Jälleen myös täällä.

Tulinpahan vain kertomaan, että kaksi viikkoa olen saanut olla kahden äiti. Pientä kipua tuotti olla sairaalassa vauvan kanssa kolme yötä, sillä äidin ja esikoisen eron hetket olivat ennen sitä olleet vähissä. Isosisko ja isi pärjäsivät aivan loistavasti kahdestaankin eläintarhamme kanssa, ja äiti ja pikkuvelikin pääsivät hyvänä ja aurinkoisena päivänä kotiin. Pikkuveljen villasetti valmistui ajoissa ja se saatiin kotimatkalle päälle.

Pojan haalari on ihanaakin ihanampi Small Things Romper. Koko on kolmekuisen, vähän jämpti meidän jässikälle, joka syntyessään oli reilu nelikiloinen. Syntymäpaino oli kylläkin oletetun mukainen, painoihan esikoinenkin piirun verran yli neljä kiloa. Neuloin haalarin 4,5 mm:n pyöröillä ja sukkapuikoilla, lankana on se Cascaden upea 220 Paints. Sitä kului tasan 150 grammaa. Haaalarin jo valmistuttua hoksasin senkin, että lanka on aavistuksen ohuempaa kuin ohjeen suosituksissa ja puikotkin pienemmät, joten varmaan siitäkin johtuu neuleen niukka mitoitus. Isompi haalari olisi tarkoitus neuloa lähiaikoina.

Olen tämän kahden viikon aikana saanut huomata, että vaikka minulla on tähän päivään saakka ollut maailman ihanin tyttölapsi, niin nyt saan olla myös maailman ihanimman poikalapsen äiti. Kummallista, vai mitä? Onnentunnetta tietysti vielä syventää hyvin nukutut yöt, suloinen poikalapsi kainalossa ja reipas esikoinen, joka nukkuu meidän kaikkien kanssa samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä. Pienestä ne ilot lähtee.

Haalarin kaveriksi neuloin lapaset, lakin ja töppöset, joihin kaikkiin yhteensä kulutin 80 grammaa vihreää TeeTeen Helmi-lankaa. Lakki on Norwegian Sweet Baby Cap, tein pienemmän koon, mutta  olisi siitäkin vielä pitänyt jättää silmukoita pois, sillä lakki on turhan iso vauvalle. Töppöset tein Neulojan Vuosi –kirjan ohjeella, jätin pienimmästä koosta vielä 10 silmukkaa pois. Aika niukat ovat vauvalle, mutta tosi suloinen töppösmalli. Meinaan tehdä toiset isommat, mutta pitää muistaa päätellä löyhästi, etteivät kiristä suusta. Nämä siis neulotaan pohjasta varteen tasona, itse kylläkin neuloin varren, ohjeesta poiketen, sukkapuikoilla ja suljettuna neuleena. Lapaset tein omasta päästä, ne ovat kaksinkertaiset, ja resorissa on 38 silmukkaa ja kämmenissä 44. Kämmen-osuudet olisivat voineet olla aavistuksen pidemmät, mutta aika hyvin käsissä pysyvät. Viidellä silmukalla ja kolmella sukkapuikoilla neuloin i-cord –putken käsineiden väliin, jotteivat joudu hukkaan toisistaan. Puikkoina kaikissa oli 2,5 mm:n bambutikut. Kaksi puikkoa katkaisin, onneksi alun perin on ollut kaksi settiä samoja puikkoja, joten en ollut pulassa tapaturmista huolimatta.

Tällä hetkellä puikoilla on villasukat tyttärelle. Aikaa neulomiselle ei paljoa ole, mutta otan kaiken ilon irti siitäkin vähästä ja palailen kun kerrottavaa on.

Puikot ovat sauhunneet, ja valmista on tullut. Uusin työ,  Olearia-villatakki lapselle lepää kosteana pyyhkeen välissä ja odottelee päättelyneulaa. Kyseinen villatakki on aivan ihana Tikkin malli, harmillisesti lähdin vain yrittämään kolmevuotiaan kokoa neljällä kerällä Sublimen merinovillaa ja helma jäi lyhyeksi. Olin ajatellut villatakkia 3-vuotislahjaksi, mutta nyt onkin pakko lahjoittaa neule oman tyttären villatakkiarsenaaliin. Hänelle se sentään pituutensakin puolesta passaa, ja pienoinen liikaleveys ei haittaa. Koko näytti ainakin aamulla ihan hyvältä kun neuletta kokeilin juuri heränneelle ja aamuärtyneelle taaperolle (eli aika nopea sovitus oli). Nyt siis odottelemme kuivumista ja yhteistyöhaluisempaa lasta.

Seiskaveikkaiset synnytys-sukatkin pitäisi päätellä. Sain ne valmiiksi jo parisen viikkoa sitten, mutta päättelykeiju ei ole vieraillut kässäpussukassani. Langanpäitä on todella vähän, joten päättelyn ei pitäisi olla suuri ponnistus.  Ja siitä vielä, etten ajatellut villasukat jalassa synnyttää, vaan vetää sitten jälkikäteen kontteihini jos alkaa kylmiä.

Äitini syntymäpäivä on syyskuun alussa, ja viime vuoden vahingoista (1 ja 2) viisastuneena neuloin pipon purppuranvärisestä  7 veljeksestä, ja vihdoinkin hyvä tuli! Pipon malli on jälleen ihana ja hyväksi havaittu Villapeikon Mustikka. Puikkoina käyttelin kolmepuolikkaan ja nelosen sukkapuikkoja. Pipon kaveriksi tein lapaset, joita en viitsi vielä tarkemmin esitellä. Ajattelin nimittäin osallistua kyseisellä mallilla, pienillä muokkauksilla tosin, Käsityölehden lapaskisaan. Nämä olivat siten harjoituslapastimet tositoimia varten. Malliin olen ihan tyytyväinen, ja jos ei nyt sentään kisamenestystä tipu, niin saapahan ainakin joku vähän lämpimämmät sormet ensi talvena minun ansiostani. Kaikki kisaan osallistuvat lapaset menevät nimittäin hyväntekeväisyyteen voittajien valikoinnin jälkeen. Lankaa settiin kului 187 grammaa.

Syksy on niin ihana lämpimänviileine tuulinen ja lentävine lehtineen. Voi lähteä sunnuntaiaamuisin patikointiretkelle ja nauttia luonnosta ja maisemista. Iiris-haukkukin arvostaa.

…Ja Brita, vaikka kuonossa onkin jo muutama valkea karva…

Seuraavaksi lähtee uuden tulokkaan haalari puikoille, sekä tilattu virkkuu. Kumpaakin varten on ensin viritettävä vyyhdinpuut iskuun, muutoin kaikki on selvää malleja myöden. Oi katsokaa miten ihanaa lankaa mulla on pikkuihmisen haalaria varten!

Teksti luettavissa myös täällä.

Tämmöset! Pikkutytön sormet olivat aina jäässä päiväunilta herätessä ja siksi päätin tehdä uudet lämpöiset lapaset välityönä. Eilen iltapäivällä aloitin ja tänään tytär sai vaunu-päikkäreille uudet lapaset mukaan. Neuloin fuksianpunaisesta seiskaveikasta kolmepuolikkailla puikoilla, lankaa kului 55 grammaa. Sisälle ompelin paksuhkosta fleecestä sisähanskat, joiden muotoilu ei ole mitään huippuluokkaa. Kädessä kumminkin pysyvät ja peukalonkin jopa saa sinne peukunpaikkaan (jos vaan jaksaa sihdata).

Rakastan väliaikaisasuntomme ihanaa kulunutta puulattiaa sekä tunnelmallisia pellimuureja. Kun katson ikkunasta ulos, näen metsän. Täällä mieli lepää, ja olo on enemmän kotoinen kuin väliaikainen.

Beigeä fleeceä löytyi ensimmäisenä. Laadunvalvoja hyväksyy kun ei muutakaan voi.

Ennen Lapinreissua pitäisi vääntää vielä uudet villasukat, pipo, sekä alushaalari. Samaa sävymaailmaa, ehkä violettiakin olen ajatellut. Vanha villahaalari mahtuu, mutta alkaa olemaan lahkeista lyhyt. Yllättävän hyvin se on silti kestänyt päivittäistä käyttöä, vaikka onkin höttöisestä langasta neulottu.

Kummallista että vuoden neulesaldo aukesi vasta tänään! Onneksi vuotta on vielä villisti edessä ja tässä ehtii vaikka mitä. Nyt kun tytär nukkuu, aion omistautua neulehuiville. Se on jo niin pitkä että varmaan riittäisikin, mutta en viitsisi jättää harmittavaista nöttöstä lankaa. Saa silti nähdä onko pakko jättää jämäkerä, sillä ei shaali saa liian pitkä olla ettei laahaa maata jos sitä joskus haluaa hartiahuivina käyttää.

Ihana tyttäremme sai eilen nimen, ja sitä juhlittiin pienellä ja mukavalla porukalla. Kastemekko ehti hyvin valmiiksi, viimeistelin sen viikon ennen ristiäisiä. Mekon lisäksi muutkin järjestelyt sain ihan kivasti melko hyvissä ajoin valmiiksi, vaikka oma kastepäivän vaatetukseni unohtuikin sitten hankkia. Mitäpä tuosta,  ahtauduin johonkin vanhaan hiukan epäkäytännölliseen mekkoon, sillä päivän päätähtenä tuikki pieni Nellunallumme.

Kastemekon ohje on vuoden 2008 Novitan muksu-lehdestä, ja ihastuin siihen hetipaikalla nähtyäni, vaikkei lapsia ollut silloin vielä suunnitteillakaan. Lankana oli Novitan Bambu-lanka valkoisena, ja sitä kului hiukan alle 400 grammaa. Yksi kerä jäi siis yli, kun ohjeessa neuvottiin varautumaan projektiin yhdeksällä kerällä. Novitan bambu-puuvillasekoite oli mulle uusi tuttavuus, ja tykkäsin. Tosin sain langan katkeamaan kahdesti tehdessäni helman ja yläosan vaihtumiskohdassa massiivisia kavennuksia. Katastrofeja ei kuitenkaan syntynyt! Puikkoina käytin silmukoiden luomiseen numero nelosia, helmassa nro 3 1/2 ja sileässä neuleessa kolmosia. Mekko on mielestäni yhtä ihana kuin Novitan kuvissa. Mekon koko on 60 cm (ainoa vaihtoehto ohjeessa), eikä se ainakaan pieni ole. Toivotaan ettei mitään keskosia synny sukuun, sillä semmoinen voisi tähän kaapuun jopa hukkua.

Laskin jo projektin alussa, että saan mekon valmiiksi jos neulon yhtä kerää aina kolme päivää. Luulen että eräät epäilivät, eivätkä uskoneet että saan mekon ajoissa valmiiksi. Minä olin varma että saan, vaikka aika nöyränä puheet pysyivätkin:). En viitsinyt rummutella liikaa, vaan ajattelin että aikapa näyttää epäilijöille kaapin paikan:). Mekko valmistui viikko ennen ristiäisiä, pari päivää taisin olla kolmen päivän kerävauhdista jäljessä, kun oli huonommin nukuttuja öitä ja muita menoja kalenterissa. Viimeistelystä sen verran, että olin yllättynyt kuinka helppo ja mukava bambu-neulos oli venyttää malliinsa kosteana. Suihkuttelin pullolla ja käsin venytin helman oikeaan mittaan, sitten vain pyyhe päälle ja aamulla kaunis ja siisti mekko odotti ottajaansa.

Kastemekko levenee todella voimakkaasti alaspäin, olihan aloituksessa yli 400 silmukkaa. Helma on mielestäni todella kiva, tuollainen aaltomainen. Oli hirmuvaikeaa saada hyvää kuvaa mekosta blogiin, pelkäsin jo etukäteen kuvausta. Lopultakaan en saanut sellaista  onnistunutta kuvaa, jossa mekko olisi ollut lapsosen päällä ja lapsi minun sylissäni, joten saatte tyytyä näihin kuviin. Helman kuvioneule on tosihelppo ja nopea, vaikka ajattelin ennen projektin aloitusta toisin. Ohjeen nähtyäni olin yllättynyt, että yhdellä kerroksella tehdään, ja kolme kerrosta vaan humppaillaan oikeita ja nurjia kerroksia. Helppoa!

Raglanhihat on aina olleet mun juttu, ja tässä sellaiset taas on. Nekin on valtavan ihanat. Mekko neulottiin yhtenä kappaleena hihojen kanssa kainaloista ylöspäin, joten saumoja on vähän ja raglanit entistä upeamman näköiset.  Rusetista taisin tehdä hiukan turhan ison, mutta onpahan jotain korjailtavaa, jos täydennystä perheeseen vielä tulee.

Kauniit napit löytyivät omista kaapeistani. Taas nähtiin, että kannattaa hamstrata kaikkea! Kirjoituksesta voitte varmaan päätellä että olen tyytyväinen. Mekko on aivan täydellinen, isot kiitokset ohjeen suunnittelijalle!

Siskonkin joululahja valmistui vain pari kuukautta myöhässä, siskon värikoodi vaati tämmöistä:). Lanka on tumman violetti paksumpi Pirkkalanka, messuilta viime vuonna ostettu ihan tätä tarkoitusta varten. Lankaa kului vajaa 150 grammaa, puikkoina käytin kolmepuolikkaita joustimessa ja nelosia sileässä neuleessa. Pipon malli on 50 villapeikkoa -blogin Mustikka. Lapaset ovat ihan perusmallia, yritin etsiä jotain hienoa mallia, enkä löytänyt, ja oma väsynyt pääni löi tyhjää. Joten tuli tämmöiset, tosi tavalliset.

Mustikka-pipo on tosi kiva ja kaunis malli. Meinaan tehdä näitä enempi. Jos joku haluaa niin väritoiveet vaan tänne, niin teen.

Pipon kavennuksetkin on kivat.

Nellunallun kastepäivä oli kaunis. Kiitos kaikille! Seuraavat projektit onkin sitten lapsosen Lappivaate ja toinen myöhästynyt joululahja (joka on kyllä tosivähän vaan kesken). Meinaan myös kokeilla Anna kaikkien kukkien kukkia- kirjan malleja ja tehdä lisää niitä Mustikka-pipoja. Ilmoittautukaa kaikki tarvitsevat! Niin, ja miähen siskolle tiedoksi, että kaapeille saa tulla pönkimään ja valitsemaan lankoja:).

Vuoden viimeinen postaus, viimeisin valmistunut työ, kirjoittajan mies, edelleen yhtenä kappaleena oleva kirjoittaja ja blogikissa Oskari. Tapanina unohdin ottaa ylimääräisen lankakerän mukaan kun menimme jouluja viettämään vanhempieni luokse, ja niinpä erään lukunutun lanka loppui aivan kesken iltapäivän.  Matkaa kotiin vanhemmilta on vain rapsakat kymmenen kilometriä, muttei siinä mitään keriä viitsinyt lähteä hakemaan, joten äitini ystävällisesti tarjosi sukkapuikot ja langan sijaistyötä varten. Niinpä tein miehelle uudet lapaset, joista on puhuttu koko syksyn ajan. En ole moniakaan lapasia eläissäni tehnyt, joten olinkin yllättynyt kuinka nopeasti nämä valmistuivat. Muutama päivä ja hopsista! Valmista tuli! Tykkään näistä, vaikka ovatkin simppelit.

MIEHEN PERUSLAPASET 7-VELJEKSESTÄ

Lanka: grafitinharmaa, harmaa ja punainen 7-veikka

Puikot: sukkapuikot nro 3

Ohje: Oman pään mukaan. Loin 40s ja lisäsin 4s viimeisellä

resorikerroksella. Peukalon kohdalla neuloin 6s peukalolangalla.

Peukalossa silmukoita 16s. Kärjessä 4 kavennusta per jokatoinen

kerros, kunnes jäljellä 16s, sitten joka kerroksella kavennukset.

Tänään olin äitini vapaapäivän kunniaksi kyläilemässä ja sain samalla lainata tilkkutyövehkeitä, kuten leikkuria, leikkuualustaa ja viivotinta. Nyt on sitten seuraavan tilkkutyön ainekset neliöinä, aika hempeää tällä kertaa vastapainona edellisille räiskyville väreille. Lahjaksi on tulossa, vaikkei siitä sen enempää. Olen vähän jäänyt koukkuun tilkkuiluun, vaikkei se neulomista voitakaan. Värien yhdistäminen on niin ihanaa!

En ole vieläkään esitellyt kaikkia 2009 valmistuneita, sillä niistä puuttuu kuvat, ja siitä petroolista jakusta ne pahuksen napit. Ne  napit on ensi viikon ohjelmistossa ellen sitten ala jakautua lähipäivinä. Puolitoista viikkoa enää laskettuun, valmiudessa silti jo nyt.  Vuosi 2009 oli hieno, elämäni hienoin! Toivottavasti ensi vuodesta tulee myös onnistunut ja onnellinen. Sitä samaa toivon kaikille muillekin! Kiitoksia, palaan rauhalliseen Uuden Vuoden viettooni kutimen ääreen:)...