Luulen niin... Keväällä ei tullut neulottua, kun väsymys vaivasi naista. En ole blogejakaan, omaakaan, käynyt lukemassa, joten olinkin aivan otettu kaikista uusista ihanista kommenteistanne! Kiitos! Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, niin vastailen kyllä mielelläni, kyselkään vaan uudestaan. En vain viitsi kirjoitella kaikkiin kolme kuukautta vanhoihin kysymyksiin vastauksia, kun varmaankin suurimpaan osaan on jo hyvät vastaukset löytyneet:).

Kai joskus maaliskuussa pikkulikka sai uudet villasukat vanhasta vihreästä Woolin jämästä. Sukat tulivat tosi tarpeeseen, kaikki vanhat olivat pieniä. Silmukoita loin 40 ja näppituntumalla mentiin taas. Puikot olivat kaksipuolikkaat.

Ekan sukan kärkikavennukset tein jälleen 'väärin päin', eli huomasin vasta pääteltyäni, että jos olisin tehnyt kavennukset toisin päin, olisi tullut siistimpää jälkeä.  Yleensä käy aina näin ja puran ekan sukan kärkikavennukset.  Nyt en lähtenyt purkamaan, mutta tein kakkossukkaan 'sen paremman' päättelyn ja huomasin ettei niissä nyt oikeasti niin kovasti eroa ole.

Typyä ei nyt kuitenkaan haittaa miten päin kavennukset siellä kärjissä ovat.

Reilu kolme viikkoa sitten pääsin jälleen ompeluhommiin keväthäiden kunniaksi. Löysin jo aikaisemmin keväällä tosihalvalla ihananruskeaa paksua satiinia Laitilan Helmikankaasta mekkoa varten. Niin kaunis väri mielestäni!

Koska masuni on jälleen vaivihkaa päässyt kasvamaan, sain loistavan tekosyyn ommella jälleen uuden puvun. kun mikään vanha ei sovi, tiedättehän...

Tein mekon Burdan ohjeella, mutta jouduin tekemään rajusti muutoksia etumukseen, enkä lopultakaan ole täysin tyytyväinen. Helma on kauniin mallinen, joten kokonaisuus on kohtalaisen onnistunut. Liukas kangas oli kyllä todella haasteellinen vanhalle Singerilleni, ja jos malli olisi ollut lainkaan monimutkaisempi, olisin ollut pulassa. Tämänkin melko yksinkertaisen mallin kanssa jouduin turvautumaan käsin ompeluun (!) parissakin kohtaa.

Näillä näkymin, jos vaan kaikki menee hienosti, meitä saa sitten syksymmällä onnitella. Siihen saakka kasvatan ja suojelen pienoista parhaani mukaan, jokaisesta sisäisestä potkusta ja muksauksesta iloiten.

Paljon on siis tekeillä kotona ja rakennuksilla. Vielä ei tiedetä edes sitä milloin uusi oma koti valmistuu. Varmasti ajallaan, silloin kun se pitääkin, sillä mitään päivämääriä ei ole asetettu. Tänä kesänä toivoisin hiukan käsityöaikaa itselleni, vaikka pieni auringonsäteeni onkin kovin ehtiväinen tyttö. Pahoinvointi on väistynyt pikkuhiljaa (vaikkakin niin myöhään tällä kertaa), olon puolesta kudin houkuttelee jo. Virkkuukoukulla on puolikas kuteesta virkattua mattoa. Se tulee tyttären huoneeseen sinne uuteen kotiin. Kiitos! Alan lukemaan jälleen pari kuukautta lukematta jääneitä ihania blogeja...

Sain vision, ja oli pakko ommella tytölle vielä toinenkin mekko putkeen. Tämä oli myöskin mukana yksivuotiskuvauksen uusintakierroksella, joka meni ainakin paremmin kuin ensimmäinen. Saimme siis hymyjä, vaikka Nella oli edelleenkin vähän hämmentynyt valokuvausstudion valaistuksista ja miljööstä ylipäätänsä. Napsaisin kotona muutaman onnettoman kuvan uudesta mekosta, ja huomasin että vilkasta yksivuotiasta on tosiaan vaikea saada kuvaan niin, ettei tärähdyksiä ja epätarkkuuksia näy kuvissa.

Aurinko paistaa ja ihana vanha puulattia kantaa ylpeästi itsensä. Nellan lelut on sekaisin ja kaulassakin äidin mielestä hiukan väärät helmet. Ne vaaleanpunaiset olisi olleet vielä paremmat, vaikka kyllähän äiti antaa valinnanvapauden tällaisissa asioissa tyttärelle.

Helmapitsiä oli laatikossani tasan kolme metriä ja se tuli käytettyä millilleen. Mikä tuuri! Ruutukangas on ostettu joskus kauan sitten Kangas-Pauliinasta. Materiaali on tietysti puuvilla.

Keltapalloiset retroverhot pelastin joskus anopin poistoverhokasasta, ja ne ovat ihan täydelliset tänne väliaikaisasuntoomme. Mekon tein jälleen omasta päästä. Mekossa on taas kellohelma, sitomisnarun tein tällä kertaa taaksesolmittavaksi. Viistosin narujen päät, edellisestä kuvasta näkee jos tarkasti katsoo. Sitomisnarun ompelin kiinni sivusaumoihin, mikä olikin hyvä idea, sillä se pysyy aika hyvin paikallaan.

Puuvillapitsi helmassa on ihana! Olen koukussa niihin, sen vuoksi niitä essuihinkin tykkään mallata. Ainoa harmistuttava seikka on pitsien suolainen hinta. Jos joku tietää mistä noita saisi hankittua isompia määriä edullisesti, niin vinkatkaa.

Hihat onnistuivat hienosti. Tein suihin kuminauhakujan ja reunassa on valkoista polvekenauhaa.

Kuvaaminen oli tänään erityisen haastavaa, sillä Nellalla oli kova kiire. Ei auttanut rusinoilla lahjominen. Mekon tekninen toteutus on tosi onnistunut. Olen siis tosi tyytyväinen, vaikka lime-pinkki-pallokas on ehkä raikkaudellaan pikkaisen enemmän makuuni. Tätä mekkoa voi käyttää ensi kesän juhlissa, tunnelma on mukavan elovenamainen. Toivotaan siis että tzembaloita on kesämmällä tulossa vaikka useampiakin, kun mekkojakin on vähintään kaksin kappalein vaatekaapissa.

Nyt palaan neulomaan sohvannurkkaan, jos vaan Nellalle sopii (jos tiätte mitä tarkoitan:)...

Äiti teki mielestään hienon hameen tyttärelle yksivuotiskuvauksiin. Tytär ei kuitenkaan ollut yhtä ihastunut, vaan veti naaman ruttuun kun pallounelma vedettiin päälle. Viimeisenä iltana (tietenkin vasta silloin) sain inspiraation Nellan mekkoon, ja ompelin sen omasta päästäni. Helma on kellomainen ja siksi ihanan runsas. Vihreätä pallokangasta oli niin vähän, että oli pakko jatkaa pinkillä, muttei se haitannut.

Lahjoin muumikeksillä, muttei ilme sittenkään ollut kovin onnellinen.

Pääntien reunassa on vihreää polvekenauhaa. Mekon yläosa on vuoritettu pinkillä puuvillalla. Melko tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka kiireellä ompelinkin. Pientä parantamista olisi silti kellohelman rypytyksessä ja etenkin siinä tasaisuudessa, mutta onneksi sitä ei päällä huomaa.

Varsinaisissa kuvauksissakaan ei oikein onnistanut, joten menemme uusintaan reilun viikon päästä legginseillä varustettuna. Hametta kohottava tyllikerros saattoi olla ongelma tyttären kiukutteluun, melko karheaahan se on paljaita sääriä vasten.

Kaikki mekon tarvikkeet on aikanaan hankittu Kangas-Pauliinasta, missä on mainio valikoima, kuten jo ennen olen maininnutkin. Tänään hakiessani sieltä lisää polvekenauhaa ja reunapitsiä essuprojekteja varten törmäsin ihaniin murretun värisiin pellaviin. Pitänee palata kaupoille, kunhan löydän sopivan pellavahousuohjeen kesää varten. Pellavahousut ovat olleet tilauksessa jo monta kesää!

Syy käsityöbloggailun vähyyteen tänä vuonna on tuore muutto. Olemme nyt asettuneet väliaikaisvuokralle ihanaan vanhaan puutaloon, tavaratkin alkavat olemaan järjestyksessä. Syksyllä päästään sitten muuttamaan omaan rakenteilla olevaan taloomme. Kovasti energiaa ja aikaa muutto vei, mutta nyt olen ehtinyt jo neulomaankin. Toivottavasti pian valmistuu lahjahuivi, sillä tekolistalla on monia ihania töitä jonossa. Rakastan muuten tätä lumista talvea!

Miehellä on kesäloma. Tai niin hän ainakin luuli, ennenkuin karu totuus paljastui kolmisen viikkoa sitten. Todellisuudessa kotiäidillä on nyt kesäloma, kun leipätyön voi helposti delegoida miehelle. Hyvä tekosyy käsityöläiselle oli lähestyvät häät, eli monta työtä puikoille ja ompelukoneelle häihin liittyen. Häät olivat eilen. Todella ihanat ja rennot juhlat. Kaikki ompelukset ja neulomuksetkin valmistuivat, joiden pitikin määräaikaan mennessä valmistua.

Öh, ja ihan tunnustusmielessä, ennenkuin kukaan ehtii saada karkkiväriähkyä, kerrottakoon että tämänhetkinen fanitusväriyhdistelmä on karkkipinkki/namiomppuvihreä. Jumijumijumi. Yläkuvassa minun ja tyttären hamoset, sekä miehen kraka, jonka mies löysi Helsingin alennusmyynneistä 'pienen' painostuksen alaisena. Kerroin aika suoraan, etten halua nähdä näiden rinnalla TAAS sitä samaa punaista krakua, mikä on toisaalta hieno, mutta nähty jo vähän liian monta kertaa. Kiitos miäs, valinta rimmaa täysin!

Lainaompelukone (se ihan parasihana) surisi iltapäivän jos toisenkin, ja sain huristeltua kivat mekot itselleni sekä tyttärelle. Lopputuloksiin olen tosi tyytyväinen. Juurikaan en joutunut purkamaan enkä paikkailemaan, mielestäni aikaakin näiden tekoon kului kohtuullisesti. Hääpäivänä satoi, joten silkkivärillä värjäämäni kengät kokivat lieviä vesivaurioita, kuten kuvassa näkyy. Asia on kuitenkin korjattavissa, joten kengille on käyttöä vielä tulevissakin juhlissa.

Tyttären mekkoon otin vähän mallia vanhasta ja loput sävelsin omasta päästäni. Tylliä hukutin helmaan monta metriä, joten päälikangas nousi kivasti koholleen. Hihansuihin ja helmaan ompelin käsin reunapitsiä, jonka pongasin Raumalta vähän ennen pitsiviikkoja. Nappilöytö tähän mekkoon!

Jos tarkkaan katsoo, niin näkee että helmassa on kymmenen sentin levyinen kaitale hamekankaasta. Tein  hameesta alkuun liian lyhyen, enkä halunnut purkaa kaikkea ja vaihtaa koko helmaosaa pidempään, joten lisäsin kaitaleen. Kaitale toimii tosi hyvänä yksityiskohtana, vaikka se vahingossa mekkoon tulikin.

Juhlia edeltävänä iltana keksin, että pitäähän tytöllä olla kirkossa lakki. Meillä järjestetyillä tortilla-illallisilla anoppi huomasi sen tutun kiillon silmäkulmassani puhuessani lakista, eikä ollut seuraavan päivän aamuna kuulemma lainkaan yllättynyt, kun kerroin että täydensin tyttären asun hatulla. Tämä Pienitalopreerialla-lakki oli tosi nopeatekoinen. Piirsin vain mutu-tuntumalla lakin kaavat ja surauttelin lätsän kokoon 15 minuutissa. Kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti lakista tuli juuri sopivan kokoinen ja semmoinen millaisesta olin haaveillutkin. Tuon hatussa olevan koristeen pyysin mummua tekemään, koska hänellä on sen askarteluun tarkoitettu apuväline, ja oma aika oli vähän kortilla. Ompelin vielä pitsiä koristeen reunaan koska sitä oli juuri sen verran helmasta ja hihoista jäänyt. Tyttären asu on siis aika onnistunut. Helmakaistaleen huolitteluun olisin voinut käyttää siksakin sijaan saumuria, sillä kangas on todella rispaantuvaa, ja se näkyi kun hameen helma oli välillä miten sattui väärinpäin ,kun pikkutytär pyöri väkkäränä sylissä.  Muita epäkohtia ei tule mieleen, mutta helman kyllä huolittelen uudelleen ennenkuin mekko tulee seuraavan kerran käyttöön. Mekon kangas on 100% tekokuitua, silkkijäljitelmää. Alkuun haaveilin aidosta silkistä, mutta kolmenkympin metrihinta kuivatti kuolat poskille. Hyvä näinkin, koltun hinnaksi tuli piirun verran alle sen mitä metri silkkiä olisi kustantanut.

Oman mekkoni suunnittelussa käytin apuna vanhaa kaupasta ostettua hametta. Olin laittanut sivuun Käsityökerhon lehden, jossa oli myöskin kauniin mekon kaavat, mutta kun piti ryhtyä kaavoja piirtämään, ei lehteä löytynyt mistään. Hukassa on edelleen, niin hyvään korjuun olin sen laittanut! Otin siis mallia vanhasta mekosta, kaavojen piirtämiseen meni kyllä valtaosa ajasta. Lopputulos on mielestäni onnistunut, upeanvihreä juhlatafti läikehtii ihanasti!

Helmassa on harmaata tylliä meeeeetrikaupalla. Piiloketjun ompelu onnistui täydellisesti. Rintojen alla on solmimisnauha, josta tykkään. Perhoset revin irti kymmenen vuotta vanhasta teinitopistani ja ompelin tähän kiinni. Lopputuloksesta tykkään todella, vaikka kuvia katsellessani karu totuus muistuu mieleen; vielä reilu viisi kiloa mammaläskejä karistettavana. Mutta eihän se ole mekon vika, että sen sisällä on pari ihrarengasta. Mekko on niin hieno, kuin tässä kropassa nyt vaan voi olla. Tämänkään mekon kustannukset eivät pompsahtaneet pilviin, vaikka arvatkaapa kuolasinko niitä silkkejä tätäkin suunnitellessani. Mekkosen väri on ehkä oikeimmillaan noissa yläkuvissa. Nämä kaksi alinta otosta taitavat olla pikkaisen vallottuneita.

Käsilaukkupussukka ei niinkään hivele kauneudellaan silmää, mutta oli supernäppärä  juhlissa; Sinne mahtuivat lapsen vaipat, pyyhkeet, ruuat ja jopa kamerakin. Nyssäkän surauttelin jälleen mutu-tuntumalla nopeassa aikataulussa. Pohja on ympyränmallinen, tueksi leikkasin Latzi-cat -annospussipakkauksen pahvipäällisestä oikean kokoisen ympyrän. Muutakaan pahvia en hätäpäissäni talosta löytänyt. Kantonarun pujotus vei eniten aikaa, kun tietysti ompelin kujasta pikkaisen liian jämptin. Hienosti kassinen teki tehtävänsä juhlissa.

Vaikka muistimmekin hääparia raha-lahjalla, halusin antaa myös jotakin pysyvää. Neuloin ihanasta Shibui Knitsin Sock-langasta parille sukat, apuna suunnittelussa käytin Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjaa. Sukkien kantapää ja mallineule on lainattu eri sukkamalleista. Sukkapuikkoina käytin 2-puolikkaita bambupuikkoja. Lankaa 50 gramman kerässä on 175 metriä.

Tummat sukat ovat miehelle, väri on Ink, lankaa kului 81 grammaa. Toisessa sukassa värivaihdot eivät kyllä menneet aivan niinkuin olisin halunnut. Väri läiskittyi ja sukka näyttää vähän erilaiselta kuin toinen. Päädyin lopulta kerimään pätkiä langasta pois, niin että värit tasoittuvat paremmin pitkin sukkaa. Lopputulos kuitenkin ihan ok, vaikka pelkäsin että sutta tulee, kun varsi oli alkuun niin epämääräisen näköinen.

Morsiamen sukan väri on Mulberry, ja lanka asettui värivaihtoineen todella kauniisti ja tasaisesti. Sukkiin kului 73 grammaa, ja rutkasti enemmän aikaa kuin 'tavallisiin' 7-veikkasukkiin. Kyllä se vaan tuntuvasti vaikuttaa, onko puikot ja lanka ohuet vai paksut! Mallineule näissä sukissa on supersimppeli; 2o, 2n -toistoa 7 kerrosta, sitten yksi kerros oikeaa, ja jälleen 2n, 2o niin että oikeiden ja nurjien kerrokset  ikäänkuin vaihtavat paikkaa. Resorissa on  16 kerrosta 1o1n -joustinta. Nimeksi näille annoin 'Takkatuli-sukat'. Nämä tuntuvat pehmoisilta ja mukavilta kun ne vetää saunan jälkeen jalkoihinsa takkatulen ääressä. Ylimmäisessä sukkakuvassa voi nähdä viimepostauksessa esitellyt sukkaplokkerit tositoimissa.

Lomareissulla kävin Jyväskylän ihanassa Sinellissä. Kenkävärin lisäksi löysin sieltä mainioita askartelu-juttuja, kuten Tilda-lahjapaperin, jolla päälystin  kuvan pahvilaatikon, ja maalasin päälle kimallelakalla pysyvyyden takaamiseksi. Lahjasukat tietty piilotin laatikkoon. Kortissa on käytetty skräppäyspaperia Sinellistä ja leikattavia Tilda-figuureita. Niitä riittää tulevillekin hääpareille vaikka kuinka monelle:).  Taitettu A4 ja käsintehty vihreä paperi on Tiimarista. Edelleenkin junnasin vihreässä ja pinkissä. Jumijumijumi.

Ihana juhlanäpertelyni/kotiäidin lomani alkaa olemaan lopuillaan, mies nauttikoon viimeisestä lomaviikostaan ihan oikeasti. Nyt hyppysissäni on  neuloutumassa Tuntemattoman sotilaan sukka. Sotilaskotiliiton järjestämän tempauksen tavoitteena on saada mummut ja mammat neulomaan kasapäin sukkia niin että kaikki ensi vuonna palvelukseen astuvat sotapojat saavat villasukat juhlavuoden kunniaksi. VPK:mme naisosasto hankki langat, ja aion osallistua neulomalla ainakin parin tai kaksi. Aloitin ekasukan tänään, ja olen jo kantapäässä.  Hienoltahan moinen tuntuu, Takkatulisukkin kun nuhraantui tuntikaupalla aikaa pienien puikkojen ja ohuen langan ansiosta. Kyllä rouhealla seiskaveikka-langalla on puolensa. Tuntuu kuin leikkisi legojen jälkeen taas dubloilla! Pus kaikille lukijoille, jotka jaksoitte loppuun, palailen puikoille!

Ihana tyttäremme sai eilen nimen, ja sitä juhlittiin pienellä ja mukavalla porukalla. Kastemekko ehti hyvin valmiiksi, viimeistelin sen viikon ennen ristiäisiä. Mekon lisäksi muutkin järjestelyt sain ihan kivasti melko hyvissä ajoin valmiiksi, vaikka oma kastepäivän vaatetukseni unohtuikin sitten hankkia. Mitäpä tuosta,  ahtauduin johonkin vanhaan hiukan epäkäytännölliseen mekkoon, sillä päivän päätähtenä tuikki pieni Nellunallumme.

Kastemekon ohje on vuoden 2008 Novitan muksu-lehdestä, ja ihastuin siihen hetipaikalla nähtyäni, vaikkei lapsia ollut silloin vielä suunnitteillakaan. Lankana oli Novitan Bambu-lanka valkoisena, ja sitä kului hiukan alle 400 grammaa. Yksi kerä jäi siis yli, kun ohjeessa neuvottiin varautumaan projektiin yhdeksällä kerällä. Novitan bambu-puuvillasekoite oli mulle uusi tuttavuus, ja tykkäsin. Tosin sain langan katkeamaan kahdesti tehdessäni helman ja yläosan vaihtumiskohdassa massiivisia kavennuksia. Katastrofeja ei kuitenkaan syntynyt! Puikkoina käytin silmukoiden luomiseen numero nelosia, helmassa nro 3 1/2 ja sileässä neuleessa kolmosia. Mekko on mielestäni yhtä ihana kuin Novitan kuvissa. Mekon koko on 60 cm (ainoa vaihtoehto ohjeessa), eikä se ainakaan pieni ole. Toivotaan ettei mitään keskosia synny sukuun, sillä semmoinen voisi tähän kaapuun jopa hukkua.

Laskin jo projektin alussa, että saan mekon valmiiksi jos neulon yhtä kerää aina kolme päivää. Luulen että eräät epäilivät, eivätkä uskoneet että saan mekon ajoissa valmiiksi. Minä olin varma että saan, vaikka aika nöyränä puheet pysyivätkin:). En viitsinyt rummutella liikaa, vaan ajattelin että aikapa näyttää epäilijöille kaapin paikan:). Mekko valmistui viikko ennen ristiäisiä, pari päivää taisin olla kolmen päivän kerävauhdista jäljessä, kun oli huonommin nukuttuja öitä ja muita menoja kalenterissa. Viimeistelystä sen verran, että olin yllättynyt kuinka helppo ja mukava bambu-neulos oli venyttää malliinsa kosteana. Suihkuttelin pullolla ja käsin venytin helman oikeaan mittaan, sitten vain pyyhe päälle ja aamulla kaunis ja siisti mekko odotti ottajaansa.

Kastemekko levenee todella voimakkaasti alaspäin, olihan aloituksessa yli 400 silmukkaa. Helma on mielestäni todella kiva, tuollainen aaltomainen. Oli hirmuvaikeaa saada hyvää kuvaa mekosta blogiin, pelkäsin jo etukäteen kuvausta. Lopultakaan en saanut sellaista  onnistunutta kuvaa, jossa mekko olisi ollut lapsosen päällä ja lapsi minun sylissäni, joten saatte tyytyä näihin kuviin. Helman kuvioneule on tosihelppo ja nopea, vaikka ajattelin ennen projektin aloitusta toisin. Ohjeen nähtyäni olin yllättynyt, että yhdellä kerroksella tehdään, ja kolme kerrosta vaan humppaillaan oikeita ja nurjia kerroksia. Helppoa!

Raglanhihat on aina olleet mun juttu, ja tässä sellaiset taas on. Nekin on valtavan ihanat. Mekko neulottiin yhtenä kappaleena hihojen kanssa kainaloista ylöspäin, joten saumoja on vähän ja raglanit entistä upeamman näköiset.  Rusetista taisin tehdä hiukan turhan ison, mutta onpahan jotain korjailtavaa, jos täydennystä perheeseen vielä tulee.

Kauniit napit löytyivät omista kaapeistani. Taas nähtiin, että kannattaa hamstrata kaikkea! Kirjoituksesta voitte varmaan päätellä että olen tyytyväinen. Mekko on aivan täydellinen, isot kiitokset ohjeen suunnittelijalle!

Siskonkin joululahja valmistui vain pari kuukautta myöhässä, siskon värikoodi vaati tämmöistä:). Lanka on tumman violetti paksumpi Pirkkalanka, messuilta viime vuonna ostettu ihan tätä tarkoitusta varten. Lankaa kului vajaa 150 grammaa, puikkoina käytin kolmepuolikkaita joustimessa ja nelosia sileässä neuleessa. Pipon malli on 50 villapeikkoa -blogin Mustikka. Lapaset ovat ihan perusmallia, yritin etsiä jotain hienoa mallia, enkä löytänyt, ja oma väsynyt pääni löi tyhjää. Joten tuli tämmöiset, tosi tavalliset.

Mustikka-pipo on tosi kiva ja kaunis malli. Meinaan tehdä näitä enempi. Jos joku haluaa niin väritoiveet vaan tänne, niin teen.

Pipon kavennuksetkin on kivat.

Nellunallun kastepäivä oli kaunis. Kiitos kaikille! Seuraavat projektit onkin sitten lapsosen Lappivaate ja toinen myöhästynyt joululahja (joka on kyllä tosivähän vaan kesken). Meinaan myös kokeilla Anna kaikkien kukkien kukkia- kirjan malleja ja tehdä lisää niitä Mustikka-pipoja. Ilmoittautukaa kaikki tarvitsevat! Niin, ja miähen siskolle tiedoksi, että kaapeille saa tulla pönkimään ja valitsemaan lankoja:).