Tämmöset! Pikkutytön sormet olivat aina jäässä päiväunilta herätessä ja siksi päätin tehdä uudet lämpöiset lapaset välityönä. Eilen iltapäivällä aloitin ja tänään tytär sai vaunu-päikkäreille uudet lapaset mukaan. Neuloin fuksianpunaisesta seiskaveikasta kolmepuolikkailla puikoilla, lankaa kului 55 grammaa. Sisälle ompelin paksuhkosta fleecestä sisähanskat, joiden muotoilu ei ole mitään huippuluokkaa. Kädessä kumminkin pysyvät ja peukalonkin jopa saa sinne peukunpaikkaan (jos vaan jaksaa sihdata).

Rakastan väliaikaisasuntomme ihanaa kulunutta puulattiaa sekä tunnelmallisia pellimuureja. Kun katson ikkunasta ulos, näen metsän. Täällä mieli lepää, ja olo on enemmän kotoinen kuin väliaikainen.

Beigeä fleeceä löytyi ensimmäisenä. Laadunvalvoja hyväksyy kun ei muutakaan voi.

Ennen Lapinreissua pitäisi vääntää vielä uudet villasukat, pipo, sekä alushaalari. Samaa sävymaailmaa, ehkä violettiakin olen ajatellut. Vanha villahaalari mahtuu, mutta alkaa olemaan lahkeista lyhyt. Yllättävän hyvin se on silti kestänyt päivittäistä käyttöä, vaikka onkin höttöisestä langasta neulottu.

Kummallista että vuoden neulesaldo aukesi vasta tänään! Onneksi vuotta on vielä villisti edessä ja tässä ehtii vaikka mitä. Nyt kun tytär nukkuu, aion omistautua neulehuiville. Se on jo niin pitkä että varmaan riittäisikin, mutta en viitsisi jättää harmittavaista nöttöstä lankaa. Saa silti nähdä onko pakko jättää jämäkerä, sillä ei shaali saa liian pitkä olla ettei laahaa maata jos sitä joskus haluaa hartiahuivina käyttää.

Vauvalla on vaaka,

sillä se punnitsee

mitä se tahtoo tehdä

ja mitä se ei tee.

Yhdessä kupissa on tähdet,

toisessa kupissa on kuu,

kun maailmalle lähdet,

kaikki onnistuu!

(Hannele Huovi, vauvan vaaka 1995)

Kävin tänään tapaamassa pienenpientä tyttöä ja hänen äitiään. Vauva oli ihana ja niin pikkuiselta tuoksuva. Mennessäni vein hänelle neulesetin, joka yläkuvassa on hänen päällään. Haalarista tuli vähän nafti, niinkuin pelkäsinkin, mutta kyllä se jonkun kuukauden varmasti mahtuu:). Tein pienen mittavirheen kun yritin tehdä haalarista samankokoista kuin tyttären ekahaalari, ja näin tästä tuli pikkaisen liian sopiva. Pieni kasvunvara ei olisi ollut pahitteeksi:). Haalari valmistui hyvissä ajoin jo kuukausi sitten, mutta asusteet väsäsin joulun jälkeen.

Tällä(kin) kertaa tein omasta päästä kaikki muut paitsi lakin, haalari on superhelppo, näitä olen tehnyt jo kaksi tyttärelle samalla periaatteella. Joka kerran jälkeen tulee silti jokin pieni parannusehdotus, esimerkiksi tässä fuksianpunaisessa haalarissa on avarampi kaula-aukko kuin aikaisemmissa.

Haalari on neulottu kolmepuolikkailla puikoilla Dropsin Extra Fine Merinosta, joka on 100% merinovilla. Lankaa kului tasan neljä kerää, ja painoakin oli vaa'an mukaan tasan 200 grammaa. Napit on nappivarastoista ja mielestäni tosi kivat. Dropsin merino on napakkaa, mutta silti pehmeää. Saa nähdä miten kestää käytössä.

Lakki on jälleen ihanalla Norwegian Sweet Baby Cap -ohjeella tehty, koko on pienin. Lakki saattoi olla pikkaisen reilu vauvalle, mutta onneksi heillä on taipumuksena kasvaa. Nellalle lakki on hiukan pieni kuten näkyy, mutta malli tulee selväksi. Lankana käytin Lanettia ja puikkoina kaksipuolikkaita bambusukkiksia sekä kolmosen pyöröjä. Lakkiin ja lapasiin sekä sukkiin kului Lanett-lankaa yhteensä 61 grammaa. Lapasiin ja sukkiin loin kumpiinkin 44 silmukkaa ja neuloin mutu-tuntumalla. Sukista tuli ainakin hyvänkokoiset ja varmaan lapasetkin menee. Setin myötä langankulutukseni joulukuun osalta pläjähti komeille lukemille, eli olen neulonut kaksi kiloa lankaa tämän joulukuun aikana! Mutta nyt tämä rouva lähtee nukuttamaan omaa lastaan, ja jättää lapaset ja sukat näillä kuvilla puhumaan puolestaan.

Pipo-kaulurisetti Alfa-langasta valmistui eilen. Fiilis on positiivinen tämän suhteen. Kaluri on erittäin kiva, ohje siihen on uusimmassa Modassa (6/2010). Alkuperäinen lanka oli Debbie Blissiä, mutta mullapa oli 400 grammaa, eli 8 kerää Punotexistä hankittua alelankaa. Kyseessä on  SandnesGarnin Alfa, pätkärääkätty paksuhko mohair-villasekoite, jota on tosi kiva neuloa. Langasta jäi aivan pieni nöttönen, joten hienosti meni senkin suhteen. Puikkoina kauluriin ja pipoon käytin 5,5 mm:n pyöröpuikkoja ja sukkapuikkoja. Hiukan muokkasin lehden ohjetta kaulurin suhteen niin, etten taaskaan joutunut ompelemaan ainuttakaan saumaa, vaan neuloin etu- ja takakappaleen pyörönä. Kauluri on lähes yksinomaan neulottu yömyöhällä Sinuhe egyptiläistä kuunnellen. Langan väri on muuten 5091, jos jotakuta kiinnostaa.

Aika historiallista tämä on, että saan tehtyä jotain itselleni! Aloitin setin vähän kuin vahingossa, enkä malttanut millään laskea työtä käsistäni. Paksu lanka on niin palkitsevaa, kun valmista tulee nopeasti. Lankaa kului 270 grammaa kauluriin, ja pipoon 100 grammaa. Ekana olisin halunnut tehdä hiippapipon, jonka ohjeen näin erässä Käsityökerhon lehdessä. Ohjeessa oli jopa käytetty juuri tätä Alfa-lankaa! Aloitin ohjeen mukaan, mutta aika pian huomasin, ettei lanka tule millään riittämään. Siispä sävelsin omanlaiseni myssyn, lähinnä baskeri tämä taitaa olla, mutta ei siltä näytä tuon ison ponnarilla olevan tukkani vuoksi, joka muuttaa pipon ulkonäköä. Tykkään tästä setistä aivan hirmuisen paljon! Varmasti tulee käyttöön, ja tänään tietysti jo olikin päällä, kun pikaisesti kävimme lähikaupungissa takka- ja jouluostoksilla. Seuraavassa vielä kuvaa pintaneuleesta. Värit näyttävät oikeilta näissä kuvissa, mustaa, violettia ja tummaa syklaamia (vai hillittyä fuksiaa?). Hmmmm...

Sytyck-neule? Joululahjat? Voi apua valinnan vaikeus!

Tiedättehän ne pirulliset firmat netissä, jotka myyvät  nimikointinauhoja sikahintaan, ja joihin itsekin olen aikoinaan sortunut. Tottakai tiedätte, mutta jokaisen joka on lukenut Hipun omien merkkien teko-ohjeen, ei luulisi lähtevän tilaushommiin. Kun mies osti vähän aikaa sitten meille uuden tulostin-monitoimivehkeen, ja minä sain hankittua kuvansiirtopaperia, ei ollut mitään esteitä yritykselle. Siispä ryhdyin hommiin! Piirsin Paintilla Silkkilammas-logon ja sijoitin mieluisat tekstit kuvan viereen.Tämän jälkeen kopioin sivun täyteen vastavalmistuneita logokokonaisuuksia Wordin puolelle, käänsin kuvat peilikuvaksi ja testisivun jälkeen tulostin täyden sivullisen logoja kuvansiirtopaperille. Leikkasin pari merkkiä irti paperista ja silitin kokeeksi kankaalle, kun en innostukseltani ehtinyt etsimään vino- tai satiininauhaa. Näistä tuli hienot ja ennenkaikkea persoonalliset! Ja näitä voi tosiaan silittää myös satiininauhalle ja mihin vaan, ja pesuakin kestävät. Sit voi tietenkin samalla periaatteella tehdä vaatteisiin vaikka koko- tai pesulappuja.

Hippu on nerokas ja merkkien suunnittelu/toteutus niin palkitsevaa hommaa! Parasta kaikesta on, että työt ovat näiden avulla yksityiskohtiaan myöten itsetehtyjä. Plus että merkkien teko tulee halvemmaksi kuin valmisnauhojen ostelu. Nämä on niin persoonallisiakin, kun voi vaikka jokaikisen silittää eri kankaalle tai nauhalle, eikä tartte pähkäillä miksei pinkkitekstinen lappu oikein passaa okran ja sinapinsävyisen neuletyön kanssa. Mutta siis, tein varmaan itseni selkeäksi. Tehkää näitä!

Hipun lisäksi upea blogi on myös  Eijalla, törmäsin sinne etsiskellessäni yhtä tiettyä Tilda-kaavaa. Olen jokseenkin hurahtanut noihin Tilda-juttuihin, mutta vältän liikaa altistusta, koska aikaa on kumminkin rajoitetusti. Sain avun etsintöihini Eijalta, ja siksi tulettekin pian näkemään pienen ompeluksen, aion tarttua ompelukoneeseen ASAP, kunhan pääsen mummulaan. Oma vanha Singerini kurttuili itsensä ulos luottamuksestani viime kesänä.

Olen maalaillut suuria suunnitelmia ja sadunomaisia haaveita paperille. Aika näyttää toteutuvatko nämä ideat...