Ilta tulee ja laitan lapsen nukkumaan. Mieskin nukahtaa, herää töihin aikaisin. Hiivin ulos ja haistelen hiljaista kesäyön ilmaa. Kuin linnunmaitoa. Kaksi kissaa livahtaa samalla ovenavauksella takapihalle tyydyttämään seikkailumieltään. Kaivan kutimen ja istun muovituolille. On hiljaista, ötökät liikkuvat ja minä neulon ja ajattelen onnellisia ajatuksia. Käyn välillä vilkaisemassa kun mies ja lapsi hengittävät tasaisesti, rauhallisesti. Muumimaailman Nipsun näköinen otus makaa sängyn jalkopäässä ja huokaisee kai nautinnollisena kääntäessään kylkeä. Tunnen hellyyttä lattialla nukkuvaa teini-ikäistä koiraa kohtaan, joka aina hereillä ollessaan näyttää norsulta posliinikaupassa. Nyt napero juoksee unessaan ja näyttää hymyilevältä. Palaan ulos kutimen ääreen ja mietin että tällainen onni tuntui joskus kovin kaukaiselta, kuten lottovoitto jollekin sellaiselle joka lottoaa. Olen ulkona vielä hyvän tovin ja nieleskelen hiljaisuutta. Ennen sisäänmenoa huutelen kissoja nimeltä. Toinen tulee, mutta raitainen jää vielä seikkailemaan linnunradan alle. Sain oman ajan ja valmiit lapsen neuleet muutamassa kauniissa kesäyössä.

TORIPÄIVÄ -SETTI

Oma malli

lanka: Sirdar Snuggly baby bamboo

puikot: 3 1/2 pyöröt ja sukkapuikot

menekki: 200 grammaa

Neuloin setin siis aloittaen jo kesäkuussa, mutta viimeistely venyi näihin päiviin. Setti on tietenkin ensi kesänä liian pieni, joten ehkäpä annan tämän jollekulle, tai säästän, jos sille vielä tulee myöhemmin käyttöä. Neuloin käyttäen uusia kolmepuolikkaita ebenpuikkoja, ja todella tykkään niiden tuntumasta, vaikka jonkun mielestä ne saattavat olla tahmeat. Tein aika mutu-tuntumalla, mutta lopputulos on onnistunut. Lankaa ei kyllä jäänyt yhtään. Olisin pidentänyt paidan helmaa, jos olisi ollut mahdollista.

En osannut päättää, joten laitoin monta kuvaa. Hassua oli se, että kyseiset pöksyt on aivan samantyyppiset kuin siinä Ilonan kirjassa ne aikuisten villa-caprit. En tietenkään niistä tiennyt ennenkuin jälkeenpäin, joskus elokuussa. Haluaisin tehdä ne itselleni, jos aika antaa myöden. Nyt puikoilla menossa sotamiesten sukkia,  tilaushame 7-veikasta, sekä yksi pikkutyö. Ilmoittauduin valokuvauskurssille kansalaisopistoon. Odotan sitä innolla, tännekin ehkä tiedossa parempaa kuvanlaatua. Seiskaveikkasukkien neulonta on tooooo-si koukuttavaa. Ens kerralla kehruusta. Tänään tyttärellä on mörrimöykkypäivä, vaikka äidille aurinko paistaa.

Miehellä on kesäloma. Tai niin hän ainakin luuli, ennenkuin karu totuus paljastui kolmisen viikkoa sitten. Todellisuudessa kotiäidillä on nyt kesäloma, kun leipätyön voi helposti delegoida miehelle. Hyvä tekosyy käsityöläiselle oli lähestyvät häät, eli monta työtä puikoille ja ompelukoneelle häihin liittyen. Häät olivat eilen. Todella ihanat ja rennot juhlat. Kaikki ompelukset ja neulomuksetkin valmistuivat, joiden pitikin määräaikaan mennessä valmistua.

Öh, ja ihan tunnustusmielessä, ennenkuin kukaan ehtii saada karkkiväriähkyä, kerrottakoon että tämänhetkinen fanitusväriyhdistelmä on karkkipinkki/namiomppuvihreä. Jumijumijumi. Yläkuvassa minun ja tyttären hamoset, sekä miehen kraka, jonka mies löysi Helsingin alennusmyynneistä 'pienen' painostuksen alaisena. Kerroin aika suoraan, etten halua nähdä näiden rinnalla TAAS sitä samaa punaista krakua, mikä on toisaalta hieno, mutta nähty jo vähän liian monta kertaa. Kiitos miäs, valinta rimmaa täysin!

Lainaompelukone (se ihan parasihana) surisi iltapäivän jos toisenkin, ja sain huristeltua kivat mekot itselleni sekä tyttärelle. Lopputuloksiin olen tosi tyytyväinen. Juurikaan en joutunut purkamaan enkä paikkailemaan, mielestäni aikaakin näiden tekoon kului kohtuullisesti. Hääpäivänä satoi, joten silkkivärillä värjäämäni kengät kokivat lieviä vesivaurioita, kuten kuvassa näkyy. Asia on kuitenkin korjattavissa, joten kengille on käyttöä vielä tulevissakin juhlissa.

Tyttären mekkoon otin vähän mallia vanhasta ja loput sävelsin omasta päästäni. Tylliä hukutin helmaan monta metriä, joten päälikangas nousi kivasti koholleen. Hihansuihin ja helmaan ompelin käsin reunapitsiä, jonka pongasin Raumalta vähän ennen pitsiviikkoja. Nappilöytö tähän mekkoon!

Jos tarkkaan katsoo, niin näkee että helmassa on kymmenen sentin levyinen kaitale hamekankaasta. Tein  hameesta alkuun liian lyhyen, enkä halunnut purkaa kaikkea ja vaihtaa koko helmaosaa pidempään, joten lisäsin kaitaleen. Kaitale toimii tosi hyvänä yksityiskohtana, vaikka se vahingossa mekkoon tulikin.

Juhlia edeltävänä iltana keksin, että pitäähän tytöllä olla kirkossa lakki. Meillä järjestetyillä tortilla-illallisilla anoppi huomasi sen tutun kiillon silmäkulmassani puhuessani lakista, eikä ollut seuraavan päivän aamuna kuulemma lainkaan yllättynyt, kun kerroin että täydensin tyttären asun hatulla. Tämä Pienitalopreerialla-lakki oli tosi nopeatekoinen. Piirsin vain mutu-tuntumalla lakin kaavat ja surauttelin lätsän kokoon 15 minuutissa. Kaikkien todennäköisyyslaskelmien vastaisesti lakista tuli juuri sopivan kokoinen ja semmoinen millaisesta olin haaveillutkin. Tuon hatussa olevan koristeen pyysin mummua tekemään, koska hänellä on sen askarteluun tarkoitettu apuväline, ja oma aika oli vähän kortilla. Ompelin vielä pitsiä koristeen reunaan koska sitä oli juuri sen verran helmasta ja hihoista jäänyt. Tyttären asu on siis aika onnistunut. Helmakaistaleen huolitteluun olisin voinut käyttää siksakin sijaan saumuria, sillä kangas on todella rispaantuvaa, ja se näkyi kun hameen helma oli välillä miten sattui väärinpäin ,kun pikkutytär pyöri väkkäränä sylissä.  Muita epäkohtia ei tule mieleen, mutta helman kyllä huolittelen uudelleen ennenkuin mekko tulee seuraavan kerran käyttöön. Mekon kangas on 100% tekokuitua, silkkijäljitelmää. Alkuun haaveilin aidosta silkistä, mutta kolmenkympin metrihinta kuivatti kuolat poskille. Hyvä näinkin, koltun hinnaksi tuli piirun verran alle sen mitä metri silkkiä olisi kustantanut.

Oman mekkoni suunnittelussa käytin apuna vanhaa kaupasta ostettua hametta. Olin laittanut sivuun Käsityökerhon lehden, jossa oli myöskin kauniin mekon kaavat, mutta kun piti ryhtyä kaavoja piirtämään, ei lehteä löytynyt mistään. Hukassa on edelleen, niin hyvään korjuun olin sen laittanut! Otin siis mallia vanhasta mekosta, kaavojen piirtämiseen meni kyllä valtaosa ajasta. Lopputulos on mielestäni onnistunut, upeanvihreä juhlatafti läikehtii ihanasti!

Helmassa on harmaata tylliä meeeeetrikaupalla. Piiloketjun ompelu onnistui täydellisesti. Rintojen alla on solmimisnauha, josta tykkään. Perhoset revin irti kymmenen vuotta vanhasta teinitopistani ja ompelin tähän kiinni. Lopputuloksesta tykkään todella, vaikka kuvia katsellessani karu totuus muistuu mieleen; vielä reilu viisi kiloa mammaläskejä karistettavana. Mutta eihän se ole mekon vika, että sen sisällä on pari ihrarengasta. Mekko on niin hieno, kuin tässä kropassa nyt vaan voi olla. Tämänkään mekon kustannukset eivät pompsahtaneet pilviin, vaikka arvatkaapa kuolasinko niitä silkkejä tätäkin suunnitellessani. Mekkosen väri on ehkä oikeimmillaan noissa yläkuvissa. Nämä kaksi alinta otosta taitavat olla pikkaisen vallottuneita.

Käsilaukkupussukka ei niinkään hivele kauneudellaan silmää, mutta oli supernäppärä  juhlissa; Sinne mahtuivat lapsen vaipat, pyyhkeet, ruuat ja jopa kamerakin. Nyssäkän surauttelin jälleen mutu-tuntumalla nopeassa aikataulussa. Pohja on ympyränmallinen, tueksi leikkasin Latzi-cat -annospussipakkauksen pahvipäällisestä oikean kokoisen ympyrän. Muutakaan pahvia en hätäpäissäni talosta löytänyt. Kantonarun pujotus vei eniten aikaa, kun tietysti ompelin kujasta pikkaisen liian jämptin. Hienosti kassinen teki tehtävänsä juhlissa.

Vaikka muistimmekin hääparia raha-lahjalla, halusin antaa myös jotakin pysyvää. Neuloin ihanasta Shibui Knitsin Sock-langasta parille sukat, apuna suunnittelussa käytin Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjaa. Sukkien kantapää ja mallineule on lainattu eri sukkamalleista. Sukkapuikkoina käytin 2-puolikkaita bambupuikkoja. Lankaa 50 gramman kerässä on 175 metriä.

Tummat sukat ovat miehelle, väri on Ink, lankaa kului 81 grammaa. Toisessa sukassa värivaihdot eivät kyllä menneet aivan niinkuin olisin halunnut. Väri läiskittyi ja sukka näyttää vähän erilaiselta kuin toinen. Päädyin lopulta kerimään pätkiä langasta pois, niin että värit tasoittuvat paremmin pitkin sukkaa. Lopputulos kuitenkin ihan ok, vaikka pelkäsin että sutta tulee, kun varsi oli alkuun niin epämääräisen näköinen.

Morsiamen sukan väri on Mulberry, ja lanka asettui värivaihtoineen todella kauniisti ja tasaisesti. Sukkiin kului 73 grammaa, ja rutkasti enemmän aikaa kuin 'tavallisiin' 7-veikkasukkiin. Kyllä se vaan tuntuvasti vaikuttaa, onko puikot ja lanka ohuet vai paksut! Mallineule näissä sukissa on supersimppeli; 2o, 2n -toistoa 7 kerrosta, sitten yksi kerros oikeaa, ja jälleen 2n, 2o niin että oikeiden ja nurjien kerrokset  ikäänkuin vaihtavat paikkaa. Resorissa on  16 kerrosta 1o1n -joustinta. Nimeksi näille annoin 'Takkatuli-sukat'. Nämä tuntuvat pehmoisilta ja mukavilta kun ne vetää saunan jälkeen jalkoihinsa takkatulen ääressä. Ylimmäisessä sukkakuvassa voi nähdä viimepostauksessa esitellyt sukkaplokkerit tositoimissa.

Lomareissulla kävin Jyväskylän ihanassa Sinellissä. Kenkävärin lisäksi löysin sieltä mainioita askartelu-juttuja, kuten Tilda-lahjapaperin, jolla päälystin  kuvan pahvilaatikon, ja maalasin päälle kimallelakalla pysyvyyden takaamiseksi. Lahjasukat tietty piilotin laatikkoon. Kortissa on käytetty skräppäyspaperia Sinellistä ja leikattavia Tilda-figuureita. Niitä riittää tulevillekin hääpareille vaikka kuinka monelle:).  Taitettu A4 ja käsintehty vihreä paperi on Tiimarista. Edelleenkin junnasin vihreässä ja pinkissä. Jumijumijumi.

Ihana juhlanäpertelyni/kotiäidin lomani alkaa olemaan lopuillaan, mies nauttikoon viimeisestä lomaviikostaan ihan oikeasti. Nyt hyppysissäni on  neuloutumassa Tuntemattoman sotilaan sukka. Sotilaskotiliiton järjestämän tempauksen tavoitteena on saada mummut ja mammat neulomaan kasapäin sukkia niin että kaikki ensi vuonna palvelukseen astuvat sotapojat saavat villasukat juhlavuoden kunniaksi. VPK:mme naisosasto hankki langat, ja aion osallistua neulomalla ainakin parin tai kaksi. Aloitin ekasukan tänään, ja olen jo kantapäässä.  Hienoltahan moinen tuntuu, Takkatulisukkin kun nuhraantui tuntikaupalla aikaa pienien puikkojen ja ohuen langan ansiosta. Kyllä rouhealla seiskaveikka-langalla on puolensa. Tuntuu kuin leikkisi legojen jälkeen taas dubloilla! Pus kaikille lukijoille, jotka jaksoitte loppuun, palailen puikoille!

EDIT 23:30

Hei, olen ollut viimeiset pari viikkoa käsitöiden suhteen ahkerana, vaikka kirjoitustauko venahtikin melkein neljän kuukauden mittaiseksi. Käsityötaukoa oli miltei saman verran, sillä aloin kasvattamaan masua keväällä, ja se taas aiheutti jokseenkin pahaa oloa melkein koko kesäksi:). Nyt olotila on jo parempi  ja lanka luistaa taas puikoilla kivammin. Parin viikon aikana on kertynyt kasa töitä.

Kuvassa olevista ainoastaan sininen vauvan villatakki on vähän kesken. Kappaleet pitää vielä yhdistää, neuloa kaula-aukkoon reunus ja kiinnittää napposet listaan. Mutta asiaan...

Pinon päällimmäisenä sukat rakkaalleni.

Nämä on siis ihan perus-sukat valmiiksiraitaisesta seiskaveljeksestä. Mielestäni on aika kiva väri, mies sai itte valita mun sisällöltään massiivisesta lankakomerosta. Mutta mitään ihmeellistä ei näissä ole, langankulutus oli jotain reilu 100 grammaa. Saatte silti lisäkuvia sukkasista mun ja rakkaan kintuissa. Mulla jalan koko 38 ja miehellä 42, mutta näyttää olevan kummallekin täysin sopivat. Kummallista...

Näiden kanssa on on sitten taas kiva lähteä patikoimaan syysmetsään. Päivälenkkejä tulee tietysti tehtyä useinkin, mutta kangasteleepa mielessä semmoinen yön yli reissukin kuten viime vuonna. Saa nähdä...

Novitan Pehmo-Vauvasta tein tulevalle naperolle nallenkorva-haalarin. Se on punainen, vaikkei todellakaan ole minkäänlaista tietoa kumpaa merkkiä on tulossa. (Siksipä se toinen melkein-valmis vaavin tamine on sininen, että kumpi vaan saa tulla:)

NALLE-HAALARI

KOKO: 68 cm

LANKA: Novitan Pehmo-Vauva (100% teko, valitettavasti)n. 5 kerää eli 240 grammaa

PUIKOT: 3 1/2

NAPIT: Kangas-Pauliinasta (ihanat)

FIILIS: HYVÄ! Tykkään haalarista

Ohjeen nappasin Modasta (numeroa en nyt muista, mutta laitan sen tähän,kunhan olen tarkastanut) ja vaihdoin langaksi aavistuksen paksumman kuin ohjeessa neuvottiin. Siksi silmukoita oli vähemmän, mutta mitat täsmäävät. Ihan onnistunut tuli.

Ragla-hihat taisin sittenkin itse säveltää, sillä ohjeessa oli semmoiset tavalliset laatikkohihat, enkä oikein saa itseäni niistä innostumaan. Nämä raglanit istuu jotenkin paljon kivammin ja antaa reippaan ilmeen yläosalle.

Korvat on ihan parhautta tässä mallissa. Varmaan näyttää hyvältä kunhan saadaan mannekiini vielä sinne haalariin sisään. Nalle-napit oli yllätysekstraa itsellenikin. Löysin nimittäin nappilaatikosta viisi aivan täydellisen oikean väristä nallukka-nappia ja kun muistin hankkineeni ne joskus sata vuotta sitten paikallisesta kangaskaupasta, ryntäsin sinne. Satuin jopa löytämään samoja nappeja, vaikkei niitä montaa ollutkaan jäljellä, ja sain haalarin napinlävet täytettyä. Jee!

Kiitos ja kumarrus. Poistun ja palaan taas lähiaikoina sen sinisen Wool-luomuksen kanssa.

Niin sitä muutama kuukausi meni Lontoossa asuessa ja hauskaakin oli, tosin puikkoja en pahemmin suhautellut. Lankavarastoa kartutin alkureissusta, mutta tämän vuoden puolella olen pidättäytynyt lankaostoksista. Hyvä minä:). Hiihtolomareissuksi palasin Suomeen ja Ylläksen hankien keskellä tein parit villasukat illalla hiihtolenkkien jälkeen.

Tässä ne tylsän tavalliset, joten tilasin rakkaan koirani ryhdittämään kokonaisuutta.

Nämä valmistuivat lahjaksi ja tykästyin niihin kyllä itsekin, vaikka ovat nekin aika peruskamaa (tykkään niin tuosta liilasta). Uudella kärkikavennuksella tosin, sillä ovat näköjään Novitalla muuttaneet hiukan vyötteen ohjetta. Muutaman kuukauden neulelakko ei ole mitenkään pahemmin pilannut käsialaani, joten siitä innostuneena aloittelin jo kesäistä villatakkia vanhoista Wooleista. Pitäisi löytää se Myrtillus-mekon serkkukin, eli havunvihreä mekko, joka on ainoastaan kostutusta vailla jossain vaatehuoneeni uumenissa. En vain millään muista mihin sen ennen Lontooseen lähtöäni laitoinkaan... mutta kaippa tuo löytyy.

Mukavaa on olla taas Suomessa ja lueskella tuttuja käsityöblogeja. Jospa itsekin saisi taas langan päästä kunnolla kiinni ja valmista aikaan kaiken muun hyörinän lomassa.

Miksi näiden valmistuminen otti parisen vuotta? En osaa vastata, ja arvoitukseksi tulee varmasti jäämäänkin. Luoviessani tietä keskeneräisten baijerilaisteni luo, törmäsin näihin Nallen -sukuisiin sukanalkuihin. Jostain syystä sukat vetosivat jollain tavalla siellä laatikonpohjalla ja neuloin niihin jalkaosat. Sukat olen tehnyt ottaen mallia vanhoista saapas-sukista, joita pidän töissä syksyisin. Näistäkin tulee strumppolat samaan tarkoitukseen (heh, ehkäpä ihan hyvä, kun saattaisivat sattua vastaantulijoita silmiin, jos olisivat kovin esillä). En oikein osaa sanoa miksi olen edes ostanut kyseisen väristä lankaa, ehkäpä syystä että en ole halunut jumittua tylsyyteen. Nämä ovat oivat väriläiskät kunhan syksy ja hämärä saapuvat!  Kuvassa olen vähän käärinyt vartta kaksinkerroin, mutta pitkinä varret ovat polveen asti... katsotaampas...

Näin... Ja 2oikein-2nurin varsi, ihan perus-sukka kertakaikkiaan. Lankaa kului 170 grammaa, eli toista kerää meni. Kerät olivat eri erää, mistä johtuen jalkuinosista tuli hiukan erilaiset, kuten yläkuvasta näkyy. Ketään se tuskin haittaa, mutta kunhan huomasin.

Tänään on julkineulonnan päivä. Vähän itseänikin houkutteli lähteä Turkuun pistämään puikkoa ristiin. Toisaalta ilma on niin aurinkoinen ja linnunmaidonlempeä, että tunnin istuminen autossa suuntaansa olisi täyttä haaskausta. Ajattelin mieluummin mennä iltapäivästä omalle pihalle kutimen ja kissan kanssa. Orvo-kiskis kun naukuu hetkittäin jopa hiukan kiukkuisesti tuolla oven takana. Olen nyt pari päivää pähkäillyt sen huivilankaongelman kanssa, kunnes sattumalta löysin parikin paikkaa, joista olisi saatavilla ylellisiä silkki-villasekoitelankoja. Wetterhoffilta tilasin värikartan, sekä kiinnitin huomiota Silkkituonti Sorrin upeisiin silkkilankoihin. Pistän siis lankavaihtoehdot hautumaan. Myöskin A Gathering of Lace -kirjasta, joka löytyy omista varastoistanikin, saa jotain lankavinkkiä. Kirjassa esiintyvien lankojen saatavuudesta en sitten tiedä, mutta tilaamalla luulisi onnistuvan vaikka ulkomailtakin.