Anopin pitsineulehuivi valmistui vihdoin. Viikonloppuna lopetin sen 'no teen nyt vielä 10 cm lisää' -jankutuksen, ja päättelin silmukat sekä pingotin työn. Nuppineulojan kanssa nähräys on mielestäni se tylsin vaihe koko huivinneulonnassa, vaikka usein vasta siinä työ pääsee oikeuksiinsa.

Lankana käytin M&K:n Alpakkasilkki-lankaa, jossa on 70% alpakkaa ja 30% silkkiä. Lankaa kului 160 grammaa, eli jämäkerältä ei tälläkään kertaa säästytty. Käytin 4,5 mm:n pyöröpuikkoja. Malli on Novitan Talvi 2008 -lehdestä. Ihastuin malliin jo silloin kun miehen kanssa oltiin menossa naimisiin ja pohdin ehtisinkö tekemään kyseisellä mallilla valkoisen huivin. En valitettavasti ehtinyt mitenkään, mutta jätin mallin silti muhimaan. Mielestäni mallineule on kivannäköinen, mutta tosi helppo tehdä. Ainoastaan joka 4. kerros on kaventeluja ja lisäyksiä, muuten neulotaan vaan oikeaa tai nurjaa.

Ongelmia tuotti yllättäen huivin pituus. Mallihuivi oli 160 cm pitkä, ja kun pääsin siihen pisteeseen, huomasin ettei se nyt riitä mihinkään. Sen jälkeen neuloin vielä viisi kertaa 'enää 10 cm', ja huivin pituudeksi tuli lopulta 210 cm, mikä onkin juuri se mitta kun ajattelinkin. Halusin että huivia voi käyttää hartiahuivina esimerkiksi kesäjuhlissa, mutta sitten tietysti vaihtoehtoisesti kaulassa kiedottuna tai kerran kääräistynä rintaneulan kanssa (jonka anoppi meiltä jo sai silloin oikeampana päivänä). Itselläni ei valitettavasti ole rintaneulaa  niin että olisin voinut kuvaan laittaa, mutta toivotaan että joskus sellaisen saan...:)

Ulkona ehti tulla senverran pimeä, että salama vähän sotki kuvia. Ylhäällä kuitenkin lähikuvaa neuleesta. Huivin leveydeksi tuli vajaa 40 cm.

Huivineulan siihen hyvin saa sopimaan...

Olen tyytyväinen lopputulokseen, itsellenikin voisin haluta tuollaisen perushuivin. Monesti olen kaipaillut viime hetkillä juhlapukuni kaveriksi huivia, mutta aina on ollut aikaa liian vähän semmoisen tekemiseen, enkä sitten senpuoleen ole osannut malliakaan siinä paniikissa päättää. Joten sovitaan, että seuraavaksi kun panikoin juhlahuivia, malli olkoon tämä, niin ei ainakaan aloittamiseen mene turhaa aikaa.

Nyt on puikoilla aivotonta ainaoikeaa ja vauvanneuletta. Kivaa!

Viime kirjoituksen jälkeen on tullut vielä viisitoista tonttua lisää. Yhtä lukuunottamatta päästin ne laadunvalvonnassa läpi. Yläkuvasta puuttuu joulupukille kiitokseksi mennyt tonttu, joka poseeraa tässä:

Joulutonttujen teko oli tosi ihanaa! Niiden tekeminen kesti juuri sopivan kauan per tonttu ja oli niin palkitsevaa, koska niistä tuli niin hienoja. Pari tonoa on semmoista etten ole ihan varma ovatko ne priimaa, mutta  vähintään kohtuullisen tyytyväinen olen kaikkiin tonttuihin. Ensimmäiset tontut olivat harjoituskappaleita, mutta nyt olen jo aikamoinen tontuntekijä, eli osaan suoraan tehdä tontun niin, että siitä tulee tukeva, eikä mitään tukipistoja tarvita. Muodostuneen tontturutiinin vuoksi päätinkin, että ensi vuonna menen joulumyyjäisiin tonttuineni, ja ehkäpä jotain muutakin käsintehtyä löytyy myyntipöydältäni.

Koska kukaan ei varmastikaan jaksaisi selata kirjoitusta jossa on vähintään viisitoista tonttua edestä sekä takaa, tein tämmöisen pikkukuvakokoelman kiinnostuneille. Sen verran opin ettei yhdestä polvisukasta saa hyvänkokoista tonttua, vaan tarvitaan kaksi, ja yhdestä sukkahousun puntista saadaan yksi hyvänkokoinen tonttu. Lankaa näihin viiteentoista tonttuun sain kulumaan melkein kilon.

Suosikkejani ovat puna-glitteritonttu, harmaa-musta tonttu ja tuo fuksia-tonttu. Puna-glittertontun tein neulomalla kaksinkertaisen seiskaveikan sekaan ohutta hopealankaa ja onnistunut tuli. Ruskelakkisen tontun hiippaan upotin seiskaveikan ohella pronssista kimallelankaa, ja sekin näyttää kivalta, vaikkei kuvissa hyvin näykään. Äidilleni annan tänään nämä tonttukaverukset:

Eilen lahjoin äitiä ja iskää omatekemillä lahjoilla.

Ruskeasta, beigestä ja luonnovalkoisesta Novitan Alpakkalangasta ja oliivinvihreästä Woolista neuloin 180 grammaa painavan huivin. Huivi on neulottu pitkittäin, ja loin sitä varten 340 silmukka kolmepuolikkaan pyöröille. Huivin pituus on 150 senttiä ja leveys muistaakseni 28cm. Huivi olisi voinut olla aavistuksen pidempi, koska se on niin paksu että se vie ikäänkuin osan pituudesta pois. Ensi kerralla muistan tämän. Huivi on ainaoikeaa,  ja sen neulomiseen meni tuhottomasti aikaa ja monta Sinuhe, Egyptiläisen äänikirjalevyä. Sopivan aivotonta neulottavaa silti.

Lähikuvaa... Pidän noista maanläheisistä ja rauhallisista sävyistä.

Äitini sai Rowanin Kidsilk Hazesta neulotun kaulurin.

Lankaa sain kulumaan 65 grammaa. Neuloin 5,5 mm:n pyöröpuikoilla 170 silmukalla oikein-nurin ja sain aikaiseksi tämän putkilon. Kidsilk Haze on 70% mohairia ja 30% silkkiä ja taivaallisen pehmeää! Tätä tulen käyttämään jatkossakin kun luksusta kaivataan!

Sain joululahjaksi äidiltäni oikein ihanat neulotut tossut. Esittelen ne ensi kerralla, koska kuvaa ei nyt ole. Nyt palaan joulun menoihin ja alan nauttia. Eilinen päivä oli kovin kiireinen.  Oikein hyvää Joulun jatkoa Kaikille!

Vihdoinkin sain kuvattua nämä jo hetken valmiina olleet Aura-huivit. Aura-huivi on Punokset Puikoille -kirjasta, todella kiva malli, joka on pitänyt jo kauan toteuttaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Valmistumisprosessi oli nopea, joskin ruskean kohdalla olinkin lomalla ja näin ollen oli enemmän aikaa neulomiselle.

Ruskea Aura valmistui ensin, ja siihen kului 145 grammaa ruskeaa Dropsin alpakkalankaa. Tässä käytin ohjeessamainittuja lankaa ja puikkoja. Kiva ja aika lämpöinen tuli. Suurempia virheitä en tehnyt, vaikka alussa meni melkoisen monta yritystä purkuun ohjeessa olleen virheen vuoksi. Sitten keksi guuklata, ja ongelmakohta löytyi.

Petroolinsininen Aura onkin tehty Hjertegarnin BlendBamboosta ja huivissa on melkoisen monta virhettä, vaikka luulisi että toisenavalmistunut olisi onnistuneempi. Virheitä ei kylläkään suuremmin huomaa, mutta yhden mokailun tuoksinnassa muutama kuviokerta jäi toistamatta. Ei hätää, bambulanka oli paksumpaa, joten pienemmällä työllä sain aikaiseksi kumminkin samankokoiset huivit. Tietty se ei ollut tarkoitus, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Lankaa kului 155 grammaa, eli hiukan neljättä kerää. Nelos-kerästä voisi saada kivan kesäpipon tälle kaveriksi. Ehkä.  Ylhäällä ehkä hiukan huono kokokuva huivista. Alhaalla Brita kääriytyneenä Auraan. Ilmeestä voimme päätellä innostuksen asteen. Eli ei vaatteita tälle mäyräkoiralle;).

Iiris palvelualttiin näköisenä, vaikka tuskin tykkäisi ylimääräisistä kuteista senkään vertaa kuin Brita. Oman turkinkin kanssa tuntuu olevan jo näillä päivänpaistella kuuma.

Ööö. En tiedä mistä aloittaisin. Kun on kaikennäköistä kivaa kuvaa tarjolla. En ole siis laiskotellu kahta viikkoa, vaan vääntänyt kahta Aura-huivia Punokset Puikoille -kirjasta. Toinen huivi on jo pingoitettuna, ja toinenkin on sinne patjan alle menossa. Otan niistä paremmat kuvat esimerkiksi huomenna tai maanataina , kunhan saan kuvaajan kotiin. Postauksen lopussa laitan kumminkin pienet vilautukset niistä, ainakin toisesta.

Ihmeellisen neulomis-inspiksen lisäksi sorruin lankakaupassa, jonne menin vain pienelle viattomalle käynnille, kun nyt sattumalta olin ohimarssilla. Tämmöinen osui tassuun, ja lähti jo hiukan lapasestakin:

Olen kai seonnut. Riemunkirjavat sävyt 100 prosenttisessa akryylilangassa. En olisi itsestäni uskonut, kun kartan aika tunnollisesti kaikki tekokuidut. Tämä on tuollaista valmiiksi raidoittuvaa ja läiskittyvää. Aloin heti siitä työstämään pikkutytön kesämekkoa. Tästä tulee sellainen järkyn kiva, jos tiedätte mitä tarkoitan. Semmoinen mauttomalla tavalla kaunis hetale. Onneksi ostin vaan yhden kerän.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Sisäinen harakkaiseni bongasi myös glitteri-muovilankaa. Jälleen sataprosenttista valetta, mutta veti naamani onnelliseen hymyn. Tämäkin on niin kamalan ihanaa!

Tässä yläpuolella ruskeasta alpakka-langasta valmistunut Aura. Tästä ja siitä toisesta samanmerkkisestä enempi myöhemmin.

Muutama päivä sitten siskoni totesi vähän kuivasti, että "eikö sulla jo ole noita huiveja ihan tarpeeksi pariksi vuodeksi". Ei mun mielestä. Tässä tulee taas yksi haarukkapitsinen kolmio.

    HATTARAHUIVI

Malli on Novitan Talvi 2006 -lehestä. Lankana käytin Novitan Woolia vaaleanpunaisena, menekki 175 grammaa (ja ohjeessa luki 300, joo-o). Haarukan koko oli 5 mm, virkkuukoukku 3,5.

Työ eteni mukavasti siinä muiden töiden ohella, ja lopputulos oli melko onnistunut.  Hiukan vielä siistimpi voisi olla, mutta annan itselleni anteeksi pienet epätasaisuudet, sillä olihan tämä eka haarukkapitsinen väkerrys, jonka sain aikaiseksi. Toista ajattelin silti aloitella, jotta näkisin lähteekö käsiala kehittymään toivottuun suuntaan. Tähän vaaleanpunaiseen en laittanut lainkaan hapsuja, ehkä sitten siihen seuraavaan. Alussa ajattelin että tuleepa huivista pieni, mutta kevyen kostutuksen ja viimeistelyn jälkeen huomasin, että kolmio on oivan kokoinen:

Uuden haarukkapitsihuivin ajattelin tehdä samalla ohjeella, mutta käyttää siihen vähän isompaa haarukanleveyttä. Kuvista ei sitä niin hyvin huomaa, mutta huivi on melko laakea, ei siis mikään 90 asteen kulmalla varustettu kolmio, ja haluaisin nähdä, että miten haarukan leveyden muuttaminen vaikuttaa asiaan, vai vaikuttaako lainkaan. Woolilla ajattelin jatkaa, mutta siirtyä vähän ryhdikkäämpiin väreihin, kuten nyt vaikka siihen uuteen farkunsiniseen.

Että miltäkö tämä näyttää? Siltä, että tarvitsisin vyyhdinpuut sekä kerijälaitteen. Kerijälaitetta olen katsellut nettikaupoista, halvimpien hinta sijoittuu sinne 40 tietämille. Yllätyksenä tuli, että kyllä noille vyyhdinpuillekin hintaa kertyy vaikkei uskoisikaan, kun kyseessä on aika alkeellisen näköinen hökötys (kaikki kunnia sen keksijälle, sillä ajaahan värkki loistavasti asiansa). Voipi siis olla, että sijoitan noihin tarvikkeisiin sitten kun kesäloma alkaa, itsensä lahjontaa tiedättehän!  Palatakseni lankaan, niin tässä lauteilla siis lekottaa 350 grammaa pinkkiä alpakkalankaa. Nappasin sen huuto.netistä ihan kohtuulliseen hintaan, nyt se vain odottelee kerimistä ja neulontaa laatikossani. Meidän perheessä en kyllä valitettavasti ole ainut kyseiseen lankaan ihastunut. Orvo-kissa nimittäin on jo kolme kertaa käynyt kaivamassa sen omin tassuin esiin tuolta vetolaatikosta, jonka on vasta nyt oppinut avaamaan. Nyt lanka on laitettu vähän parempaan jemmaan, ettei se vallan harsuunnu kovassa käsittelyssä jo ennen neulottavaksi menemistä. Ajatuksen tasolla ollut langanostolakko meni siis jälleen vähän mönkään. Voivoi. Mitenköhän mun siellä Prahassa käy, karkaako mopo taas käsistä ja lankoja lähtee kassikaupalla mukaan. Lähtö Tsekinmaalle tapahtuu perjantaina. Jippii!

Vielä loppuun pieni avunhuuto. Mä en meinaan osaa asentaa minkäännäköistä kävijälaskuria tänne sivustoille. Osaiskohan kukaan vuodatuslainen neuvoa?                         

HARAKAN  HUIVI

MALLINA on se vanha tuttu Fifi III tosin pienelä tuunauksella varustettuna. Oikeastihan tuon Fifi III:n reunat ovat terävät, eikä niihin kuulu hapsuja. Mielestäni lanka kumminkin vaati vähän vähemmän juhlallisen reunuksen, jotenka päädyin rempseisiin hapsuihin.  

LANKA:  Idénan Plus Med Silver -lanka Lavikon alekorista 2e kerä. 95%akryyli, 5% lurex, juoksevuus 50g=125m. Lankaa kului noin 140 grammaa.

PUIKOT olivat pyöröt, numero viitoset (5).

Lopputulokseen olen siis aika tyytyväinen, ihan tuollainen perushuivelo. Viimeistään talvella tulee varmasti käytettyä (vaikka näitä huiveja alkaakin olla jo aika tavalla:).  Tarkempi kuva vielä kärjestä ja reunuskuviosta.

Kesäkassi ei ole vielä saanut sisusta itseensä, pientä vääntöä siis vielä sen kanssa. Haarukkapitsinen vaahtokarkinpunainen huivi alkaa olemaan myös ihan hyvällä mallilla, mutta luultavasti tässä menee vielä päivä kaksi sen kanssa painiessa. Liityin myöskin Baijerilais-sukkien kutojiin, kuten napista sivun reunassa näkyy. Tilasin niitä varten kerän hienoa keltaista On-Linen sukkalankaa. Tiedä sitten mitä hätähousun logiikkaa, mutta aloitin sukat jo roosasta Sisusta (vasta eka resori tehtynä) . Mutta ainahan voin tehdä kaksi paria noita  sukkia, jos vain kantti kestää!

Lauantain Turun reissulta käteen jäi tämä kiva lankavaaka, sekä 100 gramman kerä italialaista Ornaghifilatin puhdasta merinovillaa. Ihan uusi tuttavuus tämä lanka meikäläiselle, ihan kipeästi huutaa päästä huiviksi. Metrejä yhdessä kerässä 1250, jotenka ohutta on, joten pakko oli myös investoida 2,5 mm:n pitkiin metrin pyöröihin. Tästä lähtee vissinä semmoinen pienimuotoinen ikuisuusprojekti, eli ei ihan ensi viikon aikana valmistu. Mutta joskus sitten... Jostain syystä mulla on vain ihme intohimo näitä ohuita lankoja ja puikkoja kohtaan.

Prahan reissu lähenee, ja vähän olen pähkäillyt minkä työn sinne ottaisin. Luultavasti juuri tuon ylläolevan, ei meinaan ole ainakaan pelkoa, että työ tai lanka loppuisi kesken. Jos joku muuten mahdollisesti tietää oivallisia langanbongauspaikkoja Prahassa, niin ilmoittakoon! Langasostolakko on päällä, joten en sillä mielellä kysele, että sortuisin ostoksiin siellä... EMPÄ:D!

Lievä takatalvihan se sieltä paukahti päälle, joten ulkona neulomisen saapi sitten taas hetkeksi unohtaa. Perjantaina oli niin masentava keli, että päätin lähteä Poriin shoppailemaan ruokaostokset. Samalla kolusin hiukan lankakauppoja, ja jotain pientä tarttui sieltä mukaankin. Yksityiskohtiin ja lankakuviin taidan paneutua vasta ensi kerralla. Huivi on nyt täysin valmis:

                  VIRKATTU KUKKAHUIVI

                  Malli: Novita Talvi 2005

                  Koukku: 3,5

                  Lanka: Novitan Nalle luonnonvalkoinen (menekki 200-250 g)

                  Huivin koko: 170cm (pisin reuna), mallikerran (9 lappua) isompi kuin ohjeessa

Hapsuja en laittanut, koska ei tällä kertaa ollut semmoinen hapsutusfiilis, on kivampi noin. Tuntuu meinaan että kaikissa mun huiveissa on hapsut.  Ja saahan ne hapsut lisättyä myöhemmin jos tuntuu että ne olis sittenkin ihan jees.

Kaulassa mä nyt olen huivia pääasiassa käyttänyt... Semmoisen huomion kyllä tein, ettei olis lainkaan paha, jos tämmöinen huivi olisi tehty jostain pehmeämmästä langasta kuin Nalle. Wool on taas hiukan löyhäkierteistä, enkä tykkää virkata sitä. Jos siis vielä yhden tälläisen väsäisin, niin luulen että ostaisin siihen Sandnesin Lanettia, joka on ihanan pehmoista merinovillaa ja paksuudeltaan aika lailla samoissa Nallen kanssa.

Koukku jäi sitten käteen tämän huivin jälkeenkin, ja pieni kesäkassi on tulossa tästä:

Kämmekkäät valmistuivat lopullisesti tänään, kuva oli jo edellisessä kirjoituksessa. Nyt pitäisi aloittaa joku neulonta, niin että olisi työn alla sekä virkkausta, että neulontaa. Hip hei, lähdempä hakemaan sopivaa lankaa varastoistani, niin että voin aamulla heti aloittaa uutta työtä.

Siinähän se Fifi III on valmiina pääteltynä ja muotoonsa venytettynä. Musta siitä tuli aika hieno ja siisti, vaikka kuvassa tuo yläreuna näyttää vähän epätasaiselta. Ensi kerralla tosin voisin tehdä pikkaisen isommankin, vaikka kyllähän tuo kaulahuivista menee. En muuten usko että olisi paha lainkaan vaikka vähän paksummastakin langasta. Huivista jäi sitten lähes täysi kerä, josta olen kaavaillut Odessa-pipoa, ilman helmiä tosin. Oikeastaan muutama sentti pipoa onkin jo tehtynä ja koska ohje on englanniksi, niin apua on ollut tästä lyhennösten selityksistä. En meinaan ole aikaisemmin neulonut enkkuohjeilla, joten lyhennökset tuottivat alkuun hiukkasen päänvaivaa.

Huivimania jatkuu siis edelleen, olin tänäänkin viittä vaille tilaamassa lisää huivilankaa. Sitten järkiinnyin ja päätin, että ainakin vielä yksi huivi pitää tehdä loppuun ennenkuin tilaan mitään (ja sitä valkoista  virkattua huivia ei lasketa, kun se on melkein valmis... pitäisi vaan käydä ostamassa lisää sitä luonnonvalkoista Nallea, että saa aikaiseksi reunuksen ja hapsut). Taidampa tästä palata Odessan kimppuun potemaan hienoista krapulaani (ei niin paha ettei neulomaan pystyisi).