijukankaan lisäksi mukaan tarttui pari muuta upeaa kangasta, sekä ooh, ylistävät adjektiivit loppuvat kesken, aivan maailmanhienoin Tilda-kirja, jonka kaikki ohjeet ovat pakko saada toteuttaa -kategoriaa. Mummu lahjoi tytärtä myöskin tämmöisillä ihanilla hiiritossuilla, jotka ovat ehtaa suomalaista käsityötä.

Palailen Humppilan saaliiseen paremmin myöhemmin, sillä tytärlapsi alkaa kypsymään matolla äidin ja tietokoneen intensiiviseen suhteeseen!

Eräänä perjantaisena ihanaisena päivänä viime viikolla, meikämamman huonosti lakattu sandaalijalka suunnisti kohti erästä maaplänttiä.

Ja kyllä, tää on meen mäki! Meinaamme ryhtyä kodinrakentajiksi. Projekteja siis riittää lähitulevaisuudessa. Niistä ja vähän kehräysjutuista kertoisin, ellen nyt lähtisi lapsen puuronkeittoon vaativan huudon säestyksellä. Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa!

Vuoden viimeinen postaus, viimeisin valmistunut työ, kirjoittajan mies, edelleen yhtenä kappaleena oleva kirjoittaja ja blogikissa Oskari. Tapanina unohdin ottaa ylimääräisen lankakerän mukaan kun menimme jouluja viettämään vanhempieni luokse, ja niinpä erään lukunutun lanka loppui aivan kesken iltapäivän.  Matkaa kotiin vanhemmilta on vain rapsakat kymmenen kilometriä, muttei siinä mitään keriä viitsinyt lähteä hakemaan, joten äitini ystävällisesti tarjosi sukkapuikot ja langan sijaistyötä varten. Niinpä tein miehelle uudet lapaset, joista on puhuttu koko syksyn ajan. En ole moniakaan lapasia eläissäni tehnyt, joten olinkin yllättynyt kuinka nopeasti nämä valmistuivat. Muutama päivä ja hopsista! Valmista tuli! Tykkään näistä, vaikka ovatkin simppelit.

MIEHEN PERUSLAPASET 7-VELJEKSESTÄ

Lanka: grafitinharmaa, harmaa ja punainen 7-veikka

Puikot: sukkapuikot nro 3

Ohje: Oman pään mukaan. Loin 40s ja lisäsin 4s viimeisellä

resorikerroksella. Peukalon kohdalla neuloin 6s peukalolangalla.

Peukalossa silmukoita 16s. Kärjessä 4 kavennusta per jokatoinen

kerros, kunnes jäljellä 16s, sitten joka kerroksella kavennukset.

Tänään olin äitini vapaapäivän kunniaksi kyläilemässä ja sain samalla lainata tilkkutyövehkeitä, kuten leikkuria, leikkuualustaa ja viivotinta. Nyt on sitten seuraavan tilkkutyön ainekset neliöinä, aika hempeää tällä kertaa vastapainona edellisille räiskyville väreille. Lahjaksi on tulossa, vaikkei siitä sen enempää. Olen vähän jäänyt koukkuun tilkkuiluun, vaikkei se neulomista voitakaan. Värien yhdistäminen on niin ihanaa!

En ole vieläkään esitellyt kaikkia 2009 valmistuneita, sillä niistä puuttuu kuvat, ja siitä petroolista jakusta ne pahuksen napit. Ne  napit on ensi viikon ohjelmistossa ellen sitten ala jakautua lähipäivinä. Puolitoista viikkoa enää laskettuun, valmiudessa silti jo nyt.  Vuosi 2009 oli hieno, elämäni hienoin! Toivottavasti ensi vuodesta tulee myös onnistunut ja onnellinen. Sitä samaa toivon kaikille muillekin! Kiitoksia, palaan rauhalliseen Uuden Vuoden viettooni kutimen ääreen:)...

Jaaha, mistä sitä aloittaisi... Vaikka mitä on tapahtunut ja vähän  sitä sun tätä tehty, niin käsitöissä kuin muillakin osa-alueilla. Mut ihan ekana kerron, et me mentiin naimisiin. Reilu kuukausi sitten. Hääpuku on ompelijalla teetetty, ei itse tehty. Morsiustytön puku sen sijaan on mun ompelukoneesta. Ei nyt aivan täydellisestionnistunut hamonen, mutta morsiustyttö näytti äärimmäisen valloittavalta mekko päällään:).

Morsiustytön mekon rakennusaineina on eläväpintainen paksuhko satiini, organza ja tylli. Mekon kaava on Burdan valmiskaavoissa, erittäin kiva simppeli malli, antaa tilaa kauneudelle:). Kaavat ja kankaat on ostettu Eurokankaasta. Mekon helmapoimut ovat mielestäni tosi kivat, sellaiset halusin lopulta omaaankin mekkooni. Kangasvalinnat olivat mielestäni aika onnistuneet, omaan toteutukseen en ollut aivan tyytyväinen, osaksi johtui myös siitä, kun jouduin pienentämään mekkoa ekasovituksen jälkeen, toiseksi siitä , että rikoin ykkösvetskarin ja sen kakkosen ollessa hieman paksumpaa mallia ei lopputuloksestakaan tullut ihan niin kepeä. En millään halunnut purkaa mekkoa osiksi pienennysoperaation vuoksi, vaikka sillä tavalla olisi lopputuloksesta saatu varmasti paras. Pienet sormenheristykset mulle, haisee laiskiaisen touhuilulta! Organza-vyön olisin voinut jollain patentilla köyttää paremmin pukuun kiinni, ei oikein pysynyt huiskeessa paikoillaan. Mitään tuo ei haitannut, huiske  ja meininki on hyvästä,  suuret kiitokset vielä morsiustytölle!

VAUVAN VILLATAKKI

Koko: 68 cm

Lanka: Novitan Wool sinisenä, 3 kerää

Ohje: Novita Syksy 2009

Puikot: 3 1/2 pyöröt

Tykkään että tästä tuli kiva. Tästä on tarkoitus tulla käyttövaate omalle syntyvälle kullanmurulle. Vaikkei edelleenkään tiedetä sukupuolesta mitään. Sinistä silti. Housut ajattelin tehdä vielä samaa sarjaa. En silti tee tuota nättiä pintakuviota housuihin, vaan sileää, ettei vaan tule liikaa ruutua. Tämän sain tehtyä jo jonkin aikaa sitten, ja taisi valmistuakin aika nopeasti (kerrankin), koska oli kivan mielenkiintoinen mallikerta vaikkei kovinkaan vaikea. Hieman haastavampaa on meneillään ebenpuu-puikoilla puuvillaisen langan kera.

Tästä petroolinsinisestä Safran-langasta on tulossa jakku (ei itselle), malli on jostain vanhasta IK:sta. Sileän neuleen osuudet etenee hyvinkin kivasti, mutta kuvioneuleen kanssa olen tahinut tunnin jos toisenkin. Ei vaikeaa, mutta aikaa vie.

Lapsellisesta kankaasta ompelin uudelle tulokkaalle verhot hänen tulevaan huoneeseensa. Tosi kiva kangas, ostin sen verraan ekstraa, että saan jotain muutakin tästä. Muitakin ompeluksia on nyt meneillään, muttei valmiina. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Suuressa Hää-tohinassa aloitin ylläolevan keepin. Ei ehkä maailman järkevintä, stressiä oli muutenkin tarpeeksi vaikkei onneksi liikaa. Ei tullut tästä valkoisesta Isoveikasta mitään hää-asustetta, mutta nyt olen sen kanssa kovin loppusuoralla, joten saanpahan tästä talveksi kivan keepin pakkaskelien varalle. Malli on Novita-lehdestä, kaiveskelen numeron julkisuuteen sitten kun tämä valmistuu.

Maalasin miehen pappan vanhan keinustoolin aivan ihanan pirteällä limenvihreällä maalilla. Ja se onnistui, vaikka aluksi epäilinkin. Siitä tuli niin mahtava, että nyt on jo toistakin keinutuolia maalattu parin kerroksen verran. Työn alla oleva keinutuoli on miehen isän tekemä, minä hoitelen vain maalauspuolen:). Maaliksi tuoliin valitsin kauniin syvänpunaisen kalustemaalin, jotta keinu sopii olohuoneen väreihin. Erittäin koukuttavaa tuo maalaus, kokeilkaa vaikka. Keinutuoli-kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyvä samansävyinen peitto on äitini käsialaa kolmenkymmenen vuoden takaa. Peitto löytyi vasta keinun maalauksen jälkeen, mutta on hämmästyttävän samanvärinen. Muutenkin peitto on aivan upea virkattu tekele. Ei mun kärsivällisyydellä...

Iiris-haukku on kasvanut kesästä melkoisesti, eikä pelokkaasta pallerosta ole juuri mitään jäljellä. Välikevennys ruokaa odottavasta aina-nälkäisestä koiranrotkaleesta.

Ja juu, kävin Tampereella Messuilla. Kun en ollu viime vuonna... Ja olinkohan edellisenäkään. Kyllä joskus täytyy lähteä messuilemaan siitäkin huolimatta että tietää vararikkoutuvansa reissun seurauksena. Alakuvassa Shibui Knitsiä, Abuelitaa, Kirjo-Pirkkaa ja lenkki-alpakkaa. Nam. Ne ovat vain osa messusaaliista. Niiden lisäksi hamusin ostoskasseihin nappeja ja korttiaineksia ja vähän muutakin kädentaidetta. Esittelen messusaalista paremmin jossain myöhemmässä postauksessa, nyt loppuu tila ja aika.

Viikon-kahden aikana on pukannut nopeita pikkutöitä puikoille sen varsinaisen työn rinnalle. Isänpäiväksi tein miehen isälle petroolista raita-seiskaveikasta villasukat. Ihan tavikset niistä tuli, ja kuvakin unohtui ottaa.

Novitan Puro-lanka on mukavan tuntuista ja nopean neuloutuvaa. Kanerva-sävyisestä olen neulonut kainaloihin asti lapsen neuletakkia. Hihatkin meinaan  tehdä pyörönä, ja siksi työ oli hetken jäissä 5,5 mm:n sukkapuikkojen puuttuessa. Tämä on mukava reissuneule, kun saa laittaa aivot narikkaan.

Pipot ovat jälleen inspiroineet kovasti. Kuvassa viittä vaille valmiita lahja-pipoja. Siksi vain pienenpienen vilautuksen verran... Neuleiloa kanssasisaret!

Semmoistahan se tuntuu olevan vähän joka suunnalla, flunssaista siis. Ehtiipähän heilutella puikkoja vähän ahkerammin, kun pitää kevittää kuntoilupuolella, ettei tule vain kipeämmäksi.  Olempas siis jotain juttuja saanut aikaiseksi. Vihreästä Sisu-langasta, josta valmistui myös se Fifi III, piti tulla pipo, mutta tarpeeksi pienien pyöröjen puutteessa vaihdoin suunnitelmaa (kauppa ei tietysti ollut auki kun pääsiäinen oli). Siispä kämmekkäät oikein-nurin putkena, silmukoita loin 50.

Voiko helpompaa olla? Tulipas ainakin seurattua kerrankin leffaa kunnolla kun oli näin helppoa puikolla.

Liityin Project Spectrumiinkin ihan omaksi ilokseni, sillä värien kanssa pelaaminen on niin hauskaa. Kämmekkäät (tai toinen on vielä hiukkasen kesken) voidaan kai sitten hyväksyä huhti/toukokuun tuotoksiin, PS:n väreinä kun ovat vihreä, keltainen ja pinkki (tai mikä lie vaaleanpunainen:). Vaaleanpunainen Wool kutsuu kiivaasti minua omalta lankahyllyltäni. Haluaisin siitä taasen Fifi III:n, vaikka toisaalta olisi hauska kokeilla jotain toistakin mallia. Fifi III on vain jollain tapaa simppeli, mutta todella kaunis. Ei sillä etteikö jo ne aiemmin linkittämäni huivimallit yltäisi samaan. Tuntuu vaan siltä että vaaleanpunainen Wool olisi kuin luotu Fifiksi. Äitienpäivälahja-ajatuskin on muhimassa, mutta empä taida kertoa enempää, jos vaikka asianosainen tulisi vahingossa eksyneeksi tänne, niin ei tule pilattua yllätystä. Tarkoituksena olisi kuitenkin käyttää siihen lankaa ja virkkuukoukkua. Mutta siinä kaikki, enempää en paljasta!

Virkattu huivi, jota olen pääasiassa tehnyt töissä (tauoilla ja iltavuorossa kotiinpääsyä odotellessa, jos hommat loppuneet hiukan etuajassa), on nyt viimeistelyä vaille valmis. Langat pitäisi siis päätellä, ja huivi kostuttaa ja pingottaa, sekä lisätä hapsut. Vaikka keskeneräisyyksien esittely saattaa joidenkin mielestä olla tylsää, lisään kuvan siitäkin huolimatta:

Vähän on siis vielä tuollainen 'ryppyinen'. Lankana on luonnonvalkoinen Novitan Nalle, ohje Novitasta Talvi 2005. Muuten ohjeen mukaan valmistettu, mutta innostuin virkkaamaan yhdeksän kukkaa enemmän yhdelle sivulle, jotenka huivista tuli isompi. Siskolle tekemäni huivi oli samanlainen, mutta lanka oli mustaa ja kukkalappuja 36, tässä lappuja 45. Ihan kivalta näyttää, paremmalta tietysti viimeistelyn jälkeen. Aika iso siitä varmaan tulee, että jos vielä yhden tämmöisen joskus teen, niin mietin ensin käyttötarkoitusta ja päätän sitten teenkö isompana vai en. Ohjeen mukaan tehtynäkään huivi ei mielestäni (eikä siskonkaan mielestä) ole suinkaan liian pieni.

Lähikuvaa  vielä kukkasista. En voi kyllä uskoa, että ennen tätä ja sitä toista vastaavaa mustaa kolmiohuivia, meikäläinen melkein inhosi virkkaamista. Ehkäpä se olikin vain epävarmuuden tunnetta että osaako sitä kunnolla. Nyt virkkaus on ainakin jo ihan hauskaa. Töihin juuri passeli mukaanotettava (ei ole kuin yksi silmukka tippumisvaarassa, vaikka työ mujuu kassissa).

Upean lämmin kevätpäivä on nyt painunut mailleen. Kaippa sitä itsekin pitäisi pistää pötkölleen, varsinkin kun toipilas olen. Ensin kyllä ihan muutama rivi kämmekästä...Siis ihan muutama vaan...