Teksti luettavissa myös täällä.

Kuka on hurahtanut violettiin häh?  En ainakaan tunnusta, vaikka sattuman summana tänään tulee pläjäys purppuran ja violetin sävyjä, sekä hätäisiä kuvia, jotka johtuvat pääasiassa liukkaasta ja kamera-innostuneesta lapsesta, sekä vähän siitä kärsimättömästä äidistä.

Arviolta kuukausi sitten sain tilauksen miähensiskontyökaverilta kahdesta virkatusta Juhannusruusu-matosta. Väritoiveena oli tummanvioletti, jota lähdin ensin metsästämään ontelokuteena, mutta kun sellaista ei missään ollut tarjolla, niin siirryin tavoittelemaan trikoota.  Ensitutustuminen Uudessakaupungissa sijaitsevaan Kudepuotiin tuotti toivotun tuloksen, ja löysin reilu kahdeksan kiloa violettia trikookudetta juuri täydellisessä tummanvioletissa sävyssä.

Kerimisessä oli järkyttävä homma. Huomasin heti kotona, että kude on tosi epätasaisen paksuista, vaikka väri olikin täydellisen tasainen. Väriin olin kiinnittänyt jo kaupassa erityishuomiota, sillä edelleen vähän harmittaa se tyttären pinkki matto, jonka kude oli todella epätasaisen väristä. Jouduin leikkaamaan kudetta kahtia, välillä en leikannut, välillä mietin, että pitääkö leikata vai ei. Kerimiseen ja leikkailuun meni varmasti ainakin se sama aika kuin mattojen virkkaukseen.

Matot on virkattu nro 8 koukulla, sellaisella sähäkänvihreällä ja kimaltavalla, joka veti tytärtä puoleensa yhtä tehokkaasti kuin itseänikin. En tiedä oliko oikeastaan onni, että koukku napsahti ensimmäisen maton lopussa poikki (vasta eka rikkomani mattoja virkatessa) ja jouduin ostamaan uuden perus-novitalaisen koukun. Ystäväni on muistaakseni katkaissut matonvirkkauksen yhteydessä useammankin koukun, joten nyt olisi virkkuukoukkufirmoilla tuotekehittelyn paikka ja täydellinen rako suunnitella katkeamaton koukku erityisesti matonvirkkaukseen.  Tuskinpa olemme ainoita koukunkatkojia, ja matonvirkkaus tuntuu nyt olevan pinnalla.  Jostain luin, että tällä hetkellä ontelokuteen saatavuudessa on jopa ongelmia, sillä kysyntä on suurempaa kuin mitä ehditään tuottamaan. Ja matonvirkkaus tunnetusti syö materiaalia.

Mattoihin humpsahti suunnilleen kahdeksan kiloa kudetta, pieniä keriä  jäi vain jäljelle. Mattojen halkaisijat olivat muistaakseni 125 senttiä. Olen mattoihin tosi tyytyväinen, vaikka olisihan se vielä kivampaa ollut, jos kude olisi ollut tasaista. Joissain kohdin mattoa näkyy, kun kuteen paksuus vaihtelee, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mitenkään häiritsevää. Mattoja en kastellut (huonon ilmanvaihtomme vuoksi) ennen lähettämistä uuteen kotiinsa, tamppasin ja harjasin vain.  Olen huomannut että virkatut matot on hyvä peitellä kostealla pyyhkeellä (ilmava paikkakin on plussaa), kunnes pyyhkeen ja maton pintakosteus on haihtunut. Niin matoista tulee hiukan lattanoita, eivätkä ne lainkaan kupruile siten, että tekisi mieli kompastua reunaan.  Olen muutenkin aikamoinen käsitöiden kostuttaja, eli en oikein osaa sanoa mitään työtä ennen valmiiksi, kun olen sen laittanut päiväksi-pariksi  suihkupullolla kostutettuna pyyhkeiden väliin. Suihkupullokostutus kun saa neulepinnalle ihmeitä aikaan, vaikkei siinä mitään törkeitä käsiala-ongelmia olisikaan.  Toivotaan, että sitten kun seuraava matto valmistuu, asumme jo uudessa kodissa jonka ilmanvaihto on niin hyvä, että saan kostuttaa mattoni ennen käyttöönottoa.

Sairaalasukat ovat sitten tässä! Malli on Novitan sivuilta muokattu. Ohjeessa käytettiin Nallea, ja itselläni oli 7-veikkaa, joten jouduin vähän soveltamaan. En saanut itse otettua sukista kummoisia kuvia, ei keskikroppa enää taivu juuri mihinkään, ja muutenkin valaistus ja muut vallitsevat olosuhteet latistivat fotoiluinnostuksen.  Tykkään perusukistani silti kovasti. Kavennukset ovat pohkeessa, malli on melko konstailematon, mutta kiva.  Lanka on valmiiksiraidoittuvaa 7 –veljestä luumun ja violetin sävyissä, puikot kolmoset  sekä kolmepuolikkaat ebenpuiset sukkatikut. Lankaa kului 188 grammaa.

Tyttärellä on uusi violetti takki. Siksi äidin oli pakkoa neuloa siihen hyvin rimmaava pipo, vaikka pipoja lapsella on jo hyvä laatikollinen. Materiaalina käytin Sublimen lankoja,  Extra fine merino woolia, sekä valaannahkan väristä Lustrous extrafine merinoa, joka on uusi tuttavuus ja jännittävä koostumukseltaan. En kuitenkaan täysin rakastunut viimeksi mainittuun lankaan. Jollain tavalla se on huono ja joustamaton neulottava. Tämmöisessä pienessä työssä se ei tietenkään haittaa, mutta en siitä villatakkia lähtisi työstämään. Malli on oma, sillä en mukamas Ravelrysta löytänyt mitään kivaa pipomallia pirpanalle. Lankaa kului 77 grammaa, puikkoina käyttelin kolmepuolikkaita sukkatikkuja. Neuloin pipoon korvaläpät talven kerhomatkoja ajatellen. Tupsusta tein aluksi hehtaarin kokoisen ja jouduin sitä puolituntia nyrhimään saksilla sieltä-täältä, että kehtasin kiinnittää paikalleen. En tiedä tykkääkö tytär erityisemmin (huomioi ilmeet), mutta äiti tykkää, ja sehän nyt on hyvä että edes puolet porukasta on innoissaan, surullisempaa olisi jos kukaan ei tykkäisi. Suunnitelmissa on täydentää settiä myöhemmin lapasilla ja sukilla siitä violetista vuosikerta-Woolista, joka on marinoitunut laatikossa vuoden jos toisenkin.

Edellispäivänä pääsin onnekseni irti violetin oravanpyörästä, ja aloin neulomaan vihdoin sitä vauvan haalaria vihreästä Cascadesta, nyt kun muutamia supistuksiakin on havaittu, ettei vaan jäisi viimetinkaan. Haalarin vartalo-osa on valmis, mutta hihat ja lahkeet odottavat kunnes Vapaa Valinta aukeaa, sillä mulla ei ole sellaisia kummallisuuksia kuin neljäpuolikkaat sukkapuikot, vaikka kaikki maailman puikot mulla varastoissa melkein onkin. Haalari näyttää kyllä tosi pieneltä, mutta mitat täsmäävät mallipiiroksen kolmekuisen mittoihin.  Mene ja tiedä, pianhan se nähdään mahtuuko.

Novitan uusin lehti oli aivan upea, sekä ohessa tullut sukkalehti myös. Upeita malleja oli sivut pullollaan.  Aion tehdä jotain,  jos vaan annetaan. En halua kuulostaa liian mahtipontiselta, sillä sen kauan odotetun nyytin arvioituun saapumispäivään on alle viikko. Sitten tahdin määrää pieni ja sen isosisko… Mikäli kaikki menee hyvin, sillä mikään tämmöinen ei ole itsestään selvää. Nöyränä, mutta silti totaalisen malttamattomana odottelen, sillä tässä tilauksessa viikko saattaa yhtä hyvin olla kolme viikkoa…

Uuden kodin eteiseen tulevan puusohvan maalaus on suoritettu onnistuneesti, ja siihen tuleva vaahtomuovipatja ostettu ja leikattu sopivan kokoiseksi. Päällinen pitäisi vielä ommella. Joulumyyjäisten kauratonttujen valmistusta varten sain enemmän kauraa kuin jaksan kantaa, hienoa! Eräs beige neule odottelee vihreän villahaalarin valmistumista. Ei nämä käsi- tai kotityöt tekemällä lopu, siispä tuulta päin! (Ja nimenomaan tuulta päin, kun en missään nimessä halua olla kaksimielinen, saati mennä tulta päin edes mielikuvissani).

Elämässä on kiire vaikka teemmekin vain tavallisia asioita. Ollaan kotona, pestään pyykkiä, käydään vaunukävelemässä, harrastetaan kivoja aamupäiväkerhoja, askarrellaan, neulotaan, laitetaan ruokaa, sekoitetaan kämppää. Puhutaan ja hymyillään, joskus vähän huudetaan ainakin toiselle koiralle, joka erehtyy haukkumaan sisällä. Huutamisesta ei silti ole mitään hyötyä. Mies katsoo kaikki koirankoulutusohjelmat nyt kun toipuu leikkauksesta, ja minä tietenkin oletan että pian meillä on kaksi mallikoiraa. Tytär on hymyileväinen ja kova puuhailemaan. Kaksi hammasta nakottaa jo alaleuassa.

Ehdin myös neulomaan, vaikka välillä sitten tytär sylissä. Punaposkea ei onneksi kauheasti lankani kiinnosta, lienee saanut yliannostuksen jo aivan vauvana, kun neuloin kastemekkoa monta tuntia päivässä. Tässä tulossa  väriterapiasukkaa. Tarkemmat tiedot tulee viikonlopun jälkeen. Käsityökopassa on muutenkin paljon kesken. Aloitettuja ja loppua vailla olevia on ennätyspaljon. Kesällä Helsingistä ostetuilla ebenpuisilla puikoilla on neulottu runsaasti. Kesän jälkeen olen melkein kaikissa töissäni ainakin jossain vaiheessa käyttänyt noita mustia työvälineitä. Tykkään niistä todella paljon, ne näyttävät hyviltä ja niillä on kiva neuloa.

Rakennusprojekti etenee, ja siihen olen lähinnä osallistunut laittamalla ruokaa ja kahvia työmiehille ja talkooporukoille. En silti osaa vielä kuvitella että tässä paikalla sijaitsee joskus meidän kotimme. Tällä hetkellä tässä ihanalla paikalla, sopivasti metsässä, on talomme tukeva pohjarakennelma. Missäköhän vaiheessa ymmärrän oikeasti, että kotimme nousee tähän...

Blogini alakulman pomppivat mainokset ottavat päähän. Maksua vastaan niistä pääsee eroon, mutta makustelen vielä suostunko lähtemään maksulinjalle. Kävin jo haistelemassa Bloggerinkin systeemiä, kun otti niin kovasti päähän. En haluaisi, että blogini olisi mikään mainostaulu. En silti innostunut bloggeristakaan  ja mahdollisesta blogikodon vaihdosta, joten ehkä maksan sitten sen tyhmän maksun, jotta pompsahtavat jutut saadaan pois. Ja jos Vuodatus mainostelee itsekseen omia juttujaan blogissani, niin kai voin  sitten minäkin vähän muistuttaa, että Tiimarissa on ne isot kartongit alennuksessa. Hain monenvärisiä, ja askartelin eilen ja tänään oikein antaumuksella isäinpäiväkortteja. Niiden näpertelyyn meni yhteensä varmaan kolme tuntia, mutta olin niin innoissani niistä etten edes huomannut ajankulua. Varmaan olisi tahditonta esitellä kortteja vielä tänään, joten palaan asiaan viikonlopun jälkeen.

Vaikka olenkin loistava välttelijä, niin pitänee silti mainita edes sanalla SYTYCK -projekti. En ole vielä edes aloittanut.  Useimmat SYTYCK-neulojat ovat jo saaneet upeita töitä aikaiseksi, kirpaisee kun lueskelen hienoja postauksia. En silti aio ottaa paineita, ja olenhan perustuksiani myöten niitä dead-line -ihmisiä. Aikaraja auttaa aina ylittämään itseni. Ennen tammikuuta teille tulee takki. Niin varmasti kuin Putte on possu! Tänään pidän itsenäisenyksinäiset sukanneulontavalvojaiset, ja kuuntelen Leena Lehtolaisen Maria Kallio -äänikirjaa. Valvon niin myöhään kuin jaksan, ja olen olemassa vain itseäni varten.

P.S. Ihana Syksy, ensilumi ja kynttilät ulkolyhdyissä!

Olimme pitkän viikonlopun pääkaupungissa koko perheen voimin koirat mukaanlaskettuna. Kissat olivat laiskanlötkeinä talovahteina. Miniloma oli ihana irtiotto kotiympyröistä, sain jopa sen haaveilemani cappuchinon lapasiini. Pientä touhua ja lämpöä ei minilomasta puuttunut, mutta niitä oli oivallisessa suhteessa, joten hieno viikonloppu oli taattu.

Lapsella oli lahjakortti ihanaan myymälään, jossa oli värikkäitä ja kekseliäitä pikkuihmisen vaatteita. Lahjakortti oli kirjoitettu reippaalle summalle, ja samaanaikaan liikkeessä oli iso ale, joten pikku-keijumme sai ison kasan hienoja vaatteita. Suosikkini on tämä mekko.

Vähäsen retro-fanaattista äidiltä, mutta en ole vielä saanut kylliksi väreistä ja selkeänherkullisista kuoseista...

Yhdet polvipituiset punaiset pöksyt puuttuu kuvasta, sillä ne olivat käytössä mekon kanssa ja nyt niissä on banaania. Isonpieni tyttäremme aloitti kiinteiden maistelun parisenviikkoa sitten puolivuotiaana!

Ärähtäkää, jos kuvasin jonkun teidän parveketta, mutta siskon huomattua tämän, olin aivan haltioissani! Siis kangaspuut parvekkeella! Maalaispaakun mielestä tämä on melkein absurdia, kaupunkilaisen mielestä varmaan ainut vaihtoehto, jos kämpässä on niukat neliöt. Harmi etten nähnyt kertaakaan ketään paukuttelemassa puita, se olisi ollutkin täydellistä.

Ebenpuiset puikot ostin Hakaniemen hallin 2. kerroksesta.  Edelliset katkaisin, kun niin väänsin ja vanutin kavennustilanteessa. Näitä pitänee kohdella hellemmin. Tässä tulossa Sirdarin baby bamboo-langasta legginsit tyttärelle. Kovin en ehtinyt tikuttaa, oli niin vauhdikasta.

Löysin kaikki nämä pienet aarteet kierrellessäni keskikaupungilla. Tämmöisiä ihania turhuuksia. Onneksi ei liian usein tule missään käytyä... Viikonloppu oli kyllä aivan ihana. Taidampa oikein keittää aamukahvit ja muistella kesäisen Helsingin tunnelmaa.

Mitäköhän muodostuu, jos yhdistää kahden allaolevan kuvan asiat? Hyvä mieli ainakin!?!

...Nimittäin mulla on tällä hetkellä menossa joululahjan neulominen. Aloitin kyllä ennen joulua, mutta sitten nuo pienokaisen neuleet ajoivat edelle. Pipo valmistui jo ennen joulua, mutten halunnut antaa sitä ilman lapasia. Nyt ne lapasetkin ovat jo alussa!  Tämän vuoksi en malttanut olla tulematta tänne kehumaan itseäni:

Lapsukaisemme kastemekko on  valmis. Neidin Suuri Päivä on ensi lauantaina, joten en viitsi etukäteen tämän  tarkemmin esitellä hamosta, mutta jahka hän sen päälleen lauantaina saa, tulette saamaan kuvia. Tämän kanssa ajoitus kerrankin osui kohdilleen. Olin etukäteen laskenut, että jos kerää kohden menee kolme päivää, tulen saamaan tämän hyvissä ajoin valmiiksi. Tässä osoitus siitä, että osaan edes joskus tehdä jotain hyvissä ajoin... Ei puhuta niistä muista ristiäisvalmisteluista...:)

Vaikka kevät lähenee violetit ja aniliinit sävyt ovat suosikkipaletissani. Hyllyllä odottelee vuoroaan ihanainen lanka, josta meinaan tehdä lapsukaiselle samanmoisen haalarin kun aiemmin sini-vihreästä, mutta hiukkasen isomman tietysti. Lapin lomalla pitää olla uusi out-fit! Johtaja kutsuu, joten menen tarjoilemaan hänelle maito-drinkin! Palailen mekko-asiaan viikonlopun jälkeen.

Joulu taas tuli kuin vaivihkaa, ja kului niin nopeasti. Rauhallista ja niin mukavaa oli. Kauratonttu valvoi joulun touhuja tv-tasolla. Ostin tämän Euran Pirtin joulumyyjäisistä, ja päätin ensi vuonna tekeväni näitä enemmänkin koristeiksi ja joulukukkasten korvaajiksi tutuille. Tänä vuonna en ehtinyt kuin ostamaan noita silmiä, askartelun sijaan tuli leivottua ja käsitöitäkin tehtyä omaan sekavaan tapaani, eli monta työtä on ihanasti kesken ympäri huushollia!

Joululahjoiksi miehen siskon lapsille ompelin tämmöiset sängynpeitot. Kun ostin tykötarpeita, niin kangasvalinta kyllä aluksi mietitytti moneen kertaan, eli  jahkailin tuleeko lopputuloksesta rauhaton kuin mikä, vai mukavan reipas. Nyt voin todeta että värit ovat raikkaat ja peitot onnistuneet. Jes! Selväksi tuli, että olen melkoinen käsi näissä tilkkutöissä, ainoa kohdillaan oleva asia on itseluottamukseni, joka ei rapissut missään vaiheessa sen kummemmin (paitsi vähän). Neliöt sain ommeltua siististi kasaan uskollisen ystäväni avustuksella:

Hänhän siis toimii erinomaisesti varsinkin kun sain väliaikaisesti vaivanneen sik-sak-ongelman kuriin! En kyllä antaisi tätä pois ihan pienestä hinnasta. Jos joskus hankin vähän uutukaisemman koneen napinläpi-automatikoineen ja koriste-ompeleineen, niin pidän tätä varmasti edelleen varalla toimimaan suorien ommelten eksperttinä. Kone-ompeleiden onnistuminen päättyi kuitenkin siinä vaiheessa kun piti ommella reunakaitaleen kääntöreuna päälitikkauksella. Vakavan ähellyksen jälkeen luovutin ja ompelin kumpaisenkin peiton reunan käsin. Seitsemän tuntia reunan ompeluihin meni, onneksi olen nyt tyytyväinen, vaikka aluksi riepoi ajatus että taitavampi olisi surauttanut koneella tosi-nopeasti reunat kasaan. Mutta siisteys on kuitenki tärkeintä. Tikkauksiin ei sen kummemmin ollut aikaa (saati palavaa halua), joten ompelin käsin muliinilangalla koristetikkaukset. Näistä pidän lopultakin tosi paljon! Toisessa peitossa tikkaukset vihreällä ja toisessa oranssilla. En vaan huomannut ottaa näköjään hyvää lähikuvaa niistä. Vähän yritystä kumminkin.

Suurin ongelmakohta työssä oli ehkäpä välivanu, joka ei ollutkaan pelkkä välivanu, vaan tätini lahjoittama tikkikangas. Tikkikankaassa kun sattuu olemaan vanu-, sekä ala- ja päälliskangas. Sen lisäksi työssä oli tietysti oma päällis- ja taustakangas, mikä tekee yhteensä viisi kerrosta. Muliinilangalla tikkaus ei ollut kivaa! Seuraavaan , varmaankin melko pian toteutuvaan (jos se meikäläisestä riippuu) tilkkutyöhön ostan laillista vanua!

Loppuviimein olin tosi yllättynyt kuinka hauskaa näiden peittojen tekeminen olikaan. Peittojen koot ovat muuten 130X130cm, ne olivat ainoat toiveet peittojen suhteen, joten sain ihanan vapaat kädet. Huomatkaa kuinka Iiris auttaa prosessissa!

Viime kerralla taisin jo luvata kuvia psljon aikaa sitten valmistuneista hommista. Tässä miehen pipo, josta piti tulla serkun pipo, mutta kun se valmistuttuaan näytti ihan miehen pipolta.

Lankana käytin 100 grammaa vihreää seiskaveikkaa ja puikot olivat muistaakseni vitoset. Malli on oma, en oikein tiedä miksi tuota neulosta nyt kutsutaan, mutta paksua se on. Joka toinen kerros on neulottu oikein ja joka toinen nurin/nostamalla 1 s oikein neulomatta puikolle. Maalaamani keinutuoli on lunastanut paikkansa olohuoneessa, ja on hieno, vaikka sitä onkin kovin hankala kuvata. Yritin kuitenkin:

Sävyvalinta on muuhun olohuoneeseen nähden erittäin onnistunut! Keinutuolinhan on muilta osin tehnyt appiukko joitakin vuosia sitten, joten en kehtaa tässä enempää itseäni kehua, kun olen oikeastaan aika pienellä osuudella vaikuttanut tämänkin keinun nykyiseen ulkomuotoon:).

Keskeneräisiä töitä on vielä enemmän kuin viimeksi. Petrooli jakku on edelleen nappeja vailla, äidin lukunuttu 20 cm vailla päätöstään, siskon pipo päättelyä vailla valmis, miehen lapaset puolivälissä projektia. Sitä en tiedä aivan tarkkaan milloin masu-asukki on maailmaan valmis, mutta alan olla valmistautunut että iso pamaus saattaa tulla minä päivänä tahansa:).

Jaaha, mistä sitä aloittaisi... Vaikka mitä on tapahtunut ja vähän  sitä sun tätä tehty, niin käsitöissä kuin muillakin osa-alueilla. Mut ihan ekana kerron, et me mentiin naimisiin. Reilu kuukausi sitten. Hääpuku on ompelijalla teetetty, ei itse tehty. Morsiustytön puku sen sijaan on mun ompelukoneesta. Ei nyt aivan täydellisestionnistunut hamonen, mutta morsiustyttö näytti äärimmäisen valloittavalta mekko päällään:).

Morsiustytön mekon rakennusaineina on eläväpintainen paksuhko satiini, organza ja tylli. Mekon kaava on Burdan valmiskaavoissa, erittäin kiva simppeli malli, antaa tilaa kauneudelle:). Kaavat ja kankaat on ostettu Eurokankaasta. Mekon helmapoimut ovat mielestäni tosi kivat, sellaiset halusin lopulta omaaankin mekkooni. Kangasvalinnat olivat mielestäni aika onnistuneet, omaan toteutukseen en ollut aivan tyytyväinen, osaksi johtui myös siitä, kun jouduin pienentämään mekkoa ekasovituksen jälkeen, toiseksi siitä , että rikoin ykkösvetskarin ja sen kakkosen ollessa hieman paksumpaa mallia ei lopputuloksestakaan tullut ihan niin kepeä. En millään halunnut purkaa mekkoa osiksi pienennysoperaation vuoksi, vaikka sillä tavalla olisi lopputuloksesta saatu varmasti paras. Pienet sormenheristykset mulle, haisee laiskiaisen touhuilulta! Organza-vyön olisin voinut jollain patentilla köyttää paremmin pukuun kiinni, ei oikein pysynyt huiskeessa paikoillaan. Mitään tuo ei haitannut, huiske  ja meininki on hyvästä,  suuret kiitokset vielä morsiustytölle!

VAUVAN VILLATAKKI

Koko: 68 cm

Lanka: Novitan Wool sinisenä, 3 kerää

Ohje: Novita Syksy 2009

Puikot: 3 1/2 pyöröt

Tykkään että tästä tuli kiva. Tästä on tarkoitus tulla käyttövaate omalle syntyvälle kullanmurulle. Vaikkei edelleenkään tiedetä sukupuolesta mitään. Sinistä silti. Housut ajattelin tehdä vielä samaa sarjaa. En silti tee tuota nättiä pintakuviota housuihin, vaan sileää, ettei vaan tule liikaa ruutua. Tämän sain tehtyä jo jonkin aikaa sitten, ja taisi valmistuakin aika nopeasti (kerrankin), koska oli kivan mielenkiintoinen mallikerta vaikkei kovinkaan vaikea. Hieman haastavampaa on meneillään ebenpuu-puikoilla puuvillaisen langan kera.

Tästä petroolinsinisestä Safran-langasta on tulossa jakku (ei itselle), malli on jostain vanhasta IK:sta. Sileän neuleen osuudet etenee hyvinkin kivasti, mutta kuvioneuleen kanssa olen tahinut tunnin jos toisenkin. Ei vaikeaa, mutta aikaa vie.

Lapsellisesta kankaasta ompelin uudelle tulokkaalle verhot hänen tulevaan huoneeseensa. Tosi kiva kangas, ostin sen verraan ekstraa, että saan jotain muutakin tästä. Muitakin ompeluksia on nyt meneillään, muttei valmiina. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Suuressa Hää-tohinassa aloitin ylläolevan keepin. Ei ehkä maailman järkevintä, stressiä oli muutenkin tarpeeksi vaikkei onneksi liikaa. Ei tullut tästä valkoisesta Isoveikasta mitään hää-asustetta, mutta nyt olen sen kanssa kovin loppusuoralla, joten saanpahan tästä talveksi kivan keepin pakkaskelien varalle. Malli on Novita-lehdestä, kaiveskelen numeron julkisuuteen sitten kun tämä valmistuu.

Maalasin miehen pappan vanhan keinustoolin aivan ihanan pirteällä limenvihreällä maalilla. Ja se onnistui, vaikka aluksi epäilinkin. Siitä tuli niin mahtava, että nyt on jo toistakin keinutuolia maalattu parin kerroksen verran. Työn alla oleva keinutuoli on miehen isän tekemä, minä hoitelen vain maalauspuolen:). Maaliksi tuoliin valitsin kauniin syvänpunaisen kalustemaalin, jotta keinu sopii olohuoneen väreihin. Erittäin koukuttavaa tuo maalaus, kokeilkaa vaikka. Keinutuoli-kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyvä samansävyinen peitto on äitini käsialaa kolmenkymmenen vuoden takaa. Peitto löytyi vasta keinun maalauksen jälkeen, mutta on hämmästyttävän samanvärinen. Muutenkin peitto on aivan upea virkattu tekele. Ei mun kärsivällisyydellä...

Iiris-haukku on kasvanut kesästä melkoisesti, eikä pelokkaasta pallerosta ole juuri mitään jäljellä. Välikevennys ruokaa odottavasta aina-nälkäisestä koiranrotkaleesta.

Ja juu, kävin Tampereella Messuilla. Kun en ollu viime vuonna... Ja olinkohan edellisenäkään. Kyllä joskus täytyy lähteä messuilemaan siitäkin huolimatta että tietää vararikkoutuvansa reissun seurauksena. Alakuvassa Shibui Knitsiä, Abuelitaa, Kirjo-Pirkkaa ja lenkki-alpakkaa. Nam. Ne ovat vain osa messusaaliista. Niiden lisäksi hamusin ostoskasseihin nappeja ja korttiaineksia ja vähän muutakin kädentaidetta. Esittelen messusaalista paremmin jossain myöhemmässä postauksessa, nyt loppuu tila ja aika.

Viikon-kahden aikana on pukannut nopeita pikkutöitä puikoille sen varsinaisen työn rinnalle. Isänpäiväksi tein miehen isälle petroolista raita-seiskaveikasta villasukat. Ihan tavikset niistä tuli, ja kuvakin unohtui ottaa.

Novitan Puro-lanka on mukavan tuntuista ja nopean neuloutuvaa. Kanerva-sävyisestä olen neulonut kainaloihin asti lapsen neuletakkia. Hihatkin meinaan  tehdä pyörönä, ja siksi työ oli hetken jäissä 5,5 mm:n sukkapuikkojen puuttuessa. Tämä on mukava reissuneule, kun saa laittaa aivot narikkaan.

Pipot ovat jälleen inspiroineet kovasti. Kuvassa viittä vaille valmiita lahja-pipoja. Siksi vain pienenpienen vilautuksen verran... Neuleiloa kanssasisaret!

Ööö. En tiedä mistä aloittaisin. Kun on kaikennäköistä kivaa kuvaa tarjolla. En ole siis laiskotellu kahta viikkoa, vaan vääntänyt kahta Aura-huivia Punokset Puikoille -kirjasta. Toinen huivi on jo pingoitettuna, ja toinenkin on sinne patjan alle menossa. Otan niistä paremmat kuvat esimerkiksi huomenna tai maanataina , kunhan saan kuvaajan kotiin. Postauksen lopussa laitan kumminkin pienet vilautukset niistä, ainakin toisesta.

Ihmeellisen neulomis-inspiksen lisäksi sorruin lankakaupassa, jonne menin vain pienelle viattomalle käynnille, kun nyt sattumalta olin ohimarssilla. Tämmöinen osui tassuun, ja lähti jo hiukan lapasestakin:

Olen kai seonnut. Riemunkirjavat sävyt 100 prosenttisessa akryylilangassa. En olisi itsestäni uskonut, kun kartan aika tunnollisesti kaikki tekokuidut. Tämä on tuollaista valmiiksi raidoittuvaa ja läiskittyvää. Aloin heti siitä työstämään pikkutytön kesämekkoa. Tästä tulee sellainen järkyn kiva, jos tiedätte mitä tarkoitan. Semmoinen mauttomalla tavalla kaunis hetale. Onneksi ostin vaan yhden kerän.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Sisäinen harakkaiseni bongasi myös glitteri-muovilankaa. Jälleen sataprosenttista valetta, mutta veti naamani onnelliseen hymyn. Tämäkin on niin kamalan ihanaa!

Tässä yläpuolella ruskeasta alpakka-langasta valmistunut Aura. Tästä ja siitä toisesta samanmerkkisestä enempi myöhemmin.

Lupasin palata lähiaikoina kertoilemaan tämänhetkisestä projektista. Se on siis tämmöinen paidantekele tummanharmaasta Nallesta ja punaisesta ja ihananvihreästä Woolista. Tuo punainen ei siis ole sitä upeaa syklaaminpunaista, joka näkyi viime postauksessa. Kun se oli seiskaveikkaa, ja paksuudeltaan erilaista sit tietty.  Paita ei siis ole tasaraitainen, tosi epätasaraitainen kyllä, enkä ole varma tykkäänkö tästä. Teen sen silti loppuun ja päätän sitten. Jatkan tämän kanssa...

Neulomisloma meni niin nopeasti, etten vieläkään usko. Oli samalla liikuntaloma, eikä sitä koko aikaa ehtinyt puikkoja heiluttelemaan. Mitään valmista ei tällä kertaa ole, mutta on niin upea ilma tänään, että oli pakko mennä kuvaamaan muutama otos keskeneräisistä. Kas näin:

Lasten neuleita tulossa. Sitten on myös huovutustossut työn alla. Joku oli mut blogissaan haastanut kertomaan itsestäni, mutta nyt tietysti tähän hätään en muista missä se haaste oli, vaikka vähän senkin takia lähdin bloggaamaan:). Saa vinkata, jos haastaja sattuu blogissani vierailemaan. Nautitaan nyt talvesta kun se kerrankin on!

Kiireistä aikaa on pitänyt, mutta siitäkin huolimatta olen jotain ehtinyt neulomaan. En kylläkään millään huikaisevalla vauhdilla. Vauvan hame on melkein valmis, kuten allaolevasta hirvittävän huonosta kuvasta näkyy (sitten kun tekele on valmis, pitänee kuvata ulkona tai jossain muualla, että hame pääsee oikeuksiinsa). Kesämekko  tulee ystäväni puolivuotiaalle pikkutytölle.

En ole mikään kirjoneuleen paras kaveri, mutta tuo helmassa oleva kukkarivistö valmistui aika kivuttomasti, sillä se ei ole kumminkaan kovin montaa kerrosta korkea. Oikeastaan ihan hauskaa sen tekeminen oli, varsinkin nyt kun voin ihastella lopputulosta ja todeta, etten onneksi vetänyt nurjalla puolella kulkevia värilankoja liian piukalle, niin että hame jotenkin krinuttaisi tuosta kuvion kohtaa. Tehdessäni nimittäin olin täysin varma, että jätän lankalenkit liian pitkiksi, niin että lenkit vaan liehuvat nurjalla puolella ja jäävät joka paikkaan kiinni. Mutta eivätpä olekaan mitään turhan löysiä, vaan nurja puolikin näyttää onnistuneelta (en huomannut ottaa kuvaa todisteeksi). Tämän mekon kaveriksi tulee kesäinen myssy, jonka reunuksessa samoja kukkia kuin tässä. Mallihan on uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Tarkemmat yksityiskohdat seuraavalla kirjauskerralla, kunhan saan onnistuneemmat ja valoisammat kuvat, sekä myssyn yhteiskuvaan. Laitan vielä tarkemman kuvan reunuksen kukkakuviosta.

Siinähän käy sopivasti ilmi myöskin se, että tuo kukkakuvion tummin väri ei olekaan tummanpunainen, vaan semmoinen aniliini. Tämä vaaleanpunaisten pienten vaatteiden neulominen on kyllä hauskaa. Tulee melkein vauvakuume itsellekin:).

Helppoa virkkaustyötä etsiessäni (esim. automatkojen ajaksi) törmäsin vauvanpeitteeseen, joka muodostuu kohopylväistä, ja nyt aloittelinkin sitä ihanan vaaleanvihreästä langasta (omista varastoista löytyi, en ole siis ostanut uutta, HIENOA!). Mallitilkun tein luonnonvalkoisesta langasta, kun en raaskinut haaskata vihreää.

Nuo kohopylväät ovat kivannäköisiä ja helppotekoisia, lopputulos on aika paksua ja tukevaa. Siksi kohopylväillä saisi aikaiseksi oivallisia pannulappujakin, eikä olisi pelkoa että näpit palaa heti tositoimissa. Olen täysin koukussa vauvanpeittoon, sillä sen tekeminen on varsinaista aivotnarikkaan -hommaa, eikä tarvitse yhtään ajatella, kunhan laittelee koukulla koreasti. Ensi viikolla töissä iltavuoro, joten elättelen toiveita aikaisin loppuvista töistä, niin että ehtisi muutaman kerroksen koukkia ennen kello kymmentä ja kellokortin ulosleimaamista.  Tänään ollut hektinen päivä ja alkaa jo silmä lurpsahdella siihen malliin, että varmaan parasta kömpiä peiton alle. Hauskaa viikonalkua kaikille!

KYLLÄ! Maanantaina oli se haarukkapitsikurssi, jossa opettelimme tuota vanhaa menetelmää. Ja eihän se niin vaikeaa ollutkaan! Aika hauskaa, ja tosi helppoa kun tajusi jujun! Tällä hetkellä jo melkein viisi 'pötkylää' valmiina (huiviinhan tulee yhteensä kuusi), joista valmistuu kolmiohuivia. Samaan aikaan olen viime viikolla väkertänyt Fifiä siitä reilu viikko sitten ostamastani vaaleansinisestä akryylilangasta, jossa joukossa oli hopeahippusia. Aika kivaa lankaa, vaikka yleensä noita tekokuituja karsastankin. Olisi se lanka varmaan jäänyt kaupan hyllylle ellei olisi ollut tarjouksessa kaksi euroa/kerä. Teen vitosen puikoilla, sillä lanka on vähäsen paksumpaa kuin se Sisu, jota käytin edelliseen Fifiin. Tulee hyvännäköistä jälkeä, kivaa että vähän joustin ja ostin kolme kerää, lankaa se on  akryylikin:). Pläjäytämpä teille tähän sitten kuvan kummastakin keskeneräisyydestä. Haarukkapitsihuivi on tehty muuten vaaleanpunaisesta Woolista. Nam, makoisan väristä! Sinisen huivin hopeahippuset ei taida kovin hyvin näkyä...

Lauantaina oltiin Turussa ja ostin alennusmyynnistä itelleni jo kauan haikailemani elektronisen vaa'an, jolla saa gramman tarkkuudella punnittua langat. Ja tuli heti kyllä käyttöä! Miten olenkaan pärjännyt ilman sitä tähän asti.

Tämä kuva näyttää hiukan kyllä siltä, että meitsin runkoa on tsuumailtu eikä kassia, kuten pitäisi! Mutta kun kamerasta loppui virta niin pitää tyytyä tähän kuvaan tänään ja ottaa huomenna parempi. Tämä siis mun virkattu kesäkassi, joka on muuten valmis, mutta vuoritus puuttuu. Tuli tosi kiva, ja varmaan käytän! Lankana jotain ikivanhaa Novitan puuvillaa. Punaista ja oranssia!

Huomenna siis pitää vielä jatkaa kirjoituksia, lisätä parempia kuvia ja esitellä sitä sukkaprojektia, jonka aloitin toissapäivänä (kuinka niin mulla on monta työtä päällekkäin!?!). Nyt lähen äipän teepöydän ääreen:)...