Miten alle yksivuotias voi tunnistaa äidin käsityölehdet? Käännellessään sivuja tytär nauraa kimeästi ja innoissaan ja äiti pelkää milloin sivu repeää. Kun olisi kotona läjäpäin Postin, sähköyhtiön ja minkälie firmojen turhia mainoslehdyköitä, joita saisi tutkia paljon mielukkaammin. Mutta tyttö tietää mitä tekee. Pitää äitiä jännityksessä!

Eräs joululahjaneule edistyy hitaasti ja varmasti Mika Waltarin äänikirjan tahtiin. Olen ehtinyt nyhertämään työn parissa monenmonta tuntia, silmukoita vain sattuu olemaan 340 ja senttiin mahtuvien kerrosten määrä suuri. Työ on kuitenkin niin helppo ottaa ja laskea käsistään, että sitä ehtii tekemään helpostikin pari tuntia päivässä, jos laskee kaikki kymmenminuuttiset yhteen. Äidin käsissä liikkuvat puikot lienevät niin tuttu näky tyttärelle, etteivät ne useinkaan jaksa kiinnostaa häntä.

Keskiviikon olimme Turussa ja pakkohan minun oli käydä Lankabaarissa poikkeamassa kun se oli muuttanut siihen Pulssin vastapäiseen rakennukseen (Pulssiin muutenkin oli asiaa). Ihan en pystynyt nollalinjaa pitämään, mutta esittelen hankinnan vasta kun olen saanut siitä valmistuvan työn annettua saajalleen. Ihanaa angora-lankaa hypistelin, mutta kun kaapissa on varmaan sata kiloa kutimenruokaa, niin jätin vyyhdit kuiskimaan hyllyyn. 

En tiedä lasketaanko tätä, mutta löysin jo viime vuonna valmistuneen pipon laatikosta ja kuittasin tehdyksi.

Pipo piti muistaakseni viime vuonna antaa joululahjaksi. Voisin tänäkin vuonna yrittää, kunhan  ensin uudelleentasoitan neulepinnan sumutinpullon ja pyyhken avulla. Pipo on semmoinen suorakaiteen mallinen simppeli viritys. Seiskaveikkaa olen siihen käyttänyt, pätkävärjättyä. Pipo on vähän iso Nellalle, mutta pari-kolmevuotiaalle pojalle oikein passeli. Luulisin.

Olimme pitkän viikonlopun pääkaupungissa koko perheen voimin koirat mukaanlaskettuna. Kissat olivat laiskanlötkeinä talovahteina. Miniloma oli ihana irtiotto kotiympyröistä, sain jopa sen haaveilemani cappuchinon lapasiini. Pientä touhua ja lämpöä ei minilomasta puuttunut, mutta niitä oli oivallisessa suhteessa, joten hieno viikonloppu oli taattu.

Lapsella oli lahjakortti ihanaan myymälään, jossa oli värikkäitä ja kekseliäitä pikkuihmisen vaatteita. Lahjakortti oli kirjoitettu reippaalle summalle, ja samaanaikaan liikkeessä oli iso ale, joten pikku-keijumme sai ison kasan hienoja vaatteita. Suosikkini on tämä mekko.

Vähäsen retro-fanaattista äidiltä, mutta en ole vielä saanut kylliksi väreistä ja selkeänherkullisista kuoseista...

Yhdet polvipituiset punaiset pöksyt puuttuu kuvasta, sillä ne olivat käytössä mekon kanssa ja nyt niissä on banaania. Isonpieni tyttäremme aloitti kiinteiden maistelun parisenviikkoa sitten puolivuotiaana!

Ärähtäkää, jos kuvasin jonkun teidän parveketta, mutta siskon huomattua tämän, olin aivan haltioissani! Siis kangaspuut parvekkeella! Maalaispaakun mielestä tämä on melkein absurdia, kaupunkilaisen mielestä varmaan ainut vaihtoehto, jos kämpässä on niukat neliöt. Harmi etten nähnyt kertaakaan ketään paukuttelemassa puita, se olisi ollutkin täydellistä.

Ebenpuiset puikot ostin Hakaniemen hallin 2. kerroksesta.  Edelliset katkaisin, kun niin väänsin ja vanutin kavennustilanteessa. Näitä pitänee kohdella hellemmin. Tässä tulossa Sirdarin baby bamboo-langasta legginsit tyttärelle. Kovin en ehtinyt tikuttaa, oli niin vauhdikasta.

Löysin kaikki nämä pienet aarteet kierrellessäni keskikaupungilla. Tämmöisiä ihania turhuuksia. Onneksi ei liian usein tule missään käytyä... Viikonloppu oli kyllä aivan ihana. Taidampa oikein keittää aamukahvit ja muistella kesäisen Helsingin tunnelmaa.

Mitäköhän muodostuu, jos yhdistää kahden allaolevan kuvan asiat? Hyvä mieli ainakin!?!

Jaaha, mistä sitä aloittaisi... Vaikka mitä on tapahtunut ja vähän  sitä sun tätä tehty, niin käsitöissä kuin muillakin osa-alueilla. Mut ihan ekana kerron, et me mentiin naimisiin. Reilu kuukausi sitten. Hääpuku on ompelijalla teetetty, ei itse tehty. Morsiustytön puku sen sijaan on mun ompelukoneesta. Ei nyt aivan täydellisestionnistunut hamonen, mutta morsiustyttö näytti äärimmäisen valloittavalta mekko päällään:).

Morsiustytön mekon rakennusaineina on eläväpintainen paksuhko satiini, organza ja tylli. Mekon kaava on Burdan valmiskaavoissa, erittäin kiva simppeli malli, antaa tilaa kauneudelle:). Kaavat ja kankaat on ostettu Eurokankaasta. Mekon helmapoimut ovat mielestäni tosi kivat, sellaiset halusin lopulta omaaankin mekkooni. Kangasvalinnat olivat mielestäni aika onnistuneet, omaan toteutukseen en ollut aivan tyytyväinen, osaksi johtui myös siitä, kun jouduin pienentämään mekkoa ekasovituksen jälkeen, toiseksi siitä , että rikoin ykkösvetskarin ja sen kakkosen ollessa hieman paksumpaa mallia ei lopputuloksestakaan tullut ihan niin kepeä. En millään halunnut purkaa mekkoa osiksi pienennysoperaation vuoksi, vaikka sillä tavalla olisi lopputuloksesta saatu varmasti paras. Pienet sormenheristykset mulle, haisee laiskiaisen touhuilulta! Organza-vyön olisin voinut jollain patentilla köyttää paremmin pukuun kiinni, ei oikein pysynyt huiskeessa paikoillaan. Mitään tuo ei haitannut, huiske  ja meininki on hyvästä,  suuret kiitokset vielä morsiustytölle!

VAUVAN VILLATAKKI

Koko: 68 cm

Lanka: Novitan Wool sinisenä, 3 kerää

Ohje: Novita Syksy 2009

Puikot: 3 1/2 pyöröt

Tykkään että tästä tuli kiva. Tästä on tarkoitus tulla käyttövaate omalle syntyvälle kullanmurulle. Vaikkei edelleenkään tiedetä sukupuolesta mitään. Sinistä silti. Housut ajattelin tehdä vielä samaa sarjaa. En silti tee tuota nättiä pintakuviota housuihin, vaan sileää, ettei vaan tule liikaa ruutua. Tämän sain tehtyä jo jonkin aikaa sitten, ja taisi valmistuakin aika nopeasti (kerrankin), koska oli kivan mielenkiintoinen mallikerta vaikkei kovinkaan vaikea. Hieman haastavampaa on meneillään ebenpuu-puikoilla puuvillaisen langan kera.

Tästä petroolinsinisestä Safran-langasta on tulossa jakku (ei itselle), malli on jostain vanhasta IK:sta. Sileän neuleen osuudet etenee hyvinkin kivasti, mutta kuvioneuleen kanssa olen tahinut tunnin jos toisenkin. Ei vaikeaa, mutta aikaa vie.

Lapsellisesta kankaasta ompelin uudelle tulokkaalle verhot hänen tulevaan huoneeseensa. Tosi kiva kangas, ostin sen verraan ekstraa, että saan jotain muutakin tästä. Muitakin ompeluksia on nyt meneillään, muttei valmiina. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Suuressa Hää-tohinassa aloitin ylläolevan keepin. Ei ehkä maailman järkevintä, stressiä oli muutenkin tarpeeksi vaikkei onneksi liikaa. Ei tullut tästä valkoisesta Isoveikasta mitään hää-asustetta, mutta nyt olen sen kanssa kovin loppusuoralla, joten saanpahan tästä talveksi kivan keepin pakkaskelien varalle. Malli on Novita-lehdestä, kaiveskelen numeron julkisuuteen sitten kun tämä valmistuu.

Maalasin miehen pappan vanhan keinustoolin aivan ihanan pirteällä limenvihreällä maalilla. Ja se onnistui, vaikka aluksi epäilinkin. Siitä tuli niin mahtava, että nyt on jo toistakin keinutuolia maalattu parin kerroksen verran. Työn alla oleva keinutuoli on miehen isän tekemä, minä hoitelen vain maalauspuolen:). Maaliksi tuoliin valitsin kauniin syvänpunaisen kalustemaalin, jotta keinu sopii olohuoneen väreihin. Erittäin koukuttavaa tuo maalaus, kokeilkaa vaikka. Keinutuoli-kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyvä samansävyinen peitto on äitini käsialaa kolmenkymmenen vuoden takaa. Peitto löytyi vasta keinun maalauksen jälkeen, mutta on hämmästyttävän samanvärinen. Muutenkin peitto on aivan upea virkattu tekele. Ei mun kärsivällisyydellä...

Iiris-haukku on kasvanut kesästä melkoisesti, eikä pelokkaasta pallerosta ole juuri mitään jäljellä. Välikevennys ruokaa odottavasta aina-nälkäisestä koiranrotkaleesta.

Ja juu, kävin Tampereella Messuilla. Kun en ollu viime vuonna... Ja olinkohan edellisenäkään. Kyllä joskus täytyy lähteä messuilemaan siitäkin huolimatta että tietää vararikkoutuvansa reissun seurauksena. Alakuvassa Shibui Knitsiä, Abuelitaa, Kirjo-Pirkkaa ja lenkki-alpakkaa. Nam. Ne ovat vain osa messusaaliista. Niiden lisäksi hamusin ostoskasseihin nappeja ja korttiaineksia ja vähän muutakin kädentaidetta. Esittelen messusaalista paremmin jossain myöhemmässä postauksessa, nyt loppuu tila ja aika.

Viikon-kahden aikana on pukannut nopeita pikkutöitä puikoille sen varsinaisen työn rinnalle. Isänpäiväksi tein miehen isälle petroolista raita-seiskaveikasta villasukat. Ihan tavikset niistä tuli, ja kuvakin unohtui ottaa.

Novitan Puro-lanka on mukavan tuntuista ja nopean neuloutuvaa. Kanerva-sävyisestä olen neulonut kainaloihin asti lapsen neuletakkia. Hihatkin meinaan  tehdä pyörönä, ja siksi työ oli hetken jäissä 5,5 mm:n sukkapuikkojen puuttuessa. Tämä on mukava reissuneule, kun saa laittaa aivot narikkaan.

Pipot ovat jälleen inspiroineet kovasti. Kuvassa viittä vaille valmiita lahja-pipoja. Siksi vain pienenpienen vilautuksen verran... Neuleiloa kanssasisaret!