Sweet dreams are made of this, eli  kaikkea vaaleanpunaista tarjolla tänään, vaikkei vuodenajan väreihin lainkaan sovikaan.  Sen sijaan sopivasti viikkoa ennen erään pienen tytön kolmevuotis-synttäreitä aloin neulomaan Olearia-villatakkia muutaman vuoden laatikossa marinoituneesta ihanasta Sublimen Baby Cashmere Merino Silkistä. Tuota marjapuuronpunaista lankaa oli tasan neljä kerää, ja tiukan ynnäilyn jälkeen uskoin määrän riittävän neuleeseen.  Kuinkas kävikään! Neuletakki valmistui nopeasti neljässä päivässä Agatha Christien äänikirja seurana, mutta jo kainaloissa aloin jännittää kuinka pitkään helmaan lanka riittää.  Minulle erittäinkin sopivasti Olearia –malli on saumaton, ja  se neulotaan ylhäältä alas, joten langan tarkka kuluttaminen on mahdollista. Jos sitä lankaa on kuitenkin auttamatta liian vähän, ja sen hankinnastakin monta vuotta, on pakko keksiä uusia ratkaisuja. Sovitin siis neuletta tyttärelle ja totesin sopivan pituiseksi hänelle, vaikkakin aavistuksen väljäksi(ei kuitenkaan liian). Eipä kai  kaksi- ja kolmivuotiaan leveydessä niin valtavaa eroa olekaan. Olearia mallina oli niin selkeä ja kiva (nopeakin) neulottava ja Sublimen ylellinen vauvalanka jälleen niin miellyttävä työstettävä, että harkitsen vakavasti uusintayritystä samaisesta langasta yhdellä ekstrakerällä tietysti. Ehkäpä tuo ihastuttava kolmivuotias saa jouluksi oman Oleariansa tädin neulomana.  Kaikki riippuu tietysti vallitsevista olosuhteista välillä loka-joulukuu. Vielä siis ollaan odottavissa tunnelmissa, mutta suhteellisen pian saamme toivottavasti sen kauan odottamamme perheenlisäyksen tälle puolelle, sitten nähdään miten arki lähtee rullaamaan uudella koostumuksella.  Nellan Olearia on siis neulottu käyttäen 3,5 mm:n ja 4 mm:n puikkoja, kulutus tasan 200 grammaa. Kaiken materiaalin käytin viimeisiä metrejä myöden.  Nyt vasta sain tehtyä ensimmäisen projektisivun Ravelryyn, tästä neuleesta, vaikka kyseisillä sivustoilla olenkin hillunut jo pari vuotta ja risatkin.

Pahoitteluni selkäkuvan tutista. Äidin oli pakko hiukan lahjoa, jotta sai räpsittyä äkkiä edes muutamaan melko onnistuneen kuvan. Tutti kun on varattu enää erikoistilanteisiin ja yritetään sitä välttää kotona (tai äiti ja iskä yrittävät).

Takin napit löytyivät Porista, Nappi ja Nauha-putiikista. Olearia mallina on kyllä niin helppo ja kiva, että suosittelen kaikille! Kokojakin löytyy runsaasti.

Koska villatakin kanssa meni pikkaisen sähellykseksi, jouduin ostamaan 3-vuotiaalle lahjan, ettei tyhjin käsin tarvinnut lähteä onnittelukäynnille. Prinsessakirjan lisäksi sain leipoa kaksi kakkua, toisen lastenkutsuille ja toisen sukulaisten vierailuja varten. Keskeinen tarveaine oli Wiltonin pinkki pastaväri; sillä saa kerman upean väriseksi. Vetoaa myös vähän vanhempaan prinsessaan. Leipurintaitoni eivät läheskään ole sitä mitä toivoisin, joten koristeruusut ostin valmiina kaupasta. Joskus olen yrittänyt itse vääntää marsipaaniruusuja, mutta siihen hommaan upposi tuhottomasti aikaa, eikä lopputuloskaan ollut järisyttävän onnistunut. Ehkä sitten joskus… Lastenkutsuille tein tuollaisen perinteisen karkkikakun. Pursotus- ja täytevinkkejä katsoin ihanasta Taikinataivas-blogista. Miten joku voi olla noin taitava?

Kolmivuotissynttäreiltä (siis silloin ekapäivänä, menimme tyttären kanssa nimittäin vielä toisenakin päivänä) suuntasin paikalliseen uuteen lankakauppaan neulontakerhoon. Kyseessä on tietysti Luovat Langat –kauppa ja tempauksen alkuunpanija Teetee, joka on kivalla tavalla keksinyt  järjestää muutaman kerran vuodessa neulojat yhteen ja ehkäpä markkinoida lankojaan neulojille. Olin tosi innostunut kerhosta, vaikka olinkin harmillisesti semmoisessa nuhassa että olin miltei ääneni menettänyt ja raakuin kun varis vierustoverille, jolta olin saanut mukavan kommentinkin edelliseen kirjoitukseeni. Tosi mukava on nähdä toisia neulojia, kun välillä tuntuu että olen ainut nuorehko neuloja tässä kylässä ja kaveripiirissä. Tämä ilmiö on sinänsä outo, koska blogimaailmassa surffaillessa tuntuu että neulovia naisia, kaikenikäisiä, kasvaa joka puskassa. Omassa kaveripiirissäni ei taida olla kuin yksi neuloja-virkkailija. Ensimmäisen neulekerhon teema oli villasukka, eikä ihan mikä tahansa, vaan ballerina-sukka. Sukan neulominen aloitettiin kärjestä, mikä ei itselleni ollut tuttua, ohjekin oli kirjoitettu vähän erikoisesti, mutta alkuun sillä pääsi, kunhan ensin tavaili rauhassa. Sukat ovat vielä kesken, sillä olen virkannut mattoja koukku sauhuten, mutta pitänee yrittää saada ne valmiiksi ennen seuraavaa kerhokertaa, joka on vähän ennen ensi kuun puoliväliä. Kerhoilta omalla kohdallani toteutuu, jos en ole lähtenyt jakautumaan Porin suuntaan.  Ilmoittautunut olen kuitenkin.

Lipaston maalaus onnistui hienosti, ja entinen kirsikkapuun väri peittyi pinkin alle. Tytär sai näin uudistetun lipaston, aika näyttää tuleeko sinne vaatteita, leluja vai jotain muuta sälää. Ylemmässä kuvassa muokkaamaton kuva lipastosta, jossa sävyt näyttävät aavistuksen valjuilta. Jälkimmäiseen kuvaan yritin muokkailla kuvankäsittelyohjelmalla värejä niin, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon todellisia. Raitainen tapettikin vilahtaa, olen jo tottunut siihen ja se näyttää mielestäni kivalta noin yhdessä seinässä. Tytär ainakin tykkää. ’Hieno’, hän toteaa aina astuessaan tulevaan huoneeseensa. Lipasto on maalattu sävytetyllä Helmi-kalustemaalilla, käytin pientä telaa ja sutia joissain kohdissa. Hiomistyö oli taas pikkaisen tylsä, itse maalaus on hauskaa. Nyt olen saanut suuremman urakan, ison puusohvan hiomisen päätökseen. Tuossa eteiseen tulevassa sohvassa on jo pohjamaalikerroskin, seuraavaksi valkoista Helmiä sutikoimaan.  Hommaa siinä vielä on, pinnoja sohvassa on monta kymmentä ja niiden rääppimiseen menee pieni ikuisuus. Toivotaan että kaksi Helmi-kerrosta riittää! Pinkki lipasto on paikoin kolmeenkin kertaan maalattu, erillistä pohjamaalia en siinä käyttänyt.  Puusohvasta huomasin, että pohjamaalin pinta jää melko karheaksi, ehkäpä siihen tarraa kalustemaali hanakammin kiinni.

Raitatapetin lisäksi Nellan huoneessa on pinkkejä Afrikan eläimiä boordissa, joka kulkee lattianrajassa ikkunan alla. Eläimet ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, joten rimmaavat hienosti yhteen. Onneksi tytär tuntuu jakavan pinkki-innostuksen äitinsä kanssa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan uudemman kerran muutaman vuoden päästä!

Talomme taitaa sittenkin joskus valmistua, vaikka välillä tuntuu uskomattomalta ajatella että onko tämä todella meidän!  Omalle maulle onnistuneita valintoja on tullut tehtyä, nythän ne vasta tosissaan näkee kun kaapit ja pintamateriaalit alkavat olemaan paikoillaan. Monta rautaa on tällä hetkellä tulessa, laskettu aika tuntuu olevan rajapyykki vähän kaikelle tekemiselle. Tuntuu kuin mitään, ainakaan omassa elämässä, ei voisi tapahtua sen jälkeen.  Kaikki pitäisi ehtiä ennen. Muuttoa emme toki ehdi ennen, emmekä yritäkään. Jouluksi kotiin kuulostaa paremmalta, ja sellaiselta, että tavarat saattavat olla jonkinlaisessa järjestyksessä kaamean kaaoksen sijaan. Nyt tyttären kanssa leipomaan sämpylää, vaikka kävelenkin tänään ensimmäistä päivää tässä odotuksessa kuin ankka. Vielä reilu viikko katsoin myötätuntoisena äitiyspolikäynnillä nuorta naista, jonka eteneminen oli äärimmäisen vaappuvaa, ja ihmettelin minkämoinen tuntemus pakottaa tuon tyyppiseen etenemiseen. No nyt tiedän, eikä yhtään harmita etten vielä tiennyt silloin viikko sitten!

Viimeiset kaksi viikkoa olen kuluttanut päivittämällä lankojani lankuri.nettiin ja ihastumalla muutamiin lankoihin uudelleen entistä tukevammin. Muutoinkin oli erittäin tarpeellista käydä koko lankavarasto läpi, niin että pysyy kärryillä mitä siellä hyllyssä oikein on. Myöntää täytyy, nyt kun muutama lankakerä on enää päivittämättä, että oli pienoinen järkytys huomata millainen määrä lankaa kaapeissa oikein luurasi. Päivitystoimenpidettä seurasi lankojen uudelleenjärjestely, ja nykyään lankani asuvat muovilaatikoissa hyvässä järjestyksessä. Lankurin käytön aloittamisen myötä päätin juhlallisesti, että tämän vuoden virallinen tavoite on alentaa varastotasoa vähintään viisi kiloa!

Vaikka lankojeni merkkaaminen Lankuriin veikin yllättävän paljon aikaa, ehdin silti järjestellä tyttären yksivuotis-synttäreitä. Askartelin kutsukortit  hetken mielijohteesta ja korteista tuli kertapiirtämällä ihan kivat.  Oli kiva askarrella ja leipoa, ensi sunnuntaina on vielä lastenkutsut, joten saan vielä jatkaa samalla linjalla. Jotain aavistuksen haikeaa läikähti mielessäni lapsen yksivuotispäivänä; näinkö nopeasti se aika juoksee!

Aktiivisesti kesken on kaksi neulomusta; Nellan neuletakki ja alpakkasilkkinen lahjahuivi. Valkoinen kimallelangalla höystetty villatakki tulee olemaan telakalla reilun viikon,  sillä pitsihuivia pitää paukuttaa ahkerasti jotta se valmistuu ajoissa. Tietenkin villatakki neulotuttaisi enemmän, vaikkei huivinkaan neulominen mitenkään vastenmielistä ole. Villatakkiin olen kirjoittanut samalla ohjetta, jotta sen saavat aikanaan muutkin halukkaat neuloa  pikku-prinsessoilleen.

Rivitalonpätkämme on myyty. Talomme on rakenteilla, ikkunat jo paikoillaan. Parin viikon päästä asumme jo väliaikaisasunnossamme vuokralla, odottamassa milloin pääsemme muuttamaan kotiin. Ennen kotia asumme vielä monta kuukautta siellä metsän keskellä vanhassa puutalossa. Elämä on tänään ihana satu ja seikkailu!

Tämä vuosi oli elämäni paras! Tein kuvakollaasin ja mahdutin siihen paljon hyvää mitä on tapahtunut, pääasiassa käsitöiden saralla kuten aiheeseen sopii.  Olisin laittanut vielä puolet enemmän kuvia, mutta ohjelma ei siihen suostunut. Ensi vuonna suuntaamme uutta kohti monessakin merkityksessä, siitä enemmän tammikuun puolella.

Lankaa onnistuin kuluttamaan 5,8 kiloa tänä vuonna, sisääntulleista ei puhuta. Ensi vuoden neulontatavoite olkoon vaikka kymmenen kiloa! (Kun ei sitä kumminkaan pakko ole pitää josei pysty). Tammikuussa olen ajatellut isoa projektia; lankojen järjestelyä laatikkoihin ja Lankuri.netin käyttöönottoa. Tästäkin enemmän tammikuussa, kun saan urakan alkuun.

Sytyck-neuleeni on alakuvassa. Minulla oli niin hirveästi jouluprojekteja, että en ehtinyt tekemään sitä yhtään. Siispä aloitin kakkosversion vasta pari päivää sitten. Aion tehdä työn loppuun, vaikken varsinaisissa geimeissä olekaan sen kanssa mukana. Tyydyn äänestämään mielestäni parhaan kilpailijan puolesta. Kiitos kaikille blogini lukijoille. Vuosi oli rikas ja ihana! Innolla vuoteen 2011!

Miten alle yksivuotias voi tunnistaa äidin käsityölehdet? Käännellessään sivuja tytär nauraa kimeästi ja innoissaan ja äiti pelkää milloin sivu repeää. Kun olisi kotona läjäpäin Postin, sähköyhtiön ja minkälie firmojen turhia mainoslehdyköitä, joita saisi tutkia paljon mielukkaammin. Mutta tyttö tietää mitä tekee. Pitää äitiä jännityksessä!

Eräs joululahjaneule edistyy hitaasti ja varmasti Mika Waltarin äänikirjan tahtiin. Olen ehtinyt nyhertämään työn parissa monenmonta tuntia, silmukoita vain sattuu olemaan 340 ja senttiin mahtuvien kerrosten määrä suuri. Työ on kuitenkin niin helppo ottaa ja laskea käsistään, että sitä ehtii tekemään helpostikin pari tuntia päivässä, jos laskee kaikki kymmenminuuttiset yhteen. Äidin käsissä liikkuvat puikot lienevät niin tuttu näky tyttärelle, etteivät ne useinkaan jaksa kiinnostaa häntä.

Keskiviikon olimme Turussa ja pakkohan minun oli käydä Lankabaarissa poikkeamassa kun se oli muuttanut siihen Pulssin vastapäiseen rakennukseen (Pulssiin muutenkin oli asiaa). Ihan en pystynyt nollalinjaa pitämään, mutta esittelen hankinnan vasta kun olen saanut siitä valmistuvan työn annettua saajalleen. Ihanaa angora-lankaa hypistelin, mutta kun kaapissa on varmaan sata kiloa kutimenruokaa, niin jätin vyyhdit kuiskimaan hyllyyn. 

En tiedä lasketaanko tätä, mutta löysin jo viime vuonna valmistuneen pipon laatikosta ja kuittasin tehdyksi.

Pipo piti muistaakseni viime vuonna antaa joululahjaksi. Voisin tänäkin vuonna yrittää, kunhan  ensin uudelleentasoitan neulepinnan sumutinpullon ja pyyhken avulla. Pipo on semmoinen suorakaiteen mallinen simppeli viritys. Seiskaveikkaa olen siihen käyttänyt, pätkävärjättyä. Pipo on vähän iso Nellalle, mutta pari-kolmevuotiaalle pojalle oikein passeli. Luulisin.

Meidän perhe on ihana! Meidän perhe on iso ja karvainen ja meluisakin. Meidän perheestä lähtee monenlaisia äänteitä maukunasta haukkuun ja nauruun asti. Rakastan jokaista ihmistä ja otusta meidän perheessä. Meidän perhe on iso lämmin syli,  sinne mahtuu muitakin kuin ne, jotka tämän katon alla vakituisesti asuu. Tänään on ollut tunteikas päivä. Aamupäivällä olin onnellinen uutisesta joka kertoi hyvän ystävän uudesta tyttövauvasta. Iltapäivällä jouduin katsomaan sivusta kun auto ajoi reippaan raitanaamakissamme kylkeen. Kissamuikkulainen pakeni paikalta häntä soihtuna, emmekä löytäneet sitä miehen kanssa vaikka pari tuntia etsimme. Pelkäsimme pahinta. Haimme Brita-koiran haistelemaan jälkiä, josko Orvo löytyisi. Mäyräkoira lähti hienosti jäljelle, ja olimme niiin ylpeitä 'maastonakistamme'. Kissaa ei silti löytynyt, jälkiä oli niin paljon, ja ne olivat sekoittuneet toisiinsa. Miehen kanssa pohdimme jälleen, että mäyris tarvitsisi viedä jälkimetsälle, siitä se niin nauttii.

Neljä tuntia onnettomuudesta Orvo klinkkasi kotiin. Naama ruhjeella ja kaksi jalkaa arkoina. Pappa tuli hätiin auton kanssa, meidänhän auto on ollut vasta vaatimattomat  kolme kuukautta korjaamolla (huoh...älkää enää kysykö miksi...),  ja Orvo lähti miehen ja pappan kanssa Poriin pieneläinklinikalle. Mies tuli juuri kotiin, kissa oli jäänyt yöksi hoitoon. Tuleva yö paljastaa selviääkö misu. Toivon niin kovasti, että saamme huomenna hakea kotiin eloisan kissan. Vaikka Orvo oli kotona hätinä kymmenen minuuttia ennen sairaalareissua, ehdin nappaamaan kuvan raitanaamasta ja kaverista, joka mönki Orvon viereen kuin lohduttaakseen... Toivottavasti ei ole viimeinen kuva maalaiskollistamme.

Eilen mulla oli nimpparikahveet, ja perinteisesti kaikki lähimailla asuvat mummut ja pappat ja serkut tulivat poikkeamaan. Sain leipoa taas, ja kokeilin ihania kuppikakkuja! Koristelu on mukavan luovaa ja helppoa, varsinkin kun on hyvät varastot strösseleitä ja elintarvikevärejä.

Suomalainen suunnittelu on kaunista, reipasta ja mielenkiintoista, nostalgista. Osaan kuvitella että nämä kuppini ovat joskus mahdollisien lapsenlapsieni mielestä niitä 'mummulan kuppeja', vähän höpsähtäneitä ja vanhanaikaisia, jopa vähän liian grumeluureja jonkun mielestä. Minä kuitenkin tykkään hirmuisesti! Satumetsää mulla on ollut jo ajat, mutta sain eilen kaksi mukia Taika-sarjaa. En oikein tiedä kummista tykkään enemmän! Tänään tykkään ennemmän Taika-mukeista, ne ovat talvisemmat ja retrommat, ja sopivat päivän teemaan.

Olen askarrellut Bauhausin ja aviomieheni kanssa. Hitaan projektini vaikein osuus on hoidettu! Sain leikattua ja hiottua liimalevykannen, ja miehen kanssa nirhailimme ja ruuvailimme saranat paikoilleen. Saranahommissa meni varmaan tunti, mutta laatikosta tuli hyvä! Saranat ja kansi on suorassa ja näyttää hyvältä. Seuraava vaihe on lakkaus ja kannen taideteoksen toteutus. Sitten kun aikaa on.

Huomenna menemme tervehtimään parikuista pikku-prinsessa, ja hänelle valmistui seuraavanlainen setti, jota liian iso vauvamallimme esittelee:

Vauvan villatakki on neulottu Sublimen Extra Fine Merino Wool -langasta, kulutus 135 grammaa. Malli on ihanaisesta Sublimen mallivihkosesta (The seventh little Sublime hand knit book), jossa on muitakin tosi hienoja vauvan neuleiden malleja. Takin koko on 0-6 kk, liian pieni se ainakin meidän naperolle on! Tosiasiassa takin kuuluu olla sopivan löysä ja alaosan väljä. On vaan niin hankalaa ottaa kuvia pöydälle pamautetuista neuleista, ei niistä saa mitään tolkkua!

Käytin kolmepuolikkaita ja nelosen sukkapuikkoja ja pyöröjä. Melkein pitäydyin ohjeessa, vaikka pakkohan mun oli neuloa etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihatkin suljettuna neuleena. Sivusaumojen paikoille tein valesauman, eli neuloin jokatoinen kerros normaalisti ja jokatoinen kerros nostin silmukan neulomatta.  Näin sain aikaiseksi kohosauman, joka on aika hieno, ja pelasti mut sivusaumojen ompelulta. Olen aika huono neuleiden saumoissa, jotenkin en saa niitä näyttämään tarpeeksi siisteiltä. Loppufiilis on ihan ok, vaikka jollain tavalla tämä lanka  saa pikkuneuleen näyttämään vähän tönköltä. Villatakin kaveriksi neuloin Koigun upeasta KPPPM-sukkalangasta kaksipuolikkailla ja kolmosen sukkiksilla lakin.

Kuva ei tee oikeutta. Norwegian sweet baby cap on oiva päähinemalli pikkupunteille, tosi hauska. Lakki on valitettavasti liian pieni meidän nupulle, joten tämä kuva saa kelvata, vaikka lattealta näyttääkin. Kuvassa näkyy myös neuletakin takakappale. Lakkiin kului 28 grammaa Koigua, värivaihtelut menee hienosti, ja väri muutenkin on mahtava vaikkei kuva sitä kerrokaan. Solmimisnauhat tein i-cordina viidellä silmukalla.

Sytyck-suunnitelmat on vähän muuttuneet. Meinaankin villatakkia vähän minimmässä koossa samoilla neuletekniikoilla, mutta eri langalla. Sit näätte!

Eilen illalla neuloessani kuuntelin Waltarin Sinuhe Egyptiläistä äänikirjana. Jäin ihan koukkuun, ja yökolmeen saakka kuuntelin tekosyitä vaihdellen:  'vielä tämä luku/pikkuhetki/levy' jne. Tänään en silti taida kuunnella. Tänään rukoilen että Orvo on huomenna kunnossa ja iltapäivällä jo kotona. Meidän rohkea, reipas ja mutkaton maalaiskollimme, sinnittele tänne puolelle, perheesi lämpimään syliin!

Auto- ja telkkarineuleina käteviä olleet pari etiopialaisnuttua ovat valmistuneet. Äitini teki myös pari nuttua, ja ajattelimme lähettää ne samassa paketissa maailmalle. Nutut on kivoja ja helppoja tehdä, ja jos automatka on pitkä, saa paljon aikaiseksi. Lankana näissä on Novitan Woolia ja Nalle kukkaketoa, menekki hiukkasen alle 100 grammaa per nuttu, kolmosen puikot oli käytössä. Perhekerhossa innostuin kunnolla näistä nutuista, vaikka olinkin kuullut projektista jo aiemminkin. Käsityöpussukassa on vielä yksi nuttu tuloillaan, mutta saattaa olla ettei se ennätä tähän lähetyserään. Teen sen sitten valmiksi joskus ja yritän ujuttaa mukaan, jos joku muu on lähettelemässä näitä Afrikan suuntaan. Alakuvassa Nella nuttu päällä. Jos tuo menee hienosti potralle puolivuotiaalle suomalaisvauvalle, niin luulisi sopivan etiopialaisvauvallekin pidemmän aikaa.

Ompeluinnostus on jo pakon sanelemista syistäkin nostamassa päätään. Tänään surauttelin itselleni sopivia shortseja jatkuvien hellekelien varalle, ja ensiviikolla pitäisi aloittaa Nellan mekkoa hääjuhlia varten. Siivosin vaatehuoneen asuntonäyttöä varten viime viikolla, ja näin ihanilta minun ja tyttären juhlakankaat näyttävät pinon päällimmäisinä:

Nellan juhlakengätkin ovat jo valmiina, omani odottelevat vielä silkkiväriä. Meinaan värjätä omat valkoiset (tai ainakin alkuperäisesti valkoiset) hääkenkäni asuun sopiviksi mehumaijatekniikalla, jos mehunkeitolta maijoja sattuu lainaksi liikenemään. Eihän maija siitä pilalle mene jos sinne laittaa silkkivärikengät sanomalehteen käärittynä?

Vaatehuoneeseen adoptoin myös muutamia ihania lankakeriä. loput majailevat edelleen lankakaapissa. Ihanat tilkkukankaani pääsivät hyllylle myös.

Kasan päällimmäisenä ihana keijukangas, joka on peräisin Tilkkutexistä Humppilasta, jossa vierailimme viime viikolla äitini ja tyttären kera. Voi mitä ihanuuksia siellä oli! Keijukankaan lisäksi mukaan tarttui pari muuta upeaa kangasta, sekä ooh, ylistävät adjektiivit loppuvat kesken, aivan maailmanhienoin Tilda-kirja, jonka kaikki ohjeet ovat pakko saada toteuttaa -kategoriaa. Mummu lahjoi tytärtä myöskin tämmöisillä ihanilla hiiritossuilla, jotka ovat ehtaa suomalaista käsityötä.

Palailen Humppilan saaliiseen paremmin myöhemmin, sillä tytärlapsi alkaa kypsymään matolla äidin ja tietokoneen intensiiviseen suhteeseen!

Eräänä perjantaisena ihanaisena päivänä viime viikolla, meikämamman huonosti lakattu sandaalijalka suunnisti kohti erästä maaplänttiä.

Ja kyllä, tää on meen mäki! Meinaamme ryhtyä kodinrakentajiksi. Projekteja siis riittää lähitulevaisuudessa. Niistä ja vähän kehräysjutuista kertoisin, ellen nyt lähtisi lapsen puuronkeittoon vaativan huudon säestyksellä. Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa!

Olimme pitkän viikonlopun pääkaupungissa koko perheen voimin koirat mukaanlaskettuna. Kissat olivat laiskanlötkeinä talovahteina. Miniloma oli ihana irtiotto kotiympyröistä, sain jopa sen haaveilemani cappuchinon lapasiini. Pientä touhua ja lämpöä ei minilomasta puuttunut, mutta niitä oli oivallisessa suhteessa, joten hieno viikonloppu oli taattu.

Lapsella oli lahjakortti ihanaan myymälään, jossa oli värikkäitä ja kekseliäitä pikkuihmisen vaatteita. Lahjakortti oli kirjoitettu reippaalle summalle, ja samaanaikaan liikkeessä oli iso ale, joten pikku-keijumme sai ison kasan hienoja vaatteita. Suosikkini on tämä mekko.

Vähäsen retro-fanaattista äidiltä, mutta en ole vielä saanut kylliksi väreistä ja selkeänherkullisista kuoseista...

Yhdet polvipituiset punaiset pöksyt puuttuu kuvasta, sillä ne olivat käytössä mekon kanssa ja nyt niissä on banaania. Isonpieni tyttäremme aloitti kiinteiden maistelun parisenviikkoa sitten puolivuotiaana!

Ärähtäkää, jos kuvasin jonkun teidän parveketta, mutta siskon huomattua tämän, olin aivan haltioissani! Siis kangaspuut parvekkeella! Maalaispaakun mielestä tämä on melkein absurdia, kaupunkilaisen mielestä varmaan ainut vaihtoehto, jos kämpässä on niukat neliöt. Harmi etten nähnyt kertaakaan ketään paukuttelemassa puita, se olisi ollutkin täydellistä.

Ebenpuiset puikot ostin Hakaniemen hallin 2. kerroksesta.  Edelliset katkaisin, kun niin väänsin ja vanutin kavennustilanteessa. Näitä pitänee kohdella hellemmin. Tässä tulossa Sirdarin baby bamboo-langasta legginsit tyttärelle. Kovin en ehtinyt tikuttaa, oli niin vauhdikasta.

Löysin kaikki nämä pienet aarteet kierrellessäni keskikaupungilla. Tämmöisiä ihania turhuuksia. Onneksi ei liian usein tule missään käytyä... Viikonloppu oli kyllä aivan ihana. Taidampa oikein keittää aamukahvit ja muistella kesäisen Helsingin tunnelmaa.

Mitäköhän muodostuu, jos yhdistää kahden allaolevan kuvan asiat? Hyvä mieli ainakin!?!

Meidän Iiris metsässä kannon nokassa. Ihana on, eikö? Hieno kuva koirasta reilun viikon takaa, mutta ei vieläkään kunnon kuvia huiveloista (kun kuvaaja makaa rapulassa peiton alla;). Mutta pari retrojuttua pitää esitellä. Esimerkiksi mun uusi käsityöpussini, jonka valmistin vanhasta tyynyliinasta. Ei pljon siis vaatinut ompelijalta.

Siellä käsityöpussukassa on ollut pian viikon tämä bambulankainen Aura-huivi. vol. kakkonen. Tänään se kyllä joutuu muuttamaan pussista patjan alle, kun uusi työ pukkaa retrosäkkiin. Turkoosi ja keväänvihreä näköjään jälleen suosituttaa.

Mutta en ole silti unohtanut iki-ihanaa keltaisen, ruosteenoranssin ja ruskean liittoa. Ihana kirppis. Vain kaksi euroa. Joo tiedän. Olen ihme retro-intoilija!

Keinuu ja keinuu siinä neliraita-Woolien päällä. Törmäsin aivan ihanaan keinuheppapehmolhelistimeen kauppareissulla ja päätin tehdä sille kaveriksi vauvan neuletakin. Vastaanottajia löytyy, kuten aiemminkin todettu, eli pitää vain päättää kenelle sen annan (luultavasti sille hevosenomistaja-ystävälleni, jonka vaavi on syntyvä syksyllä). Muistaakseni jossain Novitassa oli  tuosta langasta tehty palmikkotakki vauvalle, joten saatan tehdä sillä ohjeella, tai sitten vain vetää omasta hatusta. Katsotaan. Ennen sitä kuitenkin on saatava Greenday-slipoveri päätökseen. Aika hyvällä mallilla olen sen kanssa, pääntien kavennukset jo tehtynä. Híukan vielä neulottavaa takakappaeessa ja hihansuu-jousteet  tietysti puuttuu. Se on valmistunut melko joutuisasti yhdestä purkailusessiostakin huolimatta. Aikaa on kyllä kulunut viikko, mutta arkena en oikein ole ehtinyt sitä vääntää, kun olen puuhaillut lähestyvän näyttötutkinnon ja lopputöiden kanssa.  Jos aivan pakko olisi, luulisin että tuon saisi neulottua omistautuneella asenteella jopa päivässä tai kahdessa. On muuten kiva työ, ihan loistavaa telkkatyö-ainesta. Jami!

Tilasin taannoin Ablibriksestä pitsineulekirjan, ja nyt himotuttaa kovasti tilata lisää. Wrap style -kirja olisi ihan pakko saada, sillä olen iki-ihastunut siinä olevaan Shetland-triangle malliin. Monet ovat sitä toteuttaneetkin jo, ainakin pari kertaa olen törmäillyt valmiisiin tekeleisiin neuleblogeissa. Nyt kun uudet pitsi-additkin on olemassa, niin luulisi pitsineulehuivin valmistuvan superhyvin. Victorian Lace Today -kirjakaan ei olisi paha lisäys kirjastooni, mutta ptänee ottaa rauhallisesti. Turhaanhan sitä hamstrailee lankoja ja neulemateriaaleja kahmalokaupalla, kerralla kaikkea ei kuitenkaan ehdi tekemään.

Uusi Ulla-neulelehtikin ilmaantui viime viikolla nettiin. Siinä on tosi kivoja malleja, varsinkin Sian Lehmus-huivi on niin ihkuli, että järki lähtee. Muitakin tosi kivoja ohjeita oli saatavilla. Taitavia käsityöihmisiä on ollut sitä tekemässä, taputukset heille!

Maantasoinen parvekkeeni, tai terassi, vai mikä lie nyt onkaan, on nyt kunnossa. Revein viikko sitten kaikki laatat pois ja kitkin rikkaruohot. Tänään läiskin laatat takaisin ja fiksasin amppelin kuntoon. Nyt se on oikein kodikkaan näköinen. Parantamisenkin varaa löytyy, mutta paljon kivampi on kuin viikko sitten. Nyt siis neulesoppeni on parhaassa mahdollisessa kuosissa, istutuspuuhia saatan silti jatkaa kesälomallani, joka alkaa viikon päästä. Vähän kukkaloistoa kehiin ja semmoista!

Nämä ale-langat olivat saapuneet Prahan reissun aikana postiin Tinttamarellista, kuvasta puuttuu kerä vihreää sekä vaaleanpunaista, syystä että ovat työssä kiinni parhaillaan. Aloittelin niistä eilen vauvan hamoista SuuriKäsityö-lehden mallista (toukokuu 2007). Värejä on noin monta, sillä suunnittelin tekeväni mekkoja kaksin kappalein eri väreistä, ja pieni helmakuvio itsessään vaatii neljä väriä. Tällä hetkellä kuvio puolessavälissä, näyttää aika kivalta.

Prahassa neulominen oli tosissaan aivan minimissä.  Aloittelin siellä semmoista helppoa lomasukkaa, mutta kehuttavasti en saanut edes sitä rustattua. Aika kului juostessa, kierrellessä Prahaa ja syödessä ja nautiskellessa. Maratonkin sujui  suurinpiirtein suunnitelmien mukaan, elikkäs maaliin pääsin  ihan hyvissä voimissa. Sen jälkeen oli kuin olikin virtaa kierreillä kaupoissa sen neljän jäljellä olevan päivän ajan. Tässä tsekkaan yhden Euroopan suurimman tavaratalon Kotvan lankatarjontaa:

...Ja totesin, että akryylilankaa on kilokaupalla, villalankoja ja puuvillaa vähemmän. Poimin silti pari kerää "tekolankaa" koriini ja helmiä sitä Odessa-pipoa varten. Komeat kassinkahvatkin tarttui mukaan. Langasta ei siis tullut reissun johtotähteä. Kävin katsomassa pari muutakin lankakauppaa Prahassa, mutta mielestäni niissäkin noudatettiin aika tarkkaan tuota akryyli-linjaa (luultavasti valitsin väärät kaupat kaupungin tarjonnasta). Jokatapauksessa parempi näin, lankavarastoni ei olisi kaivannutkaan mitään isoja täydennyksiä. Tämänkinhetkisistäkin langoista eroonpääseminen tulee olemaan massiivinen urakka. Lankahamstrauksen sijaan hukutin rahani vaatteisiin ja ruokaan (tosin se on Prahassa halpaa), ja nautiskelin palatessani ajatuksella,että kerrankin onnistuin reissullani olemaan ylittämättä budjettia (hyvä minä!). Reissu oli kaikinpuolin ihana ja onnistunut. Praha on tosiaan kaunis ja upea kaupunki.

Arkeen paluu alkaa huomenna aamuvuorolla. Kiva oli lomailla, mutta alkaa sitä jo kaipaamaan tuttua rytmiä päiviinsä. Neulontakin addiktoi jälleen tuttuun tapaansa. Nyt taidan mennä hieman lenkkeilemään ulos, sillä ilma on niin loistava. Sen jälkeen voisikin istuskella taas terassilla, kuunnella linnun laulua ja neuloa menemään...

Kovasti tekisi mieli neuloa jotain kananpojan keltaisesta. Montaa kerää moista lankaa ei taida varastoista löytyä (ellei sitä sitten ole jossain hyllynnurkassa piilossa, mikä oikeastaan on täysin mahdollista). Fifi III valmistui tänään, ja on nyt piilossa kissoilta ja pingottumassa patjan alla. Siitä tuli kyllä hieno:). Lankanahan oli Sandnesin Sisu (50g=160m), värinä vaaleanvihreä. Huomenna tai ylihuomenna tulee digikuvaa tänne, kunhan huivi on kuiva ja malliinsa mukautunut. Vähän harmittavaisesti kävi langan kanssa, sillä mullahan oli sitä kaksi kerää. Tänään aamupäivällä huomasin paniikissa, että eihän se riitä. Oli sitten pakko lähteä aamulla shoppaamaan vielä yksi kerä ennen kuin kaupat sulkeutuivat pääsiäislomilleen. Kolmatta kerää kului siten vain muutama metri, vasta päättelykerroksella jouduin sen ottamaan mukaan. Jos olisin ajoissa tiennyt, niin olisin tehnyt huivista mallikerran pienemmän ja säästynyt ostamasta kolmannen kerän, taikka sitten olisin suosiolla ostanut heti kolme erää ja tehnyt huivista muutaman mallikerran isomman. Nyt kyllä olen kokoon ihan tyytyväinen. Tuosta jäljelle jääneestä melkein kokonaisesta kerästä voisi neuloa vaikka pipon, jos vain kiva ohje jostain löytyy (ja lanka riittää:).

Tänään taas oli pari kerää minun einiinhyvästä -piilosta kadonnut, kun Oskari -kissa oli ryhtynyt leikkiin. Pitänee esitellä tuholainen, joka alla olevassa kuvassa niin viattomasti killistelee:).

Lauantai-ilta käy kymmentä, ja olisi pieni syyhy aloittaa taas uusi työ. Päättämättömänä taidan sittenkin tehdä sitä jo aikaisemmin aloitettua kukkahuivia (virkkaus), niin ettei tarvitse sen kummemmin ajatella. Kunhan virkkailee menemään ja katselee samalla telkkaa.

Torstaina posti toi mun Lankalinjalta tilaamani tuotteet:

Vasemmalta lähtee; ihanan vihreä merinosilkki, josta lähtee tulemaan huivia (kuva ei anna  värille oikeutta), kolme kerää lilaa Sandnesin Kittenmohairia (huivi ehkä talvisesongille), punaista Tovea tuli kolme kerää (siitä lähtee tulemaan mun uusi huovutettu uimahallikassi), kolme kerää vaaleansinistä Lanettia (väri ei ollut ihan niin hieno kun kuvittelin, joten siitä ei tulekaan mulle huivia, mutta hienon poikavauvan nutun siitä saa, kun sävy on niin vaaleakin), kolme kerää ruskeaa alpakkaa (tulee mitä tulee:).

Kovasti oli viime viikolla kiirettä, ja siksi ei muuta kuin huivi ole valmistunut. Yllättävän nopeasti Fifi III silti valmistui, viikko siihen taisi mennä, vaikka tuntui ettei koskaan ollut aikaa kutoa kuin korkeintaan pari kerrosta. Voipi olla että suurin sutina puikoilla kävikin perjantaina, joka oli ensimmäinen pääsiäisvapaa. Ihanaa kun on välillä tämmöisiä pidennettyjä viikonloppuja:). Taidampa nyt palailla virkkauksen ääreen ja postailen lähipäivinä lisää, kun on jotain oikeaa näytettävääkin. Ja pitänee hiukan penkkoa kaappeja jospa sitä keltaista jostain pari kerää esiin pompsahtaisi:).

Muutaman kuukauden kyttäilyn jälkeen päätin minäkin sitten viimein liittyä käsityöihmisten sankkaan blogiparatiisiin omallani. Neulontaa, virkkausta ja joskus jotain muutakin (esimerkiksi haarukkapitsiä sitten kun on se kurssi tässä lähitulevaisuudessa) tulee tehtyä ja raavittua kasaan jos jonkinmoista tekelettä. Olen ihan hulluna kaikkiin näihin kirjoitukiin, joita käsityöihmiset naputtelevat nettiin:)... Pitää siis kantaa oma keppi  kasaan, ja ryhtyä paljastelemaan käsityökorin sisältöä.

Käsitöiden ohella on  paljon liikunnallisia ja eläimellisiä;) harrastuksia. Joskus vähän liikaa kaikkea, niin että joku hobbailu kärsii kumminkin. Kaksi kissaa asuu kanssani samaa taloutta, ja Orvo ja Oskari tulevat varmasti poseerailemaan kuvissa kerran jos toisenkin.

Voisin vähän liittää kuvia viimeaikaisista töistäni...

Orvo-kissa on ihan hulluna villan tuoksuun. Tässä Austermanin jojoba-aloevera -sukat, elikkäs siis Step-langasta. Niin tarkalle meni, että langasta jäi vain metri-pari. Malli ihan perus. Omasta päästä ja Nalle-vyötteestä kyttäillen.

Tästä villapaidasta tykkään. Malli on Novitan Syksyn 2006 -lehdestä. Lankana nopeasti valmistuvaa pätkävärjättyä Isoveljeä... Aivan ihana paita:).

Löysin vahingossa Harjavallan VapaaValinnasta tätä Novitan ihananpaksua Rustica -lankaa. Siitä tuli sitten piiii-tkä kaulahuivi isoilla puikoilla (olikohan 9:t) oikein-nurjaa kutoen.

Rokkihuivi mustasta Woolista ja ikivanhasta seiskaveikasta. Oikein-nurin taas ja punamustaa raitaa.

Pitkävartiset työsukat raidallisesta 7  veljeksestä. Vyötteen ohjeella.

Lähikuvassa samaisten sukkien puna-sävyjä.

Viime viikolla Kokemäellä käydessäni ostin ihkaensimmäiset Alpaca-lankani... Pakkohan se oli, kun kerät olivat alennuksessa, 3e/pala. Näistä vaaleansinisistä tulee jonakin päivänä upeanlämmin takki:). Esim tällainen.

Vaaleankeltaista Jussia oli myös pakko ostaa kun oli niin keväistä, ja oli alennuksessa sekin:).

Sisu-langasta (75% villa) valmistuu parhaillaan Fifi III:n. Työ on jo hyvällä mallilla, mutten turhaan viitsi ruveta näpsimään keskeneräistä kuvaa(joten otan vaan langasta), sillä pingotuksen ja kostutuksen jälkeen huivi pääsee vasta oikeuksiinsa. Vaikka koostumukseltaan Sisu on samaa maata kuin Novitan Nalle, niin tuntuu jotenkin paljon pehmoisemmalta langalta . Tykkään tästä väristä kovasti nam! Ja Fifi III on kiva kutoa noilla pitkillä nelosen pyöröillä (ei työ paina hartioissa).

Pari kuvaa jäi viimeaikoina valmistuneista hommeleista uupumaan. Ystävälleni meni nimpparilahjaksi (tosin nimpparit vasta kuukauden päästä) seiskaveikan vihreästä moniraidasta kivat perusvillikset (kuva sitten myöhemmin kunhan saan napattua ne digille). Siskolle virkkasin mustan kukka-kolmiohuivin, joka valmistui pari viikkoa sitten Lapin reissulla (kuvaa tulee myöhemmin). Nyt virkkaan itelle samanlaista, mutta vaan luonnonvalkoisena, kun ihastuin malliin niin palavasti:). Sekin työ on aika loppusuoralla, tosin teen sitä lähinnä autossa ja sellaisissa tylsissä paikoissa, joihin ei viitsi raahata mitään isoa työtä, mutta pitää saada hauskaa ajankulua. Mustasta Tenneseestä on valmistumassa villatakki (takakpl ja toinen etupuolisko valmiina), se on tosin pienellä hengähdystauolla, sillä olen niin hullaantunut siitä lauantaina aloittamastani Fifistä (III siis):). Muutenkin tapanani tehdä monta työtä samaan aikaan, saa valita sitten fiiliksen mukaan mitä neuloilee.

Blogeja selaillessani olen löytänyt useita ihania huivimalleja Fifi IIIn lisäksi. Ihania ovat Jatan zetor-huivi, Vilman sagittaria-huivi sekä hullunihana Sariannan pavonis-huivi. Tietenkään unohtamatta upeaa Liisa lilja -huivia. Yrittää tässä sitten päättää mistä seuraavaksi jatkaisi:). Huiveista innostuneena menin eilen Lankalinjan sivuille etsimään hienosti huiviin sopivaa merinosilkkilankaa (75%merinovilla, 25% silkki), jota joku tuolla blogeissa hehkuttelikin.  Ompunvihreän laitoin tilaukseen, ja tietysti sorruin sitten muutamiin muihinkin lankoihin... Loppusummaa en nyt viitsi sanoa sen tarkemmin:), mutta tilaus lähti sunnuntaina, ja jo tänään tuli sähköpostiin ilmoitus, että tilaus on postitettu tänne päin. Mahtavaa:D! Lankavarastot kasvaa taas, enkä väitä sen olevan pelkästään hyvä asia;).

Noita projekteja olen seurannut innolla. Varsinkin se harmitti, kun en ehtinyt Salaiseen Sukankutojaan. Nyt sitten onkin pidettävä silmät auki, jotta olisi mahkuja osallistua uusimpiin vielä auki oleviin projekteihin:)... Nyt taitaa kuitenkin olla aika juoksulenkin, joten toivottelen hauskaa maanantai-illan jatkoa kaikille ja vedän lenkkikengät jalkaan:)!