Viimeiset kaksi viikkoa olen kuluttanut päivittämällä lankojani lankuri.nettiin ja ihastumalla muutamiin lankoihin uudelleen entistä tukevammin. Muutoinkin oli erittäin tarpeellista käydä koko lankavarasto läpi, niin että pysyy kärryillä mitä siellä hyllyssä oikein on. Myöntää täytyy, nyt kun muutama lankakerä on enää päivittämättä, että oli pienoinen järkytys huomata millainen määrä lankaa kaapeissa oikein luurasi. Päivitystoimenpidettä seurasi lankojen uudelleenjärjestely, ja nykyään lankani asuvat muovilaatikoissa hyvässä järjestyksessä. Lankurin käytön aloittamisen myötä päätin juhlallisesti, että tämän vuoden virallinen tavoite on alentaa varastotasoa vähintään viisi kiloa!

Vaikka lankojeni merkkaaminen Lankuriin veikin yllättävän paljon aikaa, ehdin silti järjestellä tyttären yksivuotis-synttäreitä. Askartelin kutsukortit  hetken mielijohteesta ja korteista tuli kertapiirtämällä ihan kivat.  Oli kiva askarrella ja leipoa, ensi sunnuntaina on vielä lastenkutsut, joten saan vielä jatkaa samalla linjalla. Jotain aavistuksen haikeaa läikähti mielessäni lapsen yksivuotispäivänä; näinkö nopeasti se aika juoksee!

Aktiivisesti kesken on kaksi neulomusta; Nellan neuletakki ja alpakkasilkkinen lahjahuivi. Valkoinen kimallelangalla höystetty villatakki tulee olemaan telakalla reilun viikon,  sillä pitsihuivia pitää paukuttaa ahkerasti jotta se valmistuu ajoissa. Tietenkin villatakki neulotuttaisi enemmän, vaikkei huivinkaan neulominen mitenkään vastenmielistä ole. Villatakkiin olen kirjoittanut samalla ohjetta, jotta sen saavat aikanaan muutkin halukkaat neuloa  pikku-prinsessoilleen.

Rivitalonpätkämme on myyty. Talomme on rakenteilla, ikkunat jo paikoillaan. Parin viikon päästä asumme jo väliaikaisasunnossamme vuokralla, odottamassa milloin pääsemme muuttamaan kotiin. Ennen kotia asumme vielä monta kuukautta siellä metsän keskellä vanhassa puutalossa. Elämä on tänään ihana satu ja seikkailu!

Viime kirjoituksen jälkeen on tullut vielä viisitoista tonttua lisää. Yhtä lukuunottamatta päästin ne laadunvalvonnassa läpi. Yläkuvasta puuttuu joulupukille kiitokseksi mennyt tonttu, joka poseeraa tässä:

Joulutonttujen teko oli tosi ihanaa! Niiden tekeminen kesti juuri sopivan kauan per tonttu ja oli niin palkitsevaa, koska niistä tuli niin hienoja. Pari tonoa on semmoista etten ole ihan varma ovatko ne priimaa, mutta  vähintään kohtuullisen tyytyväinen olen kaikkiin tonttuihin. Ensimmäiset tontut olivat harjoituskappaleita, mutta nyt olen jo aikamoinen tontuntekijä, eli osaan suoraan tehdä tontun niin, että siitä tulee tukeva, eikä mitään tukipistoja tarvita. Muodostuneen tontturutiinin vuoksi päätinkin, että ensi vuonna menen joulumyyjäisiin tonttuineni, ja ehkäpä jotain muutakin käsintehtyä löytyy myyntipöydältäni.

Koska kukaan ei varmastikaan jaksaisi selata kirjoitusta jossa on vähintään viisitoista tonttua edestä sekä takaa, tein tämmöisen pikkukuvakokoelman kiinnostuneille. Sen verran opin ettei yhdestä polvisukasta saa hyvänkokoista tonttua, vaan tarvitaan kaksi, ja yhdestä sukkahousun puntista saadaan yksi hyvänkokoinen tonttu. Lankaa näihin viiteentoista tonttuun sain kulumaan melkein kilon.

Suosikkejani ovat puna-glitteritonttu, harmaa-musta tonttu ja tuo fuksia-tonttu. Puna-glittertontun tein neulomalla kaksinkertaisen seiskaveikan sekaan ohutta hopealankaa ja onnistunut tuli. Ruskelakkisen tontun hiippaan upotin seiskaveikan ohella pronssista kimallelankaa, ja sekin näyttää kivalta, vaikkei kuvissa hyvin näykään. Äidilleni annan tänään nämä tonttukaverukset:

Eilen lahjoin äitiä ja iskää omatekemillä lahjoilla.

Ruskeasta, beigestä ja luonnovalkoisesta Novitan Alpakkalangasta ja oliivinvihreästä Woolista neuloin 180 grammaa painavan huivin. Huivi on neulottu pitkittäin, ja loin sitä varten 340 silmukka kolmepuolikkaan pyöröille. Huivin pituus on 150 senttiä ja leveys muistaakseni 28cm. Huivi olisi voinut olla aavistuksen pidempi, koska se on niin paksu että se vie ikäänkuin osan pituudesta pois. Ensi kerralla muistan tämän. Huivi on ainaoikeaa,  ja sen neulomiseen meni tuhottomasti aikaa ja monta Sinuhe, Egyptiläisen äänikirjalevyä. Sopivan aivotonta neulottavaa silti.

Lähikuvaa... Pidän noista maanläheisistä ja rauhallisista sävyistä.

Äitini sai Rowanin Kidsilk Hazesta neulotun kaulurin.

Lankaa sain kulumaan 65 grammaa. Neuloin 5,5 mm:n pyöröpuikoilla 170 silmukalla oikein-nurin ja sain aikaiseksi tämän putkilon. Kidsilk Haze on 70% mohairia ja 30% silkkiä ja taivaallisen pehmeää! Tätä tulen käyttämään jatkossakin kun luksusta kaivataan!

Sain joululahjaksi äidiltäni oikein ihanat neulotut tossut. Esittelen ne ensi kerralla, koska kuvaa ei nyt ole. Nyt palaan joulun menoihin ja alan nauttia. Eilinen päivä oli kovin kiireinen.  Oikein hyvää Joulun jatkoa Kaikille!

Olen ahkeroinut kauratonttuja ja kolme niistä on jo maailmalla. Laatikossa on monta tonttulakkia ja huivia tikuteltuna, ja torsoja on tyttären huone täynnä. Tonttujen teko on mukavaa! Esittelen tässä kaksi tonttua, joista toisen annoin mummulle käydessämme Kullaalla viikonloppuna, ja toinen meni perhetutuillemme.

Kauratontut syövät tuhottomasti lankaa. Neulon tonttulakit sekä huivit kaksinkertaisesta 7-veljeksestä viisipuolikkaan puikoilla, ja kolmeen tonttuun on uponnut 200 grammaa lankaa. Tämä on kyllä oiva tapa käytellä vanhoja seiskaveikkoja pois kaapeista. Punaista tosin jouduin ostamaan, kun ei sitä kaapeissa tarpeeksi ollut.

Maskusta hankittu pannunalunenkin välttää tonon alla, vaikkei niin tyylikäs olekaan kuin se huopainen. Tämän tontun lakki on tehty 40 silmukalla ja on  paljon parempi kuin prototyypin lakki, joka oli nafti.

Perhetutuillemme lähtenyt tono omasi viininpunaiset ja ruskeat asusteet:

Nämä tonttukuvat ovat hiukan hätäisesti näpsäistyjä ja siksi vähän onnettomia. Löysin laatikoistani toisenlaisiakin Raisu -merkkejä, joissa lukee 'hand made' erikseen kirjoitettuna. Mutta onhan 'käsin tehty'  yhtä hyvä kuin 'käsintehty', eikö vaan?

Askartelin joulukorttejakin, vaikka pikkaisen pakkopullaa ne olivat. Sain kumminkin parikymmentä askarreltua ja lopuille kirjoitin valmiskortit. Helmiäispunaiset ja -ruskeat korttipohjat olivat ihania, vaikkeivat ne oikein kuvissa pääsekään oikeuksiinsa.

Tosi hyväksi tarinaniskijäksi musta ei tänään näköjään ole. Huomatkaa muuten että pääsin eroon mainoksista ja www-osoittenikin on uusi, vaikka vanhallakin perille pääsee. Palaan pian tonttujen kanssa, koska mulla on niitä armeija. Muutamista yksilöistä voisin luopuakin 15 euron komeaan käsityöhintaan.

Viime vuonna ostaessani kauratontun myyjäisistä päätin, että seuraavana vuonna väännän itse. Siispä sain edellispäivänä prototyypin askarreltua, lahjaksikin se on jo annettu. Onnistuin aika hyvin. En katsonut mallia vanhasta tontusta ja ehkä siksikin sain tästä enemmän itseni näköisen. Päällinen on kaksinkertaisesti sukkahousuilla tukevoitettu, kaulahuivin ja tonttulakin neuloin kaksinkertaisesta 7veljeksestä paksuilla puikoilla. Kauraa ja silmiä hankin jo viime vuonna, mutta kauraa tarvitaan lisää, sillä meinaan tehdä näitä vielä muutaman jouluksi. Tonttu on aika napakka, ja ompelemaankin aloin, kun halusin ettei pää roiku miten sattuu. Kun katsoin ostotonttua, niin huomasin että se on paljon lötkömpi tapaus ja pääkin vähän roikkuu.

Lakkiin loin 30 silmukkaa, ja se oli liian vähän. En silti antanut häiritä, vaikka tontulla pikkaisen nafti lakki onkin päässä. Seuraavaa varten voisin luoda 40 silmukkaa. Kaulauhuivissa on  8 silmukalla tehty moooonta ainaoikein kerrosta. Kaulahuivissa on Raisu-logo, ja nämä on niitä pahamaineisia tilattuja merkkejä! Siitä on jo aikaa kun olen nämä tilannut, silloin jo kun tuotekehittelin Raisu-tuotejuttuja:). Kirjailu on hopealangalla. Sopii tonttuun kuin nenä päähän!

Tonttulakin päässä oleva iso kulkunen on Kaijalta saatu. Näitä on vielä kolme lisää tuleville tontuille, pieniä kulkusia pitää hankkia pikkutontuille. Pari kuvaa vielä ja se on sitte tällä erää moro. Joulukortit on työn alla ja toiveissa olisi että huomenna saadaan matkaan. Joululahjat ok-mallissa. Sytyck-neule... ei puhuta siitä nyt, joulun jälkeen tulee monta päivää... Hieno alusta minkä päällä tonttu nakottaa on muuten Jämsän huopatehtaan ja Huopaliike Lahtisen pannunalusta. Harmi että niitä on vaan yksi, sillä alustan päällä oli tonttu kiva antaa lahjaksi, vaikka kyllä se ilmankin pystyssä töröttää. Seuraavia tonttuja varten pitänee hakea Masku-kaupan lehdessä mainostettuja pyöreitä huopa-alustoja, vaikkei ne tietysti kukan mallista voitakaan.

Tiedättehän ne pirulliset firmat netissä, jotka myyvät  nimikointinauhoja sikahintaan, ja joihin itsekin olen aikoinaan sortunut. Tottakai tiedätte, mutta jokaisen joka on lukenut Hipun omien merkkien teko-ohjeen, ei luulisi lähtevän tilaushommiin. Kun mies osti vähän aikaa sitten meille uuden tulostin-monitoimivehkeen, ja minä sain hankittua kuvansiirtopaperia, ei ollut mitään esteitä yritykselle. Siispä ryhdyin hommiin! Piirsin Paintilla Silkkilammas-logon ja sijoitin mieluisat tekstit kuvan viereen.Tämän jälkeen kopioin sivun täyteen vastavalmistuneita logokokonaisuuksia Wordin puolelle, käänsin kuvat peilikuvaksi ja testisivun jälkeen tulostin täyden sivullisen logoja kuvansiirtopaperille. Leikkasin pari merkkiä irti paperista ja silitin kokeeksi kankaalle, kun en innostukseltani ehtinyt etsimään vino- tai satiininauhaa. Näistä tuli hienot ja ennenkaikkea persoonalliset! Ja näitä voi tosiaan silittää myös satiininauhalle ja mihin vaan, ja pesuakin kestävät. Sit voi tietenkin samalla periaatteella tehdä vaatteisiin vaikka koko- tai pesulappuja.

Hippu on nerokas ja merkkien suunnittelu/toteutus niin palkitsevaa hommaa! Parasta kaikesta on, että työt ovat näiden avulla yksityiskohtiaan myöten itsetehtyjä. Plus että merkkien teko tulee halvemmaksi kuin valmisnauhojen ostelu. Nämä on niin persoonallisiakin, kun voi vaikka jokaikisen silittää eri kankaalle tai nauhalle, eikä tartte pähkäillä miksei pinkkitekstinen lappu oikein passaa okran ja sinapinsävyisen neuletyön kanssa. Mutta siis, tein varmaan itseni selkeäksi. Tehkää näitä!

Hipun lisäksi upea blogi on myös  Eijalla, törmäsin sinne etsiskellessäni yhtä tiettyä Tilda-kaavaa. Olen jokseenkin hurahtanut noihin Tilda-juttuihin, mutta vältän liikaa altistusta, koska aikaa on kumminkin rajoitetusti. Sain avun etsintöihini Eijalta, ja siksi tulettekin pian näkemään pienen ompeluksen, aion tarttua ompelukoneeseen ASAP, kunhan pääsen mummulaan. Oma vanha Singerini kurttuili itsensä ulos luottamuksestani viime kesänä.

Olen maalaillut suuria suunnitelmia ja sadunomaisia haaveita paperille. Aika näyttää toteutuvatko nämä ideat...

Viime kirjoituksessa unohdin esitellä kortin, jonka saattelemana lähti lakki ja nuttu pienelle suloiselle tytölle.

Orvo-kissa joutui yöpymään eläinten sairaalassa, mutta eilen saatiin kissa kotiin. Nyt on onnellinen olo, kun perhe on jälleen koossa, vaikka toipilashan katti vielä on. Kolmella jalalla Orvo nyt klinkkaa, nukkuu paljon ja keräilee rapsutuksia. Kiitos Orvon suojelusenkeli:)!

...Ja väriterapiavillasukkia yhden parin verran. Nämä sai Euran pappa, lankana tuttu 7 veljes, ja puikot kolmepuolikkaat ebenpuiset sukkapuikot. Lankaa kului 150 grammaa, eniten metsänvihreää ja pienet jämät tummanpunaista, mustaa ja petroolinsinistä.

Askartelin tyttären puolesta vielä tänä vuonna pappojen kortit, ja isäkin sai itsetehdyn autokortin, joka valmistui seurakunnan kerhossa. Korttien askartelu oli tosikivaa! Niin kivaa, että sarja jatkunee lähiaikoina.

 Isäinpäivä meni kivasti. Pappat ja isät huomioitiin ja heidän luonaan kyläiltiin. Miehellä oli eka isänpäivä, ja hän sai erikoisaamupalan ja täytekakkua. Otin kuvankin kakusta, vaikken yleensä ota. En ole mikään taitava kakunkoristelija, vaikka minulla onkin monta Ulla Svenskin kakkukirjaa, ja käyn sillointällöin ihastelemassa leivontablogeissa taitavampien aikaansaannoksia. Onneksi saan usein maut kohdilleen, vaikka ulkonäkö laahaisikin noin valovuoden toiveideni perässä. En taida silti laittaa kakkukuvaa tähän, sillä pöytä kokonaisuudessaan näyttää niin villiltä. Kenties kattauksessakin toivomisen varaa? Tänään jatkan vadelmanpunaisen neulomuksen parissa yhdistäen siihen illan elokuvan katselun.

Miehellä on kesäloma. Tai niin hän ainakin luuli, ennenkuin karu totuus paljastui kolmisen viikkoa sitten. Todellisuudessa kotiäidillä on nyt kesäloma, kun leipätyön voi helposti delegoida miehelle. Hyvä tekosyy käsityöläiselle oli lähestyvät häät, eli monta työtä puikoille ja ompelukoneelle häihin liittyen. Häät olivat eilen. Todella ihanat ja rennot juhlat. Kaikki ompelukset ja neulomuksetkin valmistuivat, joiden pitikin määräaikaan mennessä valmistua.

Öh, ja ihan tunnustusmielessä, ennenkuin kukaan ehtii saada karkkiväriähkyä, kerrottakoon että tämänhetkinen fanitusväriyhdistelmä on karkkipinkki/namiomppuvihreä. Jumijumijumi. Yläkuvassa minun ja tyttären hamoset, sekä miehen kraka, jonka mies löysi Helsingin alennusmyynneistä 'pienen' painostuksen alaisena. Kerroin aika suoraan, etten halua nähdä näiden rinnalla TAAS sitä samaa punaista krakua, mikä on toisaalta hieno, mutta nähty jo vähän liian monta kertaa. Kiitos miäs, valinta rimmaa täysin!

Lainaompelukone (se ihan parasihana) surisi iltapäivän jos toisenkin, ja sain huristeltua kivat mekot itselleni sekä tyttärelle. Lopputuloksiin olen tosi tyytyväinen. Juurikaan en joutunut purkamaan enkä paikkailemaan, mielestäni aikaakin näiden tekoon kului kohtuullisesti. Hääpäivänä satoi, joten silkkivärillä värjäämäni kengät kokivat lieviä vesivaurioita, kuten kuvassa näkyy. Asia on kuitenkin korjattavissa, joten kengille on käyttöä vielä tulevissakin juhlissa.

Tyttären mekkoon otin vähän mallia vanhasta ja loput sävelsin omasta päästäni. Tylliä hukutin helmaan monta metriä, joten päälikangas nousi kivasti koholleen. Hihansuihin ja helmaan ompelin käsin reunapitsiä, jonka pongasin Raumalta vähän ennen pitsiviikkoja. Nappilöytö tähän mekkoon!

Jos tarkkaan katsoo, niin näkee että helmassa on kymmenen sentin levyinen kaitale hamekankaasta. Tein  hameesta alkuun liian lyhyen, enkä halunnut purkaa kaikkea ja vaihtaa koko helmaosaa pidempään, joten lisäsin kaitaleen. Kaitale toimii tosi hyvänä yksityiskohtana, vaikka se vahingossa mekkoon tulikin.

Juhlia edeltävänä iltana keksin, että pitäähän tytöllä olla kirkossa lakki. Meillä järjestetyillä tortilla-illallisilla anoppi huomasi sen tutun kiillon silmäkulmassani puhuessani lakista, eikä ollut seuraavan päivän aamuna kuulemma lainkaan yllättynyt, kun kerroin että täydensin tyttären asun hatulla. Tämä Pienitalopreerialla-lakki oli tosi nopeatekoinen. Piirsin vain mutu-tuntumalla lakin kaavat ja surauttelin lätsän kokoon 15 minuutissa. Kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti lakista tuli juuri sopivan kokoinen ja semmoinen millaisesta olin haaveillutkin. Tuon hatussa olevan koristeen pyysin mummua tekemään, koska hänellä on sen askarteluun tarkoitettu apuväline, ja oma aika oli vähän kortilla. Ompelin vielä pitsiä koristeen reunaan koska sitä oli juuri sen verran helmasta ja hihoista jäänyt. Tyttären asu on siis aika onnistunut. Helmakaistaleen huolitteluun olisin voinut käyttää siksakin sijaan saumuria, sillä kangas on todella rispaantuvaa, ja se näkyi kun hameen helma oli välillä miten sattui väärinpäin ,kun pikkutytär pyöri väkkäränä sylissä.  Muita epäkohtia ei tule mieleen, mutta helman kyllä huolittelen uudelleen ennenkuin mekko tulee seuraavan kerran käyttöön. Mekon kangas on 100% tekokuitua, silkkijäljitelmää. Alkuun haaveilin aidosta silkistä, mutta kolmenkympin metrihinta kuivatti kuolat poskille. Hyvä näinkin, koltun hinnaksi tuli piirun verran alle sen mitä metri silkkiä olisi kustantanut.

Oman mekkoni suunnittelussa käytin apuna vanhaa kaupasta ostettua hametta. Olin laittanut sivuun Käsityökerhon lehden, jossa oli myöskin kauniin mekon kaavat, mutta kun piti ryhtyä kaavoja piirtämään, ei lehteä löytynyt mistään. Hukassa on edelleen, niin hyvään korjuun olin sen laittanut! Otin siis mallia vanhasta mekosta, kaavojen piirtämiseen meni kyllä valtaosa ajasta. Lopputulos on mielestäni onnistunut, upeanvihreä juhlatafti läikehtii ihanasti!

Helmassa on harmaata tylliä meeeeetrikaupalla. Piiloketjun ompelu onnistui täydellisesti. Rintojen alla on solmimisnauha, josta tykkään. Perhoset revin irti kymmenen vuotta vanhasta teinitopistani ja ompelin tähän kiinni. Lopputuloksesta tykkään todella, vaikka kuvia katsellessani karu totuus muistuu mieleen; vielä reilu viisi kiloa mammaläskejä karistettavana. Mutta eihän se ole mekon vika, että sen sisällä on pari ihrarengasta. Mekko on niin hieno, kuin tässä kropassa nyt vaan voi olla. Tämänkään mekon kustannukset eivät pompsahtaneet pilviin, vaikka arvatkaapa kuolasinko niitä silkkejä tätäkin suunnitellessani. Mekkosen väri on ehkä oikeimmillaan noissa yläkuvissa. Nämä kaksi alinta otosta taitavat olla pikkaisen vallottuneita.

Käsilaukkupussukka ei niinkään hivele kauneudellaan silmää, mutta oli supernäppärä  juhlissa; Sinne mahtuivat lapsen vaipat, pyyhkeet, ruuat ja jopa kamerakin. Nyssäkän surauttelin jälleen mutu-tuntumalla nopeassa aikataulussa. Pohja on ympyränmallinen, tueksi leikkasin Latzi-cat -annospussipakkauksen pahvipäällisestä oikean kokoisen ympyrän. Muutakaan pahvia en hätäpäissäni talosta löytänyt. Kantonarun pujotus vei eniten aikaa, kun tietysti ompelin kujasta pikkaisen liian jämptin. Hienosti kassinen teki tehtävänsä juhlissa.

Vaikka muistimmekin hääparia raha-lahjalla, halusin antaa myös jotakin pysyvää. Neuloin ihanasta Shibui Knitsin Sock-langasta parille sukat, apuna suunnittelussa käytin Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjaa. Sukkien kantapää ja mallineule on lainattu eri sukkamalleista. Sukkapuikkoina käytin 2-puolikkaita bambupuikkoja. Lankaa 50 gramman kerässä on 175 metriä.

Tummat sukat ovat miehelle, väri on Ink, lankaa kului 81 grammaa. Toisessa sukassa värivaihdot eivät kyllä menneet aivan niinkuin olisin halunnut. Väri läiskittyi ja sukka näyttää vähän erilaiselta kuin toinen. Päädyin lopulta kerimään pätkiä langasta pois, niin että värit tasoittuvat paremmin pitkin sukkaa. Lopputulos kuitenkin ihan ok, vaikka pelkäsin että sutta tulee, kun varsi oli alkuun niin epämääräisen näköinen.

Morsiamen sukan väri on Mulberry, ja lanka asettui värivaihtoineen todella kauniisti ja tasaisesti. Sukkiin kului 73 grammaa, ja rutkasti enemmän aikaa kuin 'tavallisiin' 7-veikkasukkiin. Kyllä se vaan tuntuvasti vaikuttaa, onko puikot ja lanka ohuet vai paksut! Mallineule näissä sukissa on supersimppeli; 2o, 2n -toistoa 7 kerrosta, sitten yksi kerros oikeaa, ja jälleen 2n, 2o niin että oikeiden ja nurjien kerrokset  ikäänkuin vaihtavat paikkaa. Resorissa on  16 kerrosta 1o1n -joustinta. Nimeksi näille annoin 'Takkatuli-sukat'. Nämä tuntuvat pehmoisilta ja mukavilta kun ne vetää saunan jälkeen jalkoihinsa takkatulen ääressä. Ylimmäisessä sukkakuvassa voi nähdä viimepostauksessa esitellyt sukkaplokkerit tositoimissa.

Lomareissulla kävin Jyväskylän ihanassa Sinellissä. Kenkävärin lisäksi löysin sieltä mainioita askartelu-juttuja, kuten Tilda-lahjapaperin, jolla päälystin  kuvan pahvilaatikon, ja maalasin päälle kimallelakalla pysyvyyden takaamiseksi. Lahjasukat tietty piilotin laatikkoon. Kortissa on käytetty skräppäyspaperia Sinellistä ja leikattavia Tilda-figuureita. Niitä riittää tulevillekin hääpareille vaikka kuinka monelle:).  Taitettu A4 ja käsintehty vihreä paperi on Tiimarista. Edelleenkin junnasin vihreässä ja pinkissä. Jumijumijumi.

Ihana juhlanäpertelyni/kotiäidin lomani alkaa olemaan lopuillaan, mies nauttikoon viimeisestä lomaviikostaan ihan oikeasti. Nyt hyppysissäni on  neuloutumassa Tuntemattoman sotilaan sukka. Sotilaskotiliiton järjestämän tempauksen tavoitteena on saada mummut ja mammat neulomaan kasapäin sukkia niin että kaikki ensi vuonna palvelukseen astuvat sotapojat saavat villasukat juhlavuoden kunniaksi. VPK:mme naisosasto hankki langat, ja aion osallistua neulomalla ainakin parin tai kaksi. Aloitin ekasukan tänään, ja olen jo kantapäässä.  Hienoltahan moinen tuntuu, Takkatulisukkin kun nuhraantui tuntikaupalla aikaa pienien puikkojen ja ohuen langan ansiosta. Kyllä rouhealla seiskaveikka-langalla on puolensa. Tuntuu kuin leikkisi legojen jälkeen taas dubloilla! Pus kaikille lukijoille, jotka jaksoitte loppuun, palailen puikoille!

Pää pursuilee ideoita, kädet tekee minkä ehtii. Hääjuhlat tiedossa reilun viikon päästä. Sinne olen ompelemassa kahta mekkoa, tyttären on jo valmiskin. Siitä tuli ihana kermakakku! Kuvia vasta ensi kerralla, sitten kun omanikin on valmis. Pukuani varten värjäsin höyrykiinnitteisellä silkkivärillä hääkenkäni harmaiksi. Kengät olivat kovin kuluneet, eivätkä enää kovinkaan valkoiset. Silti väri otti kiinni kauniisti ja tasaisesti.

Kenkien sisäpohja sitten ottikin itseensä ja kärsi kunnolla. Heti kärkeen varoitus; ÄLKÄÄ OSTAKO KENKIÄ VARTEN HÖYRYKIINNITTEISTÄ SILKKIVÄRIÄ! Ostakaa lämpökiinnitteistä. Kengät ei kestä mehumaijaa, vaikka kuinka foliolla suojaisi, sanomalehtiä käärisi ja pyyhkeitä kannen väliin tunkisi. Mehumaijakäsittelyn jälkeen jouduin vielä monta kertaa sutimaan nämä popot, ja siinä samalla näistä tuli pikkaisen tummemmatkin mitä olin ajatellut. Ei silti häiritsevästi, kenkien väri on sama kuin tyllinkin. Lopullista väriä ei ole kiinnitetty, joten toivon ettei sada saavista kaatamalla. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kaikesta huolimatta. Kuvan alimmainen pinkki tylli on semmoista kimalletylliä. Sille ei ole vielä mitään paikkaa, mutta se oli pakko ottaa mukaan Eurokankaasta kun hain tuota harmaatakin hamettani varten. Harmaan ja pinkin liitto on upea! Samaten upeita ovat kaikenmaailman reunapitsit sun muut. Maailmalle kiitos ihanasta pikkutyttärestä, jonka vaatteisin niitä voi upottaa.

Sitten mää olen tehnyt puutöitä. Sahannut appiukon kuviosahalla vanerista, maalannut petsilakalla ja akryylivärillä. Olen lapsellisen ylpeä itsestäni. Osaan muutakin kuin neuloa! Ihanant akryylivärit ostin melko edullisesti Tiimarista. Värejä paketissa oli 12, mustaa ostin erikseen. Miesten sukkaplokkereiden nimi on Villit Silkkilampaat Kuutamolla ja naisten plokkereiden nimi Hippien Kesäjuhlat. Tässä tulee:

Nuhrasin, maalasin, silittelin, ihailin ja tuhlasin näiden kanssa kolme päivää. Saman ajan kuin appiukko käytti leikkimökin tekoon (tietysti leipätyönsä ohessa). No, mitäpä tuosta, nopeus ei koskaan ole ollut juttuni (paitsi ehkä ensi viikolla, jos en saa omaa juhlamekkoani etenemään lähipäivinä). Olen neulonut tyttärelle tunikaa ja siihen sopivia capreja. Niistä tulee ihanat, ei ole paljon keskenkään. Toivottavasti ehditään käyttämään niitä edes kerran ennenkuin kesä ajaa ohi. Hassua oli se, että tyttären caprit ovat kuin kopio Ilona Korhosen Neulekirjan aikuisen villa-capreista. Ajatuksemme ovat siinä kohtaa juosseet samaa rataa. Tuo Neulekirja oli minun pakko saada, joten tilasin. Ja se on ihanaihanaihana! Voisin tehdä itselle ne villapöksyt, kun aika antaa myöden. Muitakin hienoja malleja kirjassa on, suosittelen tutustumaan. Ja vielä. Löysin (miehen sisko antoi napakymppi-vihjeen) vanhan tavaran kaupasta toimintakuntoisen rukin. Eikä maksanut kuin kympin, internetin myyntisivustoilla ihmiset yrittävät kiskoa niistä lähemmäs sataa euroa. Kerrankin kävi tuuri! Jos jollain on, niin ylimääräisiä rullia saa tarjota! Poljen rukkia päivittäin, aina ohimennessäni. Vielä en ole päässyt kehräämään, on pakko keskittyä juhlaompeluksiin nyt kun häihin on enää reilu viikko. Sormet syyhyä, reilun viikon kuluttua pääsen harjoittelemaan sur-rur kehräämistä.

Otsikko kertoo kaiken, eli monta rautaa on tulessa, jotain valmistakin. Melkein valmiina on se petrooli jakku, toista hihaa vielä vähän tekemättä. Täysin valmiina on se uudempi maalaustyö, eli punainen keinutuoli, mutta kuva uupuu vielä joten esittelen sen ylepänä vasta ensi kerralla. Samaten yhdestä vihreästä piposta puuttuu todistelu-aineisto, joten sekin vasta joskus.

Joulukortit on  väännetty ja jopa postitettu. Tein tänä vuonna kortit itse, tämän mammaloman etuja kun kerrankin ehdin:).En mitään monimutkaisia lähtenyt ideoimaan, mutta mielestäni ihan kivoja tuli ja aikaakin sai kiitettävästi kaikesta huolimatta kulumaan. Kolmisenkymmentä korttia tuli. Tarvikkeet on paikallisesta kangaskaupasta, Tiimarista ja Tampereen kädentaidonmessuilta. Näiden teon aikoihin tein päätöksen etten kyllä ala sittenkään tekemään sataa kiitoskorttia häissämme olleille ihmisille, vaikka se aluksi olikin tarkoituksena. Kutsukortit tein itse ja niihinkin meni tuhottomasti aikaa. Siispä käännyin Ifolorin puoleen, josta kiitoskortit sai nopeasti. Allekirjoituksissa ja osoitteissa ei sen kummemmin aikaa nuhraantunut, joten saimme jo pari päivää sitten kortit matkaan. Ja tuleva mamma on onnellinen, yksi tekeminen poissa ajatuksista:). Vaikka korttien askartelu on hauskaa, niin sarjatyön maku syö sitä nautintoa. Varokaa vaan kaikki tutut ja tuntemattomatkin, nyt mulla on ylimääräiset korttipohjat sun muut tarvikkeet sataan samanlaiseen korttiin, joten tulevien kymmenen vuoden kortit menee samaan perusmuottiin!

Tampereen kädentaidon messuilta ostin tuon Maarit Ailion hevos-aiheisen kangaspalan ja tein itselleni kakkos-käsityöpussukan, niinkuin alunperin ajattelinkin. Kuviollinen kangas on Kangas-Pauliinan palalaarista. Tuon yksivärisen ja kuviollisen kankaan väriero ei oikeasti ole niin valtava kuin kuva antaa ymmärtää, vaan värimaailma on ihanan murrettu. Valaistus-olosuhteet nyt vaan on tähän aikaan vuodesta syvältä, kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Serkulle tein pyynnöstä tukkapipon, varsinkin kun hänen synttärinsä olivat lähitulevaisuudessa. ohjeiksi sain vain, että pipon pitäisi olla metsänvihreä ja hiusten mahtua alle. Siis minähän aivan rrrrrr-rakastan tukkapipoja, joten olin valmis hommiin. Ykkösversion kanssa meni metsään. Siitä tuli tavallaan ihan hieno, mutta koko ajan se näytti ihan miehen pipolta. Päätin sen sitten antaa miehelle ja aloitin uuden pipon serkulle. Siitä miehen vihreästä piposta ei vielä kuvaa kun unohdin ottaa.

Yläkuvassa siis serkun palmikkopipo vihreästä Isoveljestä, kerällinen sitä taisi melkein mennä. Tein omasta päästäni, sen verran muistan että silmukoita loin 80 ja puikot oli 5,5 sukkikset kun ne vastaavat pyöröt on kiinni toisessa työssä. olisi voinut olla muutama silmukka vähemmänkin, mutta hyvä näinkin! Kavennuksia tein ehkä viimeisillä 6 kerroksella,  sen tarkemmin en muista.

Pipo edestä ja sivulta, mulle tämä ainakin oli sopiva! Ja tykkäänkin, toivottavasti saajakin piti tästä. Tukkapipot on  niin kivoja mun mielestä, että tämmönenkin pitää  itselle vielä tehdä tuon palmikon kera. Eikä tuhraannu tämän kanssa kuin vajaa päivä, kun on paksu lanka, josta tulee nopeasti valmista. Siis nam! Nyt aion lähteä joululahja sekä -valo ostoksille Turkuun. Alakuvassa yläkäyrällä kasvava masuni ja minä. Varmaan uskotte että on välillä selkä kipiä! Kuukausi vielä arvioituun räjäytykseen, toivottavasti en halkea kovasti ennen!