Meidän perhe on ihana! Meidän perhe on iso ja karvainen ja meluisakin. Meidän perheestä lähtee monenlaisia äänteitä maukunasta haukkuun ja nauruun asti. Rakastan jokaista ihmistä ja otusta meidän perheessä. Meidän perhe on iso lämmin syli,  sinne mahtuu muitakin kuin ne, jotka tämän katon alla vakituisesti asuu. Tänään on ollut tunteikas päivä. Aamupäivällä olin onnellinen uutisesta joka kertoi hyvän ystävän uudesta tyttövauvasta. Iltapäivällä jouduin katsomaan sivusta kun auto ajoi reippaan raitanaamakissamme kylkeen. Kissamuikkulainen pakeni paikalta häntä soihtuna, emmekä löytäneet sitä miehen kanssa vaikka pari tuntia etsimme. Pelkäsimme pahinta. Haimme Brita-koiran haistelemaan jälkiä, josko Orvo löytyisi. Mäyräkoira lähti hienosti jäljelle, ja olimme niiin ylpeitä 'maastonakistamme'. Kissaa ei silti löytynyt, jälkiä oli niin paljon, ja ne olivat sekoittuneet toisiinsa. Miehen kanssa pohdimme jälleen, että mäyris tarvitsisi viedä jälkimetsälle, siitä se niin nauttii.

Neljä tuntia onnettomuudesta Orvo klinkkasi kotiin. Naama ruhjeella ja kaksi jalkaa arkoina. Pappa tuli hätiin auton kanssa, meidänhän auto on ollut vasta vaatimattomat  kolme kuukautta korjaamolla (huoh...älkää enää kysykö miksi...),  ja Orvo lähti miehen ja pappan kanssa Poriin pieneläinklinikalle. Mies tuli juuri kotiin, kissa oli jäänyt yöksi hoitoon. Tuleva yö paljastaa selviääkö misu. Toivon niin kovasti, että saamme huomenna hakea kotiin eloisan kissan. Vaikka Orvo oli kotona hätinä kymmenen minuuttia ennen sairaalareissua, ehdin nappaamaan kuvan raitanaamasta ja kaverista, joka mönki Orvon viereen kuin lohduttaakseen... Toivottavasti ei ole viimeinen kuva maalaiskollistamme.

Eilen mulla oli nimpparikahveet, ja perinteisesti kaikki lähimailla asuvat mummut ja pappat ja serkut tulivat poikkeamaan. Sain leipoa taas, ja kokeilin ihania kuppikakkuja! Koristelu on mukavan luovaa ja helppoa, varsinkin kun on hyvät varastot strösseleitä ja elintarvikevärejä.

Suomalainen suunnittelu on kaunista, reipasta ja mielenkiintoista, nostalgista. Osaan kuvitella että nämä kuppini ovat joskus mahdollisien lapsenlapsieni mielestä niitä 'mummulan kuppeja', vähän höpsähtäneitä ja vanhanaikaisia, jopa vähän liian grumeluureja jonkun mielestä. Minä kuitenkin tykkään hirmuisesti! Satumetsää mulla on ollut jo ajat, mutta sain eilen kaksi mukia Taika-sarjaa. En oikein tiedä kummista tykkään enemmän! Tänään tykkään ennemmän Taika-mukeista, ne ovat talvisemmat ja retrommat, ja sopivat päivän teemaan.

Olen askarrellut Bauhausin ja aviomieheni kanssa. Hitaan projektini vaikein osuus on hoidettu! Sain leikattua ja hiottua liimalevykannen, ja miehen kanssa nirhailimme ja ruuvailimme saranat paikoilleen. Saranahommissa meni varmaan tunti, mutta laatikosta tuli hyvä! Saranat ja kansi on suorassa ja näyttää hyvältä. Seuraava vaihe on lakkaus ja kannen taideteoksen toteutus. Sitten kun aikaa on.

Huomenna menemme tervehtimään parikuista pikku-prinsessa, ja hänelle valmistui seuraavanlainen setti, jota liian iso vauvamallimme esittelee:

Vauvan villatakki on neulottu Sublimen Extra Fine Merino Wool -langasta, kulutus 135 grammaa. Malli on ihanaisesta Sublimen mallivihkosesta (The seventh little Sublime hand knit book), jossa on muitakin tosi hienoja vauvan neuleiden malleja. Takin koko on 0-6 kk, liian pieni se ainakin meidän naperolle on! Tosiasiassa takin kuuluu olla sopivan löysä ja alaosan väljä. On vaan niin hankalaa ottaa kuvia pöydälle pamautetuista neuleista, ei niistä saa mitään tolkkua!

Käytin kolmepuolikkaita ja nelosen sukkapuikkoja ja pyöröjä. Melkein pitäydyin ohjeessa, vaikka pakkohan mun oli neuloa etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihatkin suljettuna neuleena. Sivusaumojen paikoille tein valesauman, eli neuloin jokatoinen kerros normaalisti ja jokatoinen kerros nostin silmukan neulomatta.  Näin sain aikaiseksi kohosauman, joka on aika hieno, ja pelasti mut sivusaumojen ompelulta. Olen aika huono neuleiden saumoissa, jotenkin en saa niitä näyttämään tarpeeksi siisteiltä. Loppufiilis on ihan ok, vaikka jollain tavalla tämä lanka  saa pikkuneuleen näyttämään vähän tönköltä. Villatakin kaveriksi neuloin Koigun upeasta KPPPM-sukkalangasta kaksipuolikkailla ja kolmosen sukkiksilla lakin.

Kuva ei tee oikeutta. Norwegian sweet baby cap on oiva päähinemalli pikkupunteille, tosi hauska. Lakki on valitettavasti liian pieni meidän nupulle, joten tämä kuva saa kelvata, vaikka lattealta näyttääkin. Kuvassa näkyy myös neuletakin takakappale. Lakkiin kului 28 grammaa Koigua, värivaihtelut menee hienosti, ja väri muutenkin on mahtava vaikkei kuva sitä kerrokaan. Solmimisnauhat tein i-cordina viidellä silmukalla.

Sytyck-suunnitelmat on vähän muuttuneet. Meinaankin villatakkia vähän minimmässä koossa samoilla neuletekniikoilla, mutta eri langalla. Sit näätte!

Eilen illalla neuloessani kuuntelin Waltarin Sinuhe Egyptiläistä äänikirjana. Jäin ihan koukkuun, ja yökolmeen saakka kuuntelin tekosyitä vaihdellen:  'vielä tämä luku/pikkuhetki/levy' jne. Tänään en silti taida kuunnella. Tänään rukoilen että Orvo on huomenna kunnossa ja iltapäivällä jo kotona. Meidän rohkea, reipas ja mutkaton maalaiskollimme, sinnittele tänne puolelle, perheesi lämpimään syliin!

Pää pursuilee ideoita, kädet tekee minkä ehtii. Hääjuhlat tiedossa reilun viikon päästä. Sinne olen ompelemassa kahta mekkoa, tyttären on jo valmiskin. Siitä tuli ihana kermakakku! Kuvia vasta ensi kerralla, sitten kun omanikin on valmis. Pukuani varten värjäsin höyrykiinnitteisellä silkkivärillä hääkenkäni harmaiksi. Kengät olivat kovin kuluneet, eivätkä enää kovinkaan valkoiset. Silti väri otti kiinni kauniisti ja tasaisesti.

Kenkien sisäpohja sitten ottikin itseensä ja kärsi kunnolla. Heti kärkeen varoitus; ÄLKÄÄ OSTAKO KENKIÄ VARTEN HÖYRYKIINNITTEISTÄ SILKKIVÄRIÄ! Ostakaa lämpökiinnitteistä. Kengät ei kestä mehumaijaa, vaikka kuinka foliolla suojaisi, sanomalehtiä käärisi ja pyyhkeitä kannen väliin tunkisi. Mehumaijakäsittelyn jälkeen jouduin vielä monta kertaa sutimaan nämä popot, ja siinä samalla näistä tuli pikkaisen tummemmatkin mitä olin ajatellut. Ei silti häiritsevästi, kenkien väri on sama kuin tyllinkin. Lopullista väriä ei ole kiinnitetty, joten toivon ettei sada saavista kaatamalla. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kaikesta huolimatta. Kuvan alimmainen pinkki tylli on semmoista kimalletylliä. Sille ei ole vielä mitään paikkaa, mutta se oli pakko ottaa mukaan Eurokankaasta kun hain tuota harmaatakin hamettani varten. Harmaan ja pinkin liitto on upea! Samaten upeita ovat kaikenmaailman reunapitsit sun muut. Maailmalle kiitos ihanasta pikkutyttärestä, jonka vaatteisin niitä voi upottaa.

Sitten mää olen tehnyt puutöitä. Sahannut appiukon kuviosahalla vanerista, maalannut petsilakalla ja akryylivärillä. Olen lapsellisen ylpeä itsestäni. Osaan muutakin kuin neuloa! Ihanant akryylivärit ostin melko edullisesti Tiimarista. Värejä paketissa oli 12, mustaa ostin erikseen. Miesten sukkaplokkereiden nimi on Villit Silkkilampaat Kuutamolla ja naisten plokkereiden nimi Hippien Kesäjuhlat. Tässä tulee:

Nuhrasin, maalasin, silittelin, ihailin ja tuhlasin näiden kanssa kolme päivää. Saman ajan kuin appiukko käytti leikkimökin tekoon (tietysti leipätyönsä ohessa). No, mitäpä tuosta, nopeus ei koskaan ole ollut juttuni (paitsi ehkä ensi viikolla, jos en saa omaa juhlamekkoani etenemään lähipäivinä). Olen neulonut tyttärelle tunikaa ja siihen sopivia capreja. Niistä tulee ihanat, ei ole paljon keskenkään. Toivottavasti ehditään käyttämään niitä edes kerran ennenkuin kesä ajaa ohi. Hassua oli se, että tyttären caprit ovat kuin kopio Ilona Korhosen Neulekirjan aikuisen villa-capreista. Ajatuksemme ovat siinä kohtaa juosseet samaa rataa. Tuo Neulekirja oli minun pakko saada, joten tilasin. Ja se on ihanaihanaihana! Voisin tehdä itselle ne villapöksyt, kun aika antaa myöden. Muitakin hienoja malleja kirjassa on, suosittelen tutustumaan. Ja vielä. Löysin (miehen sisko antoi napakymppi-vihjeen) vanhan tavaran kaupasta toimintakuntoisen rukin. Eikä maksanut kuin kympin, internetin myyntisivustoilla ihmiset yrittävät kiskoa niistä lähemmäs sataa euroa. Kerrankin kävi tuuri! Jos jollain on, niin ylimääräisiä rullia saa tarjota! Poljen rukkia päivittäin, aina ohimennessäni. Vielä en ole päässyt kehräämään, on pakko keskittyä juhlaompeluksiin nyt kun häihin on enää reilu viikko. Sormet syyhyä, reilun viikon kuluttua pääsen harjoittelemaan sur-rur kehräämistä.