Viime kirjoituksen jälkeen on tullut vielä viisitoista tonttua lisää. Yhtä lukuunottamatta päästin ne laadunvalvonnassa läpi. Yläkuvasta puuttuu joulupukille kiitokseksi mennyt tonttu, joka poseeraa tässä:

Joulutonttujen teko oli tosi ihanaa! Niiden tekeminen kesti juuri sopivan kauan per tonttu ja oli niin palkitsevaa, koska niistä tuli niin hienoja. Pari tonoa on semmoista etten ole ihan varma ovatko ne priimaa, mutta  vähintään kohtuullisen tyytyväinen olen kaikkiin tonttuihin. Ensimmäiset tontut olivat harjoituskappaleita, mutta nyt olen jo aikamoinen tontuntekijä, eli osaan suoraan tehdä tontun niin, että siitä tulee tukeva, eikä mitään tukipistoja tarvita. Muodostuneen tontturutiinin vuoksi päätinkin, että ensi vuonna menen joulumyyjäisiin tonttuineni, ja ehkäpä jotain muutakin käsintehtyä löytyy myyntipöydältäni.

Koska kukaan ei varmastikaan jaksaisi selata kirjoitusta jossa on vähintään viisitoista tonttua edestä sekä takaa, tein tämmöisen pikkukuvakokoelman kiinnostuneille. Sen verran opin ettei yhdestä polvisukasta saa hyvänkokoista tonttua, vaan tarvitaan kaksi, ja yhdestä sukkahousun puntista saadaan yksi hyvänkokoinen tonttu. Lankaa näihin viiteentoista tonttuun sain kulumaan melkein kilon.

Suosikkejani ovat puna-glitteritonttu, harmaa-musta tonttu ja tuo fuksia-tonttu. Puna-glittertontun tein neulomalla kaksinkertaisen seiskaveikan sekaan ohutta hopealankaa ja onnistunut tuli. Ruskelakkisen tontun hiippaan upotin seiskaveikan ohella pronssista kimallelankaa, ja sekin näyttää kivalta, vaikkei kuvissa hyvin näykään. Äidilleni annan tänään nämä tonttukaverukset:

Eilen lahjoin äitiä ja iskää omatekemillä lahjoilla.

Ruskeasta, beigestä ja luonnovalkoisesta Novitan Alpakkalangasta ja oliivinvihreästä Woolista neuloin 180 grammaa painavan huivin. Huivi on neulottu pitkittäin, ja loin sitä varten 340 silmukka kolmepuolikkaan pyöröille. Huivin pituus on 150 senttiä ja leveys muistaakseni 28cm. Huivi olisi voinut olla aavistuksen pidempi, koska se on niin paksu että se vie ikäänkuin osan pituudesta pois. Ensi kerralla muistan tämän. Huivi on ainaoikeaa,  ja sen neulomiseen meni tuhottomasti aikaa ja monta Sinuhe, Egyptiläisen äänikirjalevyä. Sopivan aivotonta neulottavaa silti.

Lähikuvaa... Pidän noista maanläheisistä ja rauhallisista sävyistä.

Äitini sai Rowanin Kidsilk Hazesta neulotun kaulurin.

Lankaa sain kulumaan 65 grammaa. Neuloin 5,5 mm:n pyöröpuikoilla 170 silmukalla oikein-nurin ja sain aikaiseksi tämän putkilon. Kidsilk Haze on 70% mohairia ja 30% silkkiä ja taivaallisen pehmeää! Tätä tulen käyttämään jatkossakin kun luksusta kaivataan!

Sain joululahjaksi äidiltäni oikein ihanat neulotut tossut. Esittelen ne ensi kerralla, koska kuvaa ei nyt ole. Nyt palaan joulun menoihin ja alan nauttia. Eilinen päivä oli kovin kiireinen.  Oikein hyvää Joulun jatkoa Kaikille!

Olen ahkeroinut kauratonttuja ja kolme niistä on jo maailmalla. Laatikossa on monta tonttulakkia ja huivia tikuteltuna, ja torsoja on tyttären huone täynnä. Tonttujen teko on mukavaa! Esittelen tässä kaksi tonttua, joista toisen annoin mummulle käydessämme Kullaalla viikonloppuna, ja toinen meni perhetutuillemme.

Kauratontut syövät tuhottomasti lankaa. Neulon tonttulakit sekä huivit kaksinkertaisesta 7-veljeksestä viisipuolikkaan puikoilla, ja kolmeen tonttuun on uponnut 200 grammaa lankaa. Tämä on kyllä oiva tapa käytellä vanhoja seiskaveikkoja pois kaapeista. Punaista tosin jouduin ostamaan, kun ei sitä kaapeissa tarpeeksi ollut.

Maskusta hankittu pannunalunenkin välttää tonon alla, vaikkei niin tyylikäs olekaan kuin se huopainen. Tämän tontun lakki on tehty 40 silmukalla ja on  paljon parempi kuin prototyypin lakki, joka oli nafti.

Perhetutuillemme lähtenyt tono omasi viininpunaiset ja ruskeat asusteet:

Nämä tonttukuvat ovat hiukan hätäisesti näpsäistyjä ja siksi vähän onnettomia. Löysin laatikoistani toisenlaisiakin Raisu -merkkejä, joissa lukee 'hand made' erikseen kirjoitettuna. Mutta onhan 'käsin tehty'  yhtä hyvä kuin 'käsintehty', eikö vaan?

Askartelin joulukorttejakin, vaikka pikkaisen pakkopullaa ne olivat. Sain kumminkin parikymmentä askarreltua ja lopuille kirjoitin valmiskortit. Helmiäispunaiset ja -ruskeat korttipohjat olivat ihania, vaikkeivat ne oikein kuvissa pääsekään oikeuksiinsa.

Tosi hyväksi tarinaniskijäksi musta ei tänään näköjään ole. Huomatkaa muuten että pääsin eroon mainoksista ja www-osoittenikin on uusi, vaikka vanhallakin perille pääsee. Palaan pian tonttujen kanssa, koska mulla on niitä armeija. Muutamista yksilöistä voisin luopuakin 15 euron komeaan käsityöhintaan.

Viime vuonna ostaessani kauratontun myyjäisistä päätin, että seuraavana vuonna väännän itse. Siispä sain edellispäivänä prototyypin askarreltua, lahjaksikin se on jo annettu. Onnistuin aika hyvin. En katsonut mallia vanhasta tontusta ja ehkä siksikin sain tästä enemmän itseni näköisen. Päällinen on kaksinkertaisesti sukkahousuilla tukevoitettu, kaulahuivin ja tonttulakin neuloin kaksinkertaisesta 7veljeksestä paksuilla puikoilla. Kauraa ja silmiä hankin jo viime vuonna, mutta kauraa tarvitaan lisää, sillä meinaan tehdä näitä vielä muutaman jouluksi. Tonttu on aika napakka, ja ompelemaankin aloin, kun halusin ettei pää roiku miten sattuu. Kun katsoin ostotonttua, niin huomasin että se on paljon lötkömpi tapaus ja pääkin vähän roikkuu.

Lakkiin loin 30 silmukkaa, ja se oli liian vähän. En silti antanut häiritä, vaikka tontulla pikkaisen nafti lakki onkin päässä. Seuraavaa varten voisin luoda 40 silmukkaa. Kaulauhuivissa on  8 silmukalla tehty moooonta ainaoikein kerrosta. Kaulahuivissa on Raisu-logo, ja nämä on niitä pahamaineisia tilattuja merkkejä! Siitä on jo aikaa kun olen nämä tilannut, silloin jo kun tuotekehittelin Raisu-tuotejuttuja:). Kirjailu on hopealangalla. Sopii tonttuun kuin nenä päähän!

Tonttulakin päässä oleva iso kulkunen on Kaijalta saatu. Näitä on vielä kolme lisää tuleville tontuille, pieniä kulkusia pitää hankkia pikkutontuille. Pari kuvaa vielä ja se on sitte tällä erää moro. Joulukortit on työn alla ja toiveissa olisi että huomenna saadaan matkaan. Joululahjat ok-mallissa. Sytyck-neule... ei puhuta siitä nyt, joulun jälkeen tulee monta päivää... Hieno alusta minkä päällä tonttu nakottaa on muuten Jämsän huopatehtaan ja Huopaliike Lahtisen pannunalusta. Harmi että niitä on vaan yksi, sillä alustan päällä oli tonttu kiva antaa lahjaksi, vaikka kyllä se ilmankin pystyssä töröttää. Seuraavia tonttuja varten pitänee hakea Masku-kaupan lehdessä mainostettuja pyöreitä huopa-alustoja, vaikkei ne tietysti kukan mallista voitakaan.

Tiedättehän ne pirulliset firmat netissä, jotka myyvät  nimikointinauhoja sikahintaan, ja joihin itsekin olen aikoinaan sortunut. Tottakai tiedätte, mutta jokaisen joka on lukenut Hipun omien merkkien teko-ohjeen, ei luulisi lähtevän tilaushommiin. Kun mies osti vähän aikaa sitten meille uuden tulostin-monitoimivehkeen, ja minä sain hankittua kuvansiirtopaperia, ei ollut mitään esteitä yritykselle. Siispä ryhdyin hommiin! Piirsin Paintilla Silkkilammas-logon ja sijoitin mieluisat tekstit kuvan viereen.Tämän jälkeen kopioin sivun täyteen vastavalmistuneita logokokonaisuuksia Wordin puolelle, käänsin kuvat peilikuvaksi ja testisivun jälkeen tulostin täyden sivullisen logoja kuvansiirtopaperille. Leikkasin pari merkkiä irti paperista ja silitin kokeeksi kankaalle, kun en innostukseltani ehtinyt etsimään vino- tai satiininauhaa. Näistä tuli hienot ja ennenkaikkea persoonalliset! Ja näitä voi tosiaan silittää myös satiininauhalle ja mihin vaan, ja pesuakin kestävät. Sit voi tietenkin samalla periaatteella tehdä vaatteisiin vaikka koko- tai pesulappuja.

Hippu on nerokas ja merkkien suunnittelu/toteutus niin palkitsevaa hommaa! Parasta kaikesta on, että työt ovat näiden avulla yksityiskohtiaan myöten itsetehtyjä. Plus että merkkien teko tulee halvemmaksi kuin valmisnauhojen ostelu. Nämä on niin persoonallisiakin, kun voi vaikka jokaikisen silittää eri kankaalle tai nauhalle, eikä tartte pähkäillä miksei pinkkitekstinen lappu oikein passaa okran ja sinapinsävyisen neuletyön kanssa. Mutta siis, tein varmaan itseni selkeäksi. Tehkää näitä!

Hipun lisäksi upea blogi on myös  Eijalla, törmäsin sinne etsiskellessäni yhtä tiettyä Tilda-kaavaa. Olen jokseenkin hurahtanut noihin Tilda-juttuihin, mutta vältän liikaa altistusta, koska aikaa on kumminkin rajoitetusti. Sain avun etsintöihini Eijalta, ja siksi tulettekin pian näkemään pienen ompeluksen, aion tarttua ompelukoneeseen ASAP, kunhan pääsen mummulaan. Oma vanha Singerini kurttuili itsensä ulos luottamuksestani viime kesänä.

Olen maalaillut suuria suunnitelmia ja sadunomaisia haaveita paperille. Aika näyttää toteutuvatko nämä ideat...

Nyt se viimeinenkin viime joulun lahja on valmis. Jeeee. Tästä tuli ihan ok haihatin tai hihatin, mikä lie...

Lankaa tähän työhön kului 165 grammaa, 125 grammaa dropsin alpakkalankaa ja loput Teeteen alpakkaa. Viimeksimainittu on hiukkasen paksumpaa, joten siitäköhän johtui, että oli karkeamman tuntuista valmiissa työssä. Vadelmanpunainen väri on aivan upea, toivottavasti lahjan saajakin on yhtä otettu lankavalinnasta:). Alpakkalanka on kyllä ihanan lämpöistä ja pehmoista, kannatan! Ohje on tietysti omasta päästä, pikkuisen lisäilin silmukoita niskaa kohti mentäessä ja sitten taas kaventelin toista hihaa varten. Silmukoita taisin luoda 60 ja kolmosen puikkoja käytin.

Tässä haihatin meikäläisen päällä malliksi. Vauvakiloista ja lököpöksyistä huolimatta hihattimeen olen tyytyväinen. Ja tämä lämmittääkin ihanasti! Hihaan virkkasin kukkakedon ja ompelin paikalleen. Mallia otin Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjasta. En kyllä vielä ole tehnyt niitä vaikeampia malleja, ei taida sopia mun nykyään niin hajamieliselle päälle.

Pari kivaa neuletta on työn alla ja suunnitelmissa. Sit näätte!

Joulu taas tuli kuin vaivihkaa, ja kului niin nopeasti. Rauhallista ja niin mukavaa oli. Kauratonttu valvoi joulun touhuja tv-tasolla. Ostin tämän Euran Pirtin joulumyyjäisistä, ja päätin ensi vuonna tekeväni näitä enemmänkin koristeiksi ja joulukukkasten korvaajiksi tutuille. Tänä vuonna en ehtinyt kuin ostamaan noita silmiä, askartelun sijaan tuli leivottua ja käsitöitäkin tehtyä omaan sekavaan tapaani, eli monta työtä on ihanasti kesken ympäri huushollia!

Joululahjoiksi miehen siskon lapsille ompelin tämmöiset sängynpeitot. Kun ostin tykötarpeita, niin kangasvalinta kyllä aluksi mietitytti moneen kertaan, eli  jahkailin tuleeko lopputuloksesta rauhaton kuin mikä, vai mukavan reipas. Nyt voin todeta että värit ovat raikkaat ja peitot onnistuneet. Jes! Selväksi tuli, että olen melkoinen käsi näissä tilkkutöissä, ainoa kohdillaan oleva asia on itseluottamukseni, joka ei rapissut missään vaiheessa sen kummemmin (paitsi vähän). Neliöt sain ommeltua siististi kasaan uskollisen ystäväni avustuksella:

Hänhän siis toimii erinomaisesti varsinkin kun sain väliaikaisesti vaivanneen sik-sak-ongelman kuriin! En kyllä antaisi tätä pois ihan pienestä hinnasta. Jos joskus hankin vähän uutukaisemman koneen napinläpi-automatikoineen ja koriste-ompeleineen, niin pidän tätä varmasti edelleen varalla toimimaan suorien ommelten eksperttinä. Kone-ompeleiden onnistuminen päättyi kuitenkin siinä vaiheessa kun piti ommella reunakaitaleen kääntöreuna päälitikkauksella. Vakavan ähellyksen jälkeen luovutin ja ompelin kumpaisenkin peiton reunan käsin. Seitsemän tuntia reunan ompeluihin meni, onneksi olen nyt tyytyväinen, vaikka aluksi riepoi ajatus että taitavampi olisi surauttanut koneella tosi-nopeasti reunat kasaan. Mutta siisteys on kuitenki tärkeintä. Tikkauksiin ei sen kummemmin ollut aikaa (saati palavaa halua), joten ompelin käsin muliinilangalla koristetikkaukset. Näistä pidän lopultakin tosi paljon! Toisessa peitossa tikkaukset vihreällä ja toisessa oranssilla. En vaan huomannut ottaa näköjään hyvää lähikuvaa niistä. Vähän yritystä kumminkin.

Suurin ongelmakohta työssä oli ehkäpä välivanu, joka ei ollutkaan pelkkä välivanu, vaan tätini lahjoittama tikkikangas. Tikkikankaassa kun sattuu olemaan vanu-, sekä ala- ja päälliskangas. Sen lisäksi työssä oli tietysti oma päällis- ja taustakangas, mikä tekee yhteensä viisi kerrosta. Muliinilangalla tikkaus ei ollut kivaa! Seuraavaan , varmaankin melko pian toteutuvaan (jos se meikäläisestä riippuu) tilkkutyöhön ostan laillista vanua!

Loppuviimein olin tosi yllättynyt kuinka hauskaa näiden peittojen tekeminen olikaan. Peittojen koot ovat muuten 130X130cm, ne olivat ainoat toiveet peittojen suhteen, joten sain ihanan vapaat kädet. Huomatkaa kuinka Iiris auttaa prosessissa!

Viime kerralla taisin jo luvata kuvia psljon aikaa sitten valmistuneista hommista. Tässä miehen pipo, josta piti tulla serkun pipo, mutta kun se valmistuttuaan näytti ihan miehen pipolta.

Lankana käytin 100 grammaa vihreää seiskaveikkaa ja puikot olivat muistaakseni vitoset. Malli on oma, en oikein tiedä miksi tuota neulosta nyt kutsutaan, mutta paksua se on. Joka toinen kerros on neulottu oikein ja joka toinen nurin/nostamalla 1 s oikein neulomatta puikolle. Maalaamani keinutuoli on lunastanut paikkansa olohuoneessa, ja on hieno, vaikka sitä onkin kovin hankala kuvata. Yritin kuitenkin:

Sävyvalinta on muuhun olohuoneeseen nähden erittäin onnistunut! Keinutuolinhan on muilta osin tehnyt appiukko joitakin vuosia sitten, joten en kehtaa tässä enempää itseäni kehua, kun olen oikeastaan aika pienellä osuudella vaikuttanut tämänkin keinun nykyiseen ulkomuotoon:).

Keskeneräisiä töitä on vielä enemmän kuin viimeksi. Petrooli jakku on edelleen nappeja vailla, äidin lukunuttu 20 cm vailla päätöstään, siskon pipo päättelyä vailla valmis, miehen lapaset puolivälissä projektia. Sitä en tiedä aivan tarkkaan milloin masu-asukki on maailmaan valmis, mutta alan olla valmistautunut että iso pamaus saattaa tulla minä päivänä tahansa:).