Oikein hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille! Vaikka blogissa on jälleen ollut hiljaista, kotona on riittänyt hommia senkin edestä. Marraskuussa pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme, ja aika nopeasti saatiin tavarat järjestykseen. Nyt enää puuttuu osa verhoista, mattoja ja joitain tauluja seiniltä. Taulujen kanssa ei edes pidetä kiirettä, vaan makustellaan mihin mikäkin voisi sopia. Keittiöön ja olohuoneeseen sain laitettua jouluksi verhot, Nellan syntymäpäiviin mennessä olisi tarkoitus saada ommeltua ja laitettua paikalleen vielä parit lisää. Keittiön verhot ovat haastavimmat, sillä mielessä on monta visiota. Tällä hetkellä keittiössä on vielä ne jouluverhot.  Pidän niin paljon uudesta kodistamme , on avaraa ja vaaleaa, harmonista.  Joitain pieniä kodikkaita juttuja puuttuu, mutta niitähän ehtii hankkimaan  asumisen lomassakin.

Rakas poikamme kastettiin joulukuun alussa, ja niihin kemuihin leivoin monennäköistä, muun muassa tällaisen kakun, jonka koristeiden näpertelyyn meni tunti jos toinenkin. Toivottavasti tulen vuosien saatossa nopeammaksi noiden koristeiden kanssa!

Isä ja poika niin hienoina...

Itsetehty ristiäismekko olikin tietysti jo esikoisen jäljiltä valmiina, mutta halusin silti tehdä jotain neulottua Viljamillekin. Olin jo paljon aikaisemmin lisännyt kirjanmerkkeihin Dropsin sivuilta neuleliivin, ja semmoisen neulaisin pojalle ristiäisten vaihtovaatteeksi. Neuleliivi mahtuu edelleen, kuva on eilen otettu ennen lähtöä 2-vuotis synttäreille. Varsinaisena ristiäispäivänä liivi ei Viljamin päällä ollut kuin muutaman minuutin,  sillä väkimäärän vuoksi sisällä oli melkoisen lämmin.

Jo syksyllä sain Nellan villasukat valmiiksi samaisesta langasta kuin omanikin. Täysin peruskamaa, silmukoita taisi olla 44 ja puikot 3,5. Lanka siis seitsemää veljestä.

Olimme Viljamin ja Teemun kanssa joulumyyjäisissä myymässä käsitöitä, ja pääsimme paikallislehteenkin. Kauratonttuja oli onneksi valmiina armeija, mutta tein niitä myös lisää, sekä jouluessuja, joita olisi saanut olla enemmänkin. Jouluessuista en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, niistä tuli kumminkin kivoja. Tein samalla periaatteella kuin edellisetkin essut, eli miten mieleen juolahti, jokaisesta erilaisen. Tonttujen tuotekehittely jatkuu edelleen, ja olen jo tehnyt pari ensi joulua varten. Uusien tonttujuttujen ideointi on tosi hauskaa. Yhdestä kehitellystä tontusta on kuvakin. Tämä tonttu meni Terhille. Tontulla on Rose Mohair Luxista neulottu lakki, sekä tuubi-kaulaliina. Kauluri on siis uusinta uutta tontturintamalla, sopii kauratontullekin!  Violetti väri valikoitui Terhin olohuoneen verhojen värin mukaan.  Kaikki tontut menivät kaupaksi ,  joten uusien suoltaminen ensi joulua varten on vauhdissa.  Muutamia edellisjouluna tehtyjä tonttuja jouduin korjailemaan, kun en ollut niihin tyytyväinen. Samaten nyt huomaan että uusien kauratonttujen taso on noussut, kun itse tulee tarkemmaksi niiden suhteen. Nyt jouluna näin sen vuosi sitten lahjaksi antamani kauratontun prototyypin ja olin ihan kauhuissani sen puutteistaJ. Ensi jouluksi pitänee tehdä prototyypin omistajaperheelle uusi tuotekehitelty tono. Sukkahousuista on pulaa, joten muistakaa kaikki sukulaiset ja ystävät;  kaikki vähänkin rikki olevat kelpaa tonttumateriaaliksi!  Ostin kyllä juuri Vapaa Valinnasta tosi halpoja sukkahousuja, toivotaan että ne toimii tontuissakin! Vielä en ole päässyt niitä kokeilemaan.

Ennen ja jälkeen. Puusohvan sain anoppilan yläkerrasta ja sutikoin sen valkoisella Helmi –kalustemaalilla. Pappan sirkkelillä muotoilimme Etolan ale-patjan oikean kokoiseksi ja ompelin siihen päällisen Käsityöapajasta ostamastani hienosta ja paksusta  englantilaisesta puuvillasta. Puusohva on hyvällä edustavalla paikalla eteisessä, pidän siitä kovasti!

Ihanaa kun on lunta, on niin kaunista! Kun joulukuu vaihtui tammikuuksi, alkoi kuin taikaiskusta olemaan näitä aurinkoisia päiviä, jolloin hanki kimmeltää ja valo lisääntyy ihan silmissä. Työn alla on Nellan synttärileivonnaiset, kakunkoristeet , sekä poltetun oranssin värinen villatakki itselleni. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään, ja päätin että NYT! Ei sitten kun se ja se on valmis, mammakilot on karistettu jne., vaan nyt!  Mammakiloja kyllä yritän karistella niin, ettei niitä enää ensi vuonna montaa olisi. Olkoon se, jos ei nyt uudenvuodenlupaus, niin ainakin uudenvuoden yritys!

Jälleen myös täällä.

Tulinpahan vain kertomaan, että kaksi viikkoa olen saanut olla kahden äiti. Pientä kipua tuotti olla sairaalassa vauvan kanssa kolme yötä, sillä äidin ja esikoisen eron hetket olivat ennen sitä olleet vähissä. Isosisko ja isi pärjäsivät aivan loistavasti kahdestaankin eläintarhamme kanssa, ja äiti ja pikkuvelikin pääsivät hyvänä ja aurinkoisena päivänä kotiin. Pikkuveljen villasetti valmistui ajoissa ja se saatiin kotimatkalle päälle.

Pojan haalari on ihanaakin ihanampi Small Things Romper. Koko on kolmekuisen, vähän jämpti meidän jässikälle, joka syntyessään oli reilu nelikiloinen. Syntymäpaino oli kylläkin oletetun mukainen, painoihan esikoinenkin piirun verran yli neljä kiloa. Neuloin haalarin 4,5 mm:n pyöröillä ja sukkapuikoilla, lankana on se Cascaden upea 220 Paints. Sitä kului tasan 150 grammaa. Haaalarin jo valmistuttua hoksasin senkin, että lanka on aavistuksen ohuempaa kuin ohjeen suosituksissa ja puikotkin pienemmät, joten varmaan siitäkin johtuu neuleen niukka mitoitus. Isompi haalari olisi tarkoitus neuloa lähiaikoina.

Olen tämän kahden viikon aikana saanut huomata, että vaikka minulla on tähän päivään saakka ollut maailman ihanin tyttölapsi, niin nyt saan olla myös maailman ihanimman poikalapsen äiti. Kummallista, vai mitä? Onnentunnetta tietysti vielä syventää hyvin nukutut yöt, suloinen poikalapsi kainalossa ja reipas esikoinen, joka nukkuu meidän kaikkien kanssa samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä. Pienestä ne ilot lähtee.

Haalarin kaveriksi neuloin lapaset, lakin ja töppöset, joihin kaikkiin yhteensä kulutin 80 grammaa vihreää TeeTeen Helmi-lankaa. Lakki on Norwegian Sweet Baby Cap, tein pienemmän koon, mutta  olisi siitäkin vielä pitänyt jättää silmukoita pois, sillä lakki on turhan iso vauvalle. Töppöset tein Neulojan Vuosi –kirjan ohjeella, jätin pienimmästä koosta vielä 10 silmukkaa pois. Aika niukat ovat vauvalle, mutta tosi suloinen töppösmalli. Meinaan tehdä toiset isommat, mutta pitää muistaa päätellä löyhästi, etteivät kiristä suusta. Nämä siis neulotaan pohjasta varteen tasona, itse kylläkin neuloin varren, ohjeesta poiketen, sukkapuikoilla ja suljettuna neuleena. Lapaset tein omasta päästä, ne ovat kaksinkertaiset, ja resorissa on 38 silmukkaa ja kämmenissä 44. Kämmen-osuudet olisivat voineet olla aavistuksen pidemmät, mutta aika hyvin käsissä pysyvät. Viidellä silmukalla ja kolmella sukkapuikoilla neuloin i-cord –putken käsineiden väliin, jotteivat joudu hukkaan toisistaan. Puikkoina kaikissa oli 2,5 mm:n bambutikut. Kaksi puikkoa katkaisin, onneksi alun perin on ollut kaksi settiä samoja puikkoja, joten en ollut pulassa tapaturmista huolimatta.

Tällä hetkellä puikoilla on villasukat tyttärelle. Aikaa neulomiselle ei paljoa ole, mutta otan kaiken ilon irti siitäkin vähästä ja palailen kun kerrottavaa on.

Teksti luettavissa myös täällä.

Kuka on hurahtanut violettiin häh?  En ainakaan tunnusta, vaikka sattuman summana tänään tulee pläjäys purppuran ja violetin sävyjä, sekä hätäisiä kuvia, jotka johtuvat pääasiassa liukkaasta ja kamera-innostuneesta lapsesta, sekä vähän siitä kärsimättömästä äidistä.

Arviolta kuukausi sitten sain tilauksen miähensiskontyökaverilta kahdesta virkatusta Juhannusruusu-matosta. Väritoiveena oli tummanvioletti, jota lähdin ensin metsästämään ontelokuteena, mutta kun sellaista ei missään ollut tarjolla, niin siirryin tavoittelemaan trikoota.  Ensitutustuminen Uudessakaupungissa sijaitsevaan Kudepuotiin tuotti toivotun tuloksen, ja löysin reilu kahdeksan kiloa violettia trikookudetta juuri täydellisessä tummanvioletissa sävyssä.

Kerimisessä oli järkyttävä homma. Huomasin heti kotona, että kude on tosi epätasaisen paksuista, vaikka väri olikin täydellisen tasainen. Väriin olin kiinnittänyt jo kaupassa erityishuomiota, sillä edelleen vähän harmittaa se tyttären pinkki matto, jonka kude oli todella epätasaisen väristä. Jouduin leikkaamaan kudetta kahtia, välillä en leikannut, välillä mietin, että pitääkö leikata vai ei. Kerimiseen ja leikkailuun meni varmasti ainakin se sama aika kuin mattojen virkkaukseen.

Matot on virkattu nro 8 koukulla, sellaisella sähäkänvihreällä ja kimaltavalla, joka veti tytärtä puoleensa yhtä tehokkaasti kuin itseänikin. En tiedä oliko oikeastaan onni, että koukku napsahti ensimmäisen maton lopussa poikki (vasta eka rikkomani mattoja virkatessa) ja jouduin ostamaan uuden perus-novitalaisen koukun. Ystäväni on muistaakseni katkaissut matonvirkkauksen yhteydessä useammankin koukun, joten nyt olisi virkkuukoukkufirmoilla tuotekehittelyn paikka ja täydellinen rako suunnitella katkeamaton koukku erityisesti matonvirkkaukseen.  Tuskinpa olemme ainoita koukunkatkojia, ja matonvirkkaus tuntuu nyt olevan pinnalla.  Jostain luin, että tällä hetkellä ontelokuteen saatavuudessa on jopa ongelmia, sillä kysyntä on suurempaa kuin mitä ehditään tuottamaan. Ja matonvirkkaus tunnetusti syö materiaalia.

Mattoihin humpsahti suunnilleen kahdeksan kiloa kudetta, pieniä keriä  jäi vain jäljelle. Mattojen halkaisijat olivat muistaakseni 125 senttiä. Olen mattoihin tosi tyytyväinen, vaikka olisihan se vielä kivampaa ollut, jos kude olisi ollut tasaista. Joissain kohdin mattoa näkyy, kun kuteen paksuus vaihtelee, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mitenkään häiritsevää. Mattoja en kastellut (huonon ilmanvaihtomme vuoksi) ennen lähettämistä uuteen kotiinsa, tamppasin ja harjasin vain.  Olen huomannut että virkatut matot on hyvä peitellä kostealla pyyhkeellä (ilmava paikkakin on plussaa), kunnes pyyhkeen ja maton pintakosteus on haihtunut. Niin matoista tulee hiukan lattanoita, eivätkä ne lainkaan kupruile siten, että tekisi mieli kompastua reunaan.  Olen muutenkin aikamoinen käsitöiden kostuttaja, eli en oikein osaa sanoa mitään työtä ennen valmiiksi, kun olen sen laittanut päiväksi-pariksi  suihkupullolla kostutettuna pyyhkeiden väliin. Suihkupullokostutus kun saa neulepinnalle ihmeitä aikaan, vaikkei siinä mitään törkeitä käsiala-ongelmia olisikaan.  Toivotaan, että sitten kun seuraava matto valmistuu, asumme jo uudessa kodissa jonka ilmanvaihto on niin hyvä, että saan kostuttaa mattoni ennen käyttöönottoa.

Sairaalasukat ovat sitten tässä! Malli on Novitan sivuilta muokattu. Ohjeessa käytettiin Nallea, ja itselläni oli 7-veikkaa, joten jouduin vähän soveltamaan. En saanut itse otettua sukista kummoisia kuvia, ei keskikroppa enää taivu juuri mihinkään, ja muutenkin valaistus ja muut vallitsevat olosuhteet latistivat fotoiluinnostuksen.  Tykkään perusukistani silti kovasti. Kavennukset ovat pohkeessa, malli on melko konstailematon, mutta kiva.  Lanka on valmiiksiraidoittuvaa 7 –veljestä luumun ja violetin sävyissä, puikot kolmoset  sekä kolmepuolikkaat ebenpuiset sukkatikut. Lankaa kului 188 grammaa.

Tyttärellä on uusi violetti takki. Siksi äidin oli pakkoa neuloa siihen hyvin rimmaava pipo, vaikka pipoja lapsella on jo hyvä laatikollinen. Materiaalina käytin Sublimen lankoja,  Extra fine merino woolia, sekä valaannahkan väristä Lustrous extrafine merinoa, joka on uusi tuttavuus ja jännittävä koostumukseltaan. En kuitenkaan täysin rakastunut viimeksi mainittuun lankaan. Jollain tavalla se on huono ja joustamaton neulottava. Tämmöisessä pienessä työssä se ei tietenkään haittaa, mutta en siitä villatakkia lähtisi työstämään. Malli on oma, sillä en mukamas Ravelrysta löytänyt mitään kivaa pipomallia pirpanalle. Lankaa kului 77 grammaa, puikkoina käyttelin kolmepuolikkaita sukkatikkuja. Neuloin pipoon korvaläpät talven kerhomatkoja ajatellen. Tupsusta tein aluksi hehtaarin kokoisen ja jouduin sitä puolituntia nyrhimään saksilla sieltä-täältä, että kehtasin kiinnittää paikalleen. En tiedä tykkääkö tytär erityisemmin (huomioi ilmeet), mutta äiti tykkää, ja sehän nyt on hyvä että edes puolet porukasta on innoissaan, surullisempaa olisi jos kukaan ei tykkäisi. Suunnitelmissa on täydentää settiä myöhemmin lapasilla ja sukilla siitä violetista vuosikerta-Woolista, joka on marinoitunut laatikossa vuoden jos toisenkin.

Edellispäivänä pääsin onnekseni irti violetin oravanpyörästä, ja aloin neulomaan vihdoin sitä vauvan haalaria vihreästä Cascadesta, nyt kun muutamia supistuksiakin on havaittu, ettei vaan jäisi viimetinkaan. Haalarin vartalo-osa on valmis, mutta hihat ja lahkeet odottavat kunnes Vapaa Valinta aukeaa, sillä mulla ei ole sellaisia kummallisuuksia kuin neljäpuolikkaat sukkapuikot, vaikka kaikki maailman puikot mulla varastoissa melkein onkin. Haalari näyttää kyllä tosi pieneltä, mutta mitat täsmäävät mallipiiroksen kolmekuisen mittoihin.  Mene ja tiedä, pianhan se nähdään mahtuuko.

Novitan uusin lehti oli aivan upea, sekä ohessa tullut sukkalehti myös. Upeita malleja oli sivut pullollaan.  Aion tehdä jotain,  jos vaan annetaan. En halua kuulostaa liian mahtipontiselta, sillä sen kauan odotetun nyytin arvioituun saapumispäivään on alle viikko. Sitten tahdin määrää pieni ja sen isosisko… Mikäli kaikki menee hyvin, sillä mikään tämmöinen ei ole itsestään selvää. Nöyränä, mutta silti totaalisen malttamattomana odottelen, sillä tässä tilauksessa viikko saattaa yhtä hyvin olla kolme viikkoa…

Uuden kodin eteiseen tulevan puusohvan maalaus on suoritettu onnistuneesti, ja siihen tuleva vaahtomuovipatja ostettu ja leikattu sopivan kokoiseksi. Päällinen pitäisi vielä ommella. Joulumyyjäisten kauratonttujen valmistusta varten sain enemmän kauraa kuin jaksan kantaa, hienoa! Eräs beige neule odottelee vihreän villahaalarin valmistumista. Ei nämä käsi- tai kotityöt tekemällä lopu, siispä tuulta päin! (Ja nimenomaan tuulta päin, kun en missään nimessä halua olla kaksimielinen, saati mennä tulta päin edes mielikuvissani).

Sweet dreams are made of this, eli  kaikkea vaaleanpunaista tarjolla tänään, vaikkei vuodenajan väreihin lainkaan sovikaan.  Sen sijaan sopivasti viikkoa ennen erään pienen tytön kolmevuotis-synttäreitä aloin neulomaan Olearia-villatakkia muutaman vuoden laatikossa marinoituneesta ihanasta Sublimen Baby Cashmere Merino Silkistä. Tuota marjapuuronpunaista lankaa oli tasan neljä kerää, ja tiukan ynnäilyn jälkeen uskoin määrän riittävän neuleeseen.  Kuinkas kävikään! Neuletakki valmistui nopeasti neljässä päivässä Agatha Christien äänikirja seurana, mutta jo kainaloissa aloin jännittää kuinka pitkään helmaan lanka riittää.  Minulle erittäinkin sopivasti Olearia –malli on saumaton, ja  se neulotaan ylhäältä alas, joten langan tarkka kuluttaminen on mahdollista. Jos sitä lankaa on kuitenkin auttamatta liian vähän, ja sen hankinnastakin monta vuotta, on pakko keksiä uusia ratkaisuja. Sovitin siis neuletta tyttärelle ja totesin sopivan pituiseksi hänelle, vaikkakin aavistuksen väljäksi(ei kuitenkaan liian). Eipä kai  kaksi- ja kolmivuotiaan leveydessä niin valtavaa eroa olekaan. Olearia mallina oli niin selkeä ja kiva (nopeakin) neulottava ja Sublimen ylellinen vauvalanka jälleen niin miellyttävä työstettävä, että harkitsen vakavasti uusintayritystä samaisesta langasta yhdellä ekstrakerällä tietysti. Ehkäpä tuo ihastuttava kolmivuotias saa jouluksi oman Oleariansa tädin neulomana.  Kaikki riippuu tietysti vallitsevista olosuhteista välillä loka-joulukuu. Vielä siis ollaan odottavissa tunnelmissa, mutta suhteellisen pian saamme toivottavasti sen kauan odottamamme perheenlisäyksen tälle puolelle, sitten nähdään miten arki lähtee rullaamaan uudella koostumuksella.  Nellan Olearia on siis neulottu käyttäen 3,5 mm:n ja 4 mm:n puikkoja, kulutus tasan 200 grammaa. Kaiken materiaalin käytin viimeisiä metrejä myöden.  Nyt vasta sain tehtyä ensimmäisen projektisivun Ravelryyn, tästä neuleesta, vaikka kyseisillä sivustoilla olenkin hillunut jo pari vuotta ja risatkin.

Pahoitteluni selkäkuvan tutista. Äidin oli pakko hiukan lahjoa, jotta sai räpsittyä äkkiä edes muutamaan melko onnistuneen kuvan. Tutti kun on varattu enää erikoistilanteisiin ja yritetään sitä välttää kotona (tai äiti ja iskä yrittävät).

Takin napit löytyivät Porista, Nappi ja Nauha-putiikista. Olearia mallina on kyllä niin helppo ja kiva, että suosittelen kaikille! Kokojakin löytyy runsaasti.

Koska villatakin kanssa meni pikkaisen sähellykseksi, jouduin ostamaan 3-vuotiaalle lahjan, ettei tyhjin käsin tarvinnut lähteä onnittelukäynnille. Prinsessakirjan lisäksi sain leipoa kaksi kakkua, toisen lastenkutsuille ja toisen sukulaisten vierailuja varten. Keskeinen tarveaine oli Wiltonin pinkki pastaväri; sillä saa kerman upean väriseksi. Vetoaa myös vähän vanhempaan prinsessaan. Leipurintaitoni eivät läheskään ole sitä mitä toivoisin, joten koristeruusut ostin valmiina kaupasta. Joskus olen yrittänyt itse vääntää marsipaaniruusuja, mutta siihen hommaan upposi tuhottomasti aikaa, eikä lopputuloskaan ollut järisyttävän onnistunut. Ehkä sitten joskus… Lastenkutsuille tein tuollaisen perinteisen karkkikakun. Pursotus- ja täytevinkkejä katsoin ihanasta Taikinataivas-blogista. Miten joku voi olla noin taitava?

Kolmivuotissynttäreiltä (siis silloin ekapäivänä, menimme tyttären kanssa nimittäin vielä toisenakin päivänä) suuntasin paikalliseen uuteen lankakauppaan neulontakerhoon. Kyseessä on tietysti Luovat Langat –kauppa ja tempauksen alkuunpanija Teetee, joka on kivalla tavalla keksinyt  järjestää muutaman kerran vuodessa neulojat yhteen ja ehkäpä markkinoida lankojaan neulojille. Olin tosi innostunut kerhosta, vaikka olinkin harmillisesti semmoisessa nuhassa että olin miltei ääneni menettänyt ja raakuin kun varis vierustoverille, jolta olin saanut mukavan kommentinkin edelliseen kirjoitukseeni. Tosi mukava on nähdä toisia neulojia, kun välillä tuntuu että olen ainut nuorehko neuloja tässä kylässä ja kaveripiirissä. Tämä ilmiö on sinänsä outo, koska blogimaailmassa surffaillessa tuntuu että neulovia naisia, kaikenikäisiä, kasvaa joka puskassa. Omassa kaveripiirissäni ei taida olla kuin yksi neuloja-virkkailija. Ensimmäisen neulekerhon teema oli villasukka, eikä ihan mikä tahansa, vaan ballerina-sukka. Sukan neulominen aloitettiin kärjestä, mikä ei itselleni ollut tuttua, ohjekin oli kirjoitettu vähän erikoisesti, mutta alkuun sillä pääsi, kunhan ensin tavaili rauhassa. Sukat ovat vielä kesken, sillä olen virkannut mattoja koukku sauhuten, mutta pitänee yrittää saada ne valmiiksi ennen seuraavaa kerhokertaa, joka on vähän ennen ensi kuun puoliväliä. Kerhoilta omalla kohdallani toteutuu, jos en ole lähtenyt jakautumaan Porin suuntaan.  Ilmoittautunut olen kuitenkin.

Lipaston maalaus onnistui hienosti, ja entinen kirsikkapuun väri peittyi pinkin alle. Tytär sai näin uudistetun lipaston, aika näyttää tuleeko sinne vaatteita, leluja vai jotain muuta sälää. Ylemmässä kuvassa muokkaamaton kuva lipastosta, jossa sävyt näyttävät aavistuksen valjuilta. Jälkimmäiseen kuvaan yritin muokkailla kuvankäsittelyohjelmalla värejä niin, että ne muistuttavat mahdollisimman paljon todellisia. Raitainen tapettikin vilahtaa, olen jo tottunut siihen ja se näyttää mielestäni kivalta noin yhdessä seinässä. Tytär ainakin tykkää. ’Hieno’, hän toteaa aina astuessaan tulevaan huoneeseensa. Lipasto on maalattu sävytetyllä Helmi-kalustemaalilla, käytin pientä telaa ja sutia joissain kohdissa. Hiomistyö oli taas pikkaisen tylsä, itse maalaus on hauskaa. Nyt olen saanut suuremman urakan, ison puusohvan hiomisen päätökseen. Tuossa eteiseen tulevassa sohvassa on jo pohjamaalikerroskin, seuraavaksi valkoista Helmiä sutikoimaan.  Hommaa siinä vielä on, pinnoja sohvassa on monta kymmentä ja niiden rääppimiseen menee pieni ikuisuus. Toivotaan että kaksi Helmi-kerrosta riittää! Pinkki lipasto on paikoin kolmeenkin kertaan maalattu, erillistä pohjamaalia en siinä käyttänyt.  Puusohvasta huomasin, että pohjamaalin pinta jää melko karheaksi, ehkäpä siihen tarraa kalustemaali hanakammin kiinni.

Raitatapetin lisäksi Nellan huoneessa on pinkkejä Afrikan eläimiä boordissa, joka kulkee lattianrajassa ikkunan alla. Eläimet ovat samaa sarjaa tapetin kanssa, joten rimmaavat hienosti yhteen. Onneksi tytär tuntuu jakavan pinkki-innostuksen äitinsä kanssa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan uudemman kerran muutaman vuoden päästä!

Talomme taitaa sittenkin joskus valmistua, vaikka välillä tuntuu uskomattomalta ajatella että onko tämä todella meidän!  Omalle maulle onnistuneita valintoja on tullut tehtyä, nythän ne vasta tosissaan näkee kun kaapit ja pintamateriaalit alkavat olemaan paikoillaan. Monta rautaa on tällä hetkellä tulessa, laskettu aika tuntuu olevan rajapyykki vähän kaikelle tekemiselle. Tuntuu kuin mitään, ainakaan omassa elämässä, ei voisi tapahtua sen jälkeen.  Kaikki pitäisi ehtiä ennen. Muuttoa emme toki ehdi ennen, emmekä yritäkään. Jouluksi kotiin kuulostaa paremmalta, ja sellaiselta, että tavarat saattavat olla jonkinlaisessa järjestyksessä kaamean kaaoksen sijaan. Nyt tyttären kanssa leipomaan sämpylää, vaikka kävelenkin tänään ensimmäistä päivää tässä odotuksessa kuin ankka. Vielä reilu viikko katsoin myötätuntoisena äitiyspolikäynnillä nuorta naista, jonka eteneminen oli äärimmäisen vaappuvaa, ja ihmettelin minkämoinen tuntemus pakottaa tuon tyyppiseen etenemiseen. No nyt tiedän, eikä yhtään harmita etten vielä tiennyt silloin viikko sitten!

Puikot ovat sauhunneet, ja valmista on tullut. Uusin työ,  Olearia-villatakki lapselle lepää kosteana pyyhkeen välissä ja odottelee päättelyneulaa. Kyseinen villatakki on aivan ihana Tikkin malli, harmillisesti lähdin vain yrittämään kolmevuotiaan kokoa neljällä kerällä Sublimen merinovillaa ja helma jäi lyhyeksi. Olin ajatellut villatakkia 3-vuotislahjaksi, mutta nyt onkin pakko lahjoittaa neule oman tyttären villatakkiarsenaaliin. Hänelle se sentään pituutensakin puolesta passaa, ja pienoinen liikaleveys ei haittaa. Koko näytti ainakin aamulla ihan hyvältä kun neuletta kokeilin juuri heränneelle ja aamuärtyneelle taaperolle (eli aika nopea sovitus oli). Nyt siis odottelemme kuivumista ja yhteistyöhaluisempaa lasta.

Seiskaveikkaiset synnytys-sukatkin pitäisi päätellä. Sain ne valmiiksi jo parisen viikkoa sitten, mutta päättelykeiju ei ole vieraillut kässäpussukassani. Langanpäitä on todella vähän, joten päättelyn ei pitäisi olla suuri ponnistus.  Ja siitä vielä, etten ajatellut villasukat jalassa synnyttää, vaan vetää sitten jälkikäteen kontteihini jos alkaa kylmiä.

Äitini syntymäpäivä on syyskuun alussa, ja viime vuoden vahingoista (1 ja 2) viisastuneena neuloin pipon purppuranvärisestä  7 veljeksestä, ja vihdoinkin hyvä tuli! Pipon malli on jälleen ihana ja hyväksi havaittu Villapeikon Mustikka. Puikkoina käyttelin kolmepuolikkaan ja nelosen sukkapuikkoja. Pipon kaveriksi tein lapaset, joita en viitsi vielä tarkemmin esitellä. Ajattelin nimittäin osallistua kyseisellä mallilla, pienillä muokkauksilla tosin, Käsityölehden lapaskisaan. Nämä olivat siten harjoituslapastimet tositoimia varten. Malliin olen ihan tyytyväinen, ja jos ei nyt sentään kisamenestystä tipu, niin saapahan ainakin joku vähän lämpimämmät sormet ensi talvena minun ansiostani. Kaikki kisaan osallistuvat lapaset menevät nimittäin hyväntekeväisyyteen voittajien valikoinnin jälkeen. Lankaa settiin kului 187 grammaa.

Syksy on niin ihana lämpimänviileine tuulinen ja lentävine lehtineen. Voi lähteä sunnuntaiaamuisin patikointiretkelle ja nauttia luonnosta ja maisemista. Iiris-haukkukin arvostaa.

…Ja Brita, vaikka kuonossa onkin jo muutama valkea karva…

Seuraavaksi lähtee uuden tulokkaan haalari puikoille, sekä tilattu virkkuu. Kumpaakin varten on ensin viritettävä vyyhdinpuut iskuun, muutoin kaikki on selvää malleja myöden. Oi katsokaa miten ihanaa lankaa mulla on pikkuihmisen haalaria varten!

Teksti luettavissa myös täällä.

Luulen niin... Keväällä ei tullut neulottua, kun väsymys vaivasi naista. En ole blogejakaan, omaakaan, käynyt lukemassa, joten olinkin aivan otettu kaikista uusista ihanista kommenteistanne! Kiitos! Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, niin vastailen kyllä mielelläni, kyselkään vaan uudestaan. En vain viitsi kirjoitella kaikkiin kolme kuukautta vanhoihin kysymyksiin vastauksia, kun varmaankin suurimpaan osaan on jo hyvät vastaukset löytyneet:).

Kai joskus maaliskuussa pikkulikka sai uudet villasukat vanhasta vihreästä Woolin jämästä. Sukat tulivat tosi tarpeeseen, kaikki vanhat olivat pieniä. Silmukoita loin 40 ja näppituntumalla mentiin taas. Puikot olivat kaksipuolikkaat.

Ekan sukan kärkikavennukset tein jälleen 'väärin päin', eli huomasin vasta pääteltyäni, että jos olisin tehnyt kavennukset toisin päin, olisi tullut siistimpää jälkeä.  Yleensä käy aina näin ja puran ekan sukan kärkikavennukset.  Nyt en lähtenyt purkamaan, mutta tein kakkossukkaan 'sen paremman' päättelyn ja huomasin ettei niissä nyt oikeasti niin kovasti eroa ole.

Typyä ei nyt kuitenkaan haittaa miten päin kavennukset siellä kärjissä ovat.

Reilu kolme viikkoa sitten pääsin jälleen ompeluhommiin keväthäiden kunniaksi. Löysin jo aikaisemmin keväällä tosihalvalla ihananruskeaa paksua satiinia Laitilan Helmikankaasta mekkoa varten. Niin kaunis väri mielestäni!

Koska masuni on jälleen vaivihkaa päässyt kasvamaan, sain loistavan tekosyyn ommella jälleen uuden puvun. kun mikään vanha ei sovi, tiedättehän...

Tein mekon Burdan ohjeella, mutta jouduin tekemään rajusti muutoksia etumukseen, enkä lopultakaan ole täysin tyytyväinen. Helma on kauniin mallinen, joten kokonaisuus on kohtalaisen onnistunut. Liukas kangas oli kyllä todella haasteellinen vanhalle Singerilleni, ja jos malli olisi ollut lainkaan monimutkaisempi, olisin ollut pulassa. Tämänkin melko yksinkertaisen mallin kanssa jouduin turvautumaan käsin ompeluun (!) parissakin kohtaa.

Näillä näkymin, jos vaan kaikki menee hienosti, meitä saa sitten syksymmällä onnitella. Siihen saakka kasvatan ja suojelen pienoista parhaani mukaan, jokaisesta sisäisestä potkusta ja muksauksesta iloiten.

Paljon on siis tekeillä kotona ja rakennuksilla. Vielä ei tiedetä edes sitä milloin uusi oma koti valmistuu. Varmasti ajallaan, silloin kun se pitääkin, sillä mitään päivämääriä ei ole asetettu. Tänä kesänä toivoisin hiukan käsityöaikaa itselleni, vaikka pieni auringonsäteeni onkin kovin ehtiväinen tyttö. Pahoinvointi on väistynyt pikkuhiljaa (vaikkakin niin myöhään tällä kertaa), olon puolesta kudin houkuttelee jo. Virkkuukoukulla on puolikas kuteesta virkattua mattoa. Se tulee tyttären huoneeseen sinne uuteen kotiin. Kiitos! Alan lukemaan jälleen pari kuukautta lukematta jääneitä ihania blogeja...

Tämmöset! Pikkutytön sormet olivat aina jäässä päiväunilta herätessä ja siksi päätin tehdä uudet lämpöiset lapaset välityönä. Eilen iltapäivällä aloitin ja tänään tytär sai vaunu-päikkäreille uudet lapaset mukaan. Neuloin fuksianpunaisesta seiskaveikasta kolmepuolikkailla puikoilla, lankaa kului 55 grammaa. Sisälle ompelin paksuhkosta fleecestä sisähanskat, joiden muotoilu ei ole mitään huippuluokkaa. Kädessä kumminkin pysyvät ja peukalonkin jopa saa sinne peukunpaikkaan (jos vaan jaksaa sihdata).

Rakastan väliaikaisasuntomme ihanaa kulunutta puulattiaa sekä tunnelmallisia pellimuureja. Kun katson ikkunasta ulos, näen metsän. Täällä mieli lepää, ja olo on enemmän kotoinen kuin väliaikainen.

Beigeä fleeceä löytyi ensimmäisenä. Laadunvalvoja hyväksyy kun ei muutakaan voi.

Ennen Lapinreissua pitäisi vääntää vielä uudet villasukat, pipo, sekä alushaalari. Samaa sävymaailmaa, ehkä violettiakin olen ajatellut. Vanha villahaalari mahtuu, mutta alkaa olemaan lahkeista lyhyt. Yllättävän hyvin se on silti kestänyt päivittäistä käyttöä, vaikka onkin höttöisestä langasta neulottu.

Kummallista että vuoden neulesaldo aukesi vasta tänään! Onneksi vuotta on vielä villisti edessä ja tässä ehtii vaikka mitä. Nyt kun tytär nukkuu, aion omistautua neulehuiville. Se on jo niin pitkä että varmaan riittäisikin, mutta en viitsisi jättää harmittavaista nöttöstä lankaa. Saa silti nähdä onko pakko jättää jämäkerä, sillä ei shaali saa liian pitkä olla ettei laahaa maata jos sitä joskus haluaa hartiahuivina käyttää.

Vauvalla on vaaka,

sillä se punnitsee

mitä se tahtoo tehdä

ja mitä se ei tee.

Yhdessä kupissa on tähdet,

toisessa kupissa on kuu,

kun maailmalle lähdet,

kaikki onnistuu!

(Hannele Huovi, vauvan vaaka 1995)

Kävin tänään tapaamassa pienenpientä tyttöä ja hänen äitiään. Vauva oli ihana ja niin pikkuiselta tuoksuva. Mennessäni vein hänelle neulesetin, joka yläkuvassa on hänen päällään. Haalarista tuli vähän nafti, niinkuin pelkäsinkin, mutta kyllä se jonkun kuukauden varmasti mahtuu:). Tein pienen mittavirheen kun yritin tehdä haalarista samankokoista kuin tyttären ekahaalari, ja näin tästä tuli pikkaisen liian sopiva. Pieni kasvunvara ei olisi ollut pahitteeksi:). Haalari valmistui hyvissä ajoin jo kuukausi sitten, mutta asusteet väsäsin joulun jälkeen.

Tällä(kin) kertaa tein omasta päästä kaikki muut paitsi lakin, haalari on superhelppo, näitä olen tehnyt jo kaksi tyttärelle samalla periaatteella. Joka kerran jälkeen tulee silti jokin pieni parannusehdotus, esimerkiksi tässä fuksianpunaisessa haalarissa on avarampi kaula-aukko kuin aikaisemmissa.

Haalari on neulottu kolmepuolikkailla puikoilla Dropsin Extra Fine Merinosta, joka on 100% merinovilla. Lankaa kului tasan neljä kerää, ja painoakin oli vaa'an mukaan tasan 200 grammaa. Napit on nappivarastoista ja mielestäni tosi kivat. Dropsin merino on napakkaa, mutta silti pehmeää. Saa nähdä miten kestää käytössä.

Lakki on jälleen ihanalla Norwegian Sweet Baby Cap -ohjeella tehty, koko on pienin. Lakki saattoi olla pikkaisen reilu vauvalle, mutta onneksi heillä on taipumuksena kasvaa. Nellalle lakki on hiukan pieni kuten näkyy, mutta malli tulee selväksi. Lankana käytin Lanettia ja puikkoina kaksipuolikkaita bambusukkiksia sekä kolmosen pyöröjä. Lakkiin ja lapasiin sekä sukkiin kului Lanett-lankaa yhteensä 61 grammaa. Lapasiin ja sukkiin loin kumpiinkin 44 silmukkaa ja neuloin mutu-tuntumalla. Sukista tuli ainakin hyvänkokoiset ja varmaan lapasetkin menee. Setin myötä langankulutukseni joulukuun osalta pläjähti komeille lukemille, eli olen neulonut kaksi kiloa lankaa tämän joulukuun aikana! Mutta nyt tämä rouva lähtee nukuttamaan omaa lastaan, ja jättää lapaset ja sukat näillä kuvilla puhumaan puolestaan.

Meidän perhe on ihana! Meidän perhe on iso ja karvainen ja meluisakin. Meidän perheestä lähtee monenlaisia äänteitä maukunasta haukkuun ja nauruun asti. Rakastan jokaista ihmistä ja otusta meidän perheessä. Meidän perhe on iso lämmin syli,  sinne mahtuu muitakin kuin ne, jotka tämän katon alla vakituisesti asuu. Tänään on ollut tunteikas päivä. Aamupäivällä olin onnellinen uutisesta joka kertoi hyvän ystävän uudesta tyttövauvasta. Iltapäivällä jouduin katsomaan sivusta kun auto ajoi reippaan raitanaamakissamme kylkeen. Kissamuikkulainen pakeni paikalta häntä soihtuna, emmekä löytäneet sitä miehen kanssa vaikka pari tuntia etsimme. Pelkäsimme pahinta. Haimme Brita-koiran haistelemaan jälkiä, josko Orvo löytyisi. Mäyräkoira lähti hienosti jäljelle, ja olimme niiin ylpeitä 'maastonakistamme'. Kissaa ei silti löytynyt, jälkiä oli niin paljon, ja ne olivat sekoittuneet toisiinsa. Miehen kanssa pohdimme jälleen, että mäyris tarvitsisi viedä jälkimetsälle, siitä se niin nauttii.

Neljä tuntia onnettomuudesta Orvo klinkkasi kotiin. Naama ruhjeella ja kaksi jalkaa arkoina. Pappa tuli hätiin auton kanssa, meidänhän auto on ollut vasta vaatimattomat  kolme kuukautta korjaamolla (huoh...älkää enää kysykö miksi...),  ja Orvo lähti miehen ja pappan kanssa Poriin pieneläinklinikalle. Mies tuli juuri kotiin, kissa oli jäänyt yöksi hoitoon. Tuleva yö paljastaa selviääkö misu. Toivon niin kovasti, että saamme huomenna hakea kotiin eloisan kissan. Vaikka Orvo oli kotona hätinä kymmenen minuuttia ennen sairaalareissua, ehdin nappaamaan kuvan raitanaamasta ja kaverista, joka mönki Orvon viereen kuin lohduttaakseen... Toivottavasti ei ole viimeinen kuva maalaiskollistamme.

Eilen mulla oli nimpparikahveet, ja perinteisesti kaikki lähimailla asuvat mummut ja pappat ja serkut tulivat poikkeamaan. Sain leipoa taas, ja kokeilin ihania kuppikakkuja! Koristelu on mukavan luovaa ja helppoa, varsinkin kun on hyvät varastot strösseleitä ja elintarvikevärejä.

Suomalainen suunnittelu on kaunista, reipasta ja mielenkiintoista, nostalgista. Osaan kuvitella että nämä kuppini ovat joskus mahdollisien lapsenlapsieni mielestä niitä 'mummulan kuppeja', vähän höpsähtäneitä ja vanhanaikaisia, jopa vähän liian grumeluureja jonkun mielestä. Minä kuitenkin tykkään hirmuisesti! Satumetsää mulla on ollut jo ajat, mutta sain eilen kaksi mukia Taika-sarjaa. En oikein tiedä kummista tykkään enemmän! Tänään tykkään ennemmän Taika-mukeista, ne ovat talvisemmat ja retrommat, ja sopivat päivän teemaan.

Olen askarrellut Bauhausin ja aviomieheni kanssa. Hitaan projektini vaikein osuus on hoidettu! Sain leikattua ja hiottua liimalevykannen, ja miehen kanssa nirhailimme ja ruuvailimme saranat paikoilleen. Saranahommissa meni varmaan tunti, mutta laatikosta tuli hyvä! Saranat ja kansi on suorassa ja näyttää hyvältä. Seuraava vaihe on lakkaus ja kannen taideteoksen toteutus. Sitten kun aikaa on.

Huomenna menemme tervehtimään parikuista pikku-prinsessa, ja hänelle valmistui seuraavanlainen setti, jota liian iso vauvamallimme esittelee:

Vauvan villatakki on neulottu Sublimen Extra Fine Merino Wool -langasta, kulutus 135 grammaa. Malli on ihanaisesta Sublimen mallivihkosesta (The seventh little Sublime hand knit book), jossa on muitakin tosi hienoja vauvan neuleiden malleja. Takin koko on 0-6 kk, liian pieni se ainakin meidän naperolle on! Tosiasiassa takin kuuluu olla sopivan löysä ja alaosan väljä. On vaan niin hankalaa ottaa kuvia pöydälle pamautetuista neuleista, ei niistä saa mitään tolkkua!

Käytin kolmepuolikkaita ja nelosen sukkapuikkoja ja pyöröjä. Melkein pitäydyin ohjeessa, vaikka pakkohan mun oli neuloa etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihatkin suljettuna neuleena. Sivusaumojen paikoille tein valesauman, eli neuloin jokatoinen kerros normaalisti ja jokatoinen kerros nostin silmukan neulomatta.  Näin sain aikaiseksi kohosauman, joka on aika hieno, ja pelasti mut sivusaumojen ompelulta. Olen aika huono neuleiden saumoissa, jotenkin en saa niitä näyttämään tarpeeksi siisteiltä. Loppufiilis on ihan ok, vaikka jollain tavalla tämä lanka  saa pikkuneuleen näyttämään vähän tönköltä. Villatakin kaveriksi neuloin Koigun upeasta KPPPM-sukkalangasta kaksipuolikkailla ja kolmosen sukkiksilla lakin.

Kuva ei tee oikeutta. Norwegian sweet baby cap on oiva päähinemalli pikkupunteille, tosi hauska. Lakki on valitettavasti liian pieni meidän nupulle, joten tämä kuva saa kelvata, vaikka lattealta näyttääkin. Kuvassa näkyy myös neuletakin takakappale. Lakkiin kului 28 grammaa Koigua, värivaihtelut menee hienosti, ja väri muutenkin on mahtava vaikkei kuva sitä kerrokaan. Solmimisnauhat tein i-cordina viidellä silmukalla.

Sytyck-suunnitelmat on vähän muuttuneet. Meinaankin villatakkia vähän minimmässä koossa samoilla neuletekniikoilla, mutta eri langalla. Sit näätte!

Eilen illalla neuloessani kuuntelin Waltarin Sinuhe Egyptiläistä äänikirjana. Jäin ihan koukkuun, ja yökolmeen saakka kuuntelin tekosyitä vaihdellen:  'vielä tämä luku/pikkuhetki/levy' jne. Tänään en silti taida kuunnella. Tänään rukoilen että Orvo on huomenna kunnossa ja iltapäivällä jo kotona. Meidän rohkea, reipas ja mutkaton maalaiskollimme, sinnittele tänne puolelle, perheesi lämpimään syliin!

Viimeisin viikko on ollut paitsi vauhdikas, niin todella mieleenpainuva hyvässä ja pahassa. Neulottu on urakalla, ja valmistuneitten korissa on neljä paria Sotilaiden Sukkia. En ole niitä vielä päätellyt, joten esittelen vasta ensi kerralla. Herkullisia värejä olen niihin laittanut. Seuraavaksi aion kuitenkin keskittyä neulomaan sukkia lähipiirille, koska olen saanut muutamia komentteja suutarin lapsista ja heidän kengistään.

Pieni tyttäremme joutui viikko sitten sairaalaan. Sairastettuaan korkeaa kuumetta ilman nuhaa kolme päivää huolestuin, ja lähdin kuljettamaan lasta päivystykseen. Päivystyksen kautta tiemme vei sairaalaan, ja saanpa kiittää äidinvaistoani joka ajoi meitä lähtemään perjantai-iltana lääkäriin. Reissuun lähdimme kuuden maissa illalla, ja sairaalan lastenosastolla olimme vasta yhden maissa yöllä. Terveyskeskuksessa oli jonoa ja paikkaukseen saapuneita juoppoja. Sairaalan lastenlääkäri muisti sanoa, että onneksi lähdimme sairaalaan sinä iltana, ja tulehdus munuaisissa saatiin kuriin. Viivyimme sairaalassa viisi päivää, onneksi sain olla koko tuon ajan osastolla tyttären kanssa. Nyt olo on jo rauhoittunut, helpottunut ja onnellinen. Myöntää pitää, että viikon aikana olen itkenyt ja iloinnut enemmän kuin ikinä. Lapsen sairastelu on kamalaa, onneksi kotona on nyt terve tyttö ja arki alkaa olemaan taas uomissaan. Ikinä en ole pitänyt onnea tai lasta itsestäänselvyytenä, enkä edelleenkään. Onneksi Nellan suojelusenkeli oli lähellä.

Sairaanakin Nella jaksoi hymyillä hoitajille. Eipä ihme, että tädit toivat vuorotellen tytölle Piltin Aurinkoinen-sosetta.

Nukuin sairaalassa aika huonosti, joten kuuntelin Leena Lehtolaisen äänikirjaa ja neuloin. Se rauhoitti. Sain viimeisimmät sukat valmiiksi -niistä sitten ensi kerralla- ja aloittelin silkki-alpakkasekoite Aureasta nuttua Nellalle. Mummu toi langan sairaalaan, joten pääsin kimppuun. Olen kaavaillut nutun ympärille oikein pipo-käsine-housu-settiä. Katsotaan mitä tuleman pitää, nuttu valmistunee lähipäivinä.

Parisen viikkoa sitten löysin blogeja kahlaillessani haasteen, jota oli mahdoton ohittaa. Olen siis mukana So You Think You Can Knit -tempauksessa. Vähän jännittää mitä on tulossa, ja minkätyyppisen haasteen tulen saamaan. Haaste selvinnee tämän viikonlopun aikana...

Olin ensimmäistä kertaa kansalaisopiston valokuvauskurssilla tosrstaina, joten saa nähdä paraneeko kuvanlaatu vastaisuudessa. Ekakerran jälkeen en usko mitään radikaalia parantumista tapahtuneen. Kunhan yritin kuvailla ruskaa ja syksyistä luontoa. Asetuksia räpläillessä osuin pari kertaa oikeaan, ja sain kelvollisia kuvia vaikken automaattia käyttänytkään. Kai sekin on jo jotain. Neulomisiin!

Ilta tulee ja laitan lapsen nukkumaan. Mieskin nukahtaa, herää töihin aikaisin. Hiivin ulos ja haistelen hiljaista kesäyön ilmaa. Kuin linnunmaitoa. Kaksi kissaa livahtaa samalla ovenavauksella takapihalle tyydyttämään seikkailumieltään. Kaivan kutimen ja istun muovituolille. On hiljaista, ötökät liikkuvat ja minä neulon ja ajattelen onnellisia ajatuksia. Käyn välillä vilkaisemassa kun mies ja lapsi hengittävät tasaisesti, rauhallisesti. Muumimaailman Nipsun näköinen otus makaa sängyn jalkopäässä ja huokaisee kai nautinnollisena kääntäessään kylkeä. Tunnen hellyyttä lattialla nukkuvaa teini-ikäistä koiraa kohtaan, joka aina hereillä ollessaan näyttää norsulta posliinikaupassa. Nyt napero juoksee unessaan ja näyttää hymyilevältä. Palaan ulos kutimen ääreen ja mietin että tällainen onni tuntui joskus kovin kaukaiselta, kuten lottovoitto jollekin sellaiselle joka lottoaa. Olen ulkona vielä hyvän tovin ja nieleskelen hiljaisuutta. Ennen sisäänmenoa huutelen kissoja nimeltä. Toinen tulee, mutta raitainen jää vielä seikkailemaan linnunradan alle. Sain oman ajan ja valmiit lapsen neuleet muutamassa kauniissa kesäyössä.

TORIPÄIVÄ -SETTI

Oma malli

lanka: Sirdar Snuggly baby bamboo

puikot: 3 1/2 pyöröt ja sukkapuikot

menekki: 200 grammaa

Neuloin setin siis aloittaen jo kesäkuussa, mutta viimeistely venyi näihin päiviin. Setti on tietenkin ensi kesänä liian pieni, joten ehkäpä annan tämän jollekulle, tai säästän, jos sille vielä tulee myöhemmin käyttöä. Neuloin käyttäen uusia kolmepuolikkaita ebenpuikkoja, ja todella tykkään niiden tuntumasta, vaikka jonkun mielestä ne saattavat olla tahmeat. Tein aika mutu-tuntumalla, mutta lopputulos on onnistunut. Lankaa ei kyllä jäänyt yhtään. Olisin pidentänyt paidan helmaa, jos olisi ollut mahdollista.

En osannut päättää, joten laitoin monta kuvaa. Hassua oli se, että kyseiset pöksyt on aivan samantyyppiset kuin siinä Ilonan kirjassa ne aikuisten villa-caprit. En tietenkään niistä tiennyt ennenkuin jälkeenpäin, joskus elokuussa. Haluaisin tehdä ne itselleni, jos aika antaa myöden. Nyt puikoilla menossa sotamiesten sukkia,  tilaushame 7-veikasta, sekä yksi pikkutyö. Ilmoittauduin valokuvauskurssille kansalaisopistoon. Odotan sitä innolla, tännekin ehkä tiedossa parempaa kuvanlaatua. Seiskaveikkasukkien neulonta on tooooo-si koukuttavaa. Ens kerralla kehruusta. Tänään tyttärellä on mörrimöykkypäivä, vaikka äidille aurinko paistaa.

Auto- ja telkkarineuleina käteviä olleet pari etiopialaisnuttua ovat valmistuneet. Äitini teki myös pari nuttua, ja ajattelimme lähettää ne samassa paketissa maailmalle. Nutut on kivoja ja helppoja tehdä, ja jos automatka on pitkä, saa paljon aikaiseksi. Lankana näissä on Novitan Woolia ja Nalle kukkaketoa, menekki hiukkasen alle 100 grammaa per nuttu, kolmosen puikot oli käytössä. Perhekerhossa innostuin kunnolla näistä nutuista, vaikka olinkin kuullut projektista jo aiemminkin. Käsityöpussukassa on vielä yksi nuttu tuloillaan, mutta saattaa olla ettei se ennätä tähän lähetyserään. Teen sen sitten valmiksi joskus ja yritän ujuttaa mukaan, jos joku muu on lähettelemässä näitä Afrikan suuntaan. Alakuvassa Nella nuttu päällä. Jos tuo menee hienosti potralle puolivuotiaalle suomalaisvauvalle, niin luulisi sopivan etiopialaisvauvallekin pidemmän aikaa.

Ompeluinnostus on jo pakon sanelemista syistäkin nostamassa päätään. Tänään surauttelin itselleni sopivia shortseja jatkuvien hellekelien varalle, ja ensiviikolla pitäisi aloittaa Nellan mekkoa hääjuhlia varten. Siivosin vaatehuoneen asuntonäyttöä varten viime viikolla, ja näin ihanilta minun ja tyttären juhlakankaat näyttävät pinon päällimmäisinä:

Nellan juhlakengätkin ovat jo valmiina, omani odottelevat vielä silkkiväriä. Meinaan värjätä omat valkoiset (tai ainakin alkuperäisesti valkoiset) hääkenkäni asuun sopiviksi mehumaijatekniikalla, jos mehunkeitolta maijoja sattuu lainaksi liikenemään. Eihän maija siitä pilalle mene jos sinne laittaa silkkivärikengät sanomalehteen käärittynä?

Vaatehuoneeseen adoptoin myös muutamia ihania lankakeriä. loput majailevat edelleen lankakaapissa. Ihanat tilkkukankaani pääsivät hyllylle myös.

Kasan päällimmäisenä ihana keijukangas, joka on peräisin Tilkkutexistä Humppilasta, jossa vierailimme viime viikolla äitini ja tyttären kera. Voi mitä ihanuuksia siellä oli! Keijukankaan lisäksi mukaan tarttui pari muuta upeaa kangasta, sekä ooh, ylistävät adjektiivit loppuvat kesken, aivan maailmanhienoin Tilda-kirja, jonka kaikki ohjeet ovat pakko saada toteuttaa -kategoriaa. Mummu lahjoi tytärtä myöskin tämmöisillä ihanilla hiiritossuilla, jotka ovat ehtaa suomalaista käsityötä.

Palailen Humppilan saaliiseen paremmin myöhemmin, sillä tytärlapsi alkaa kypsymään matolla äidin ja tietokoneen intensiiviseen suhteeseen!

Eräänä perjantaisena ihanaisena päivänä viime viikolla, meikämamman huonosti lakattu sandaalijalka suunnisti kohti erästä maaplänttiä.

Ja kyllä, tää on meen mäki! Meinaamme ryhtyä kodinrakentajiksi. Projekteja siis riittää lähitulevaisuudessa. Niistä ja vähän kehräysjutuista kertoisin, ellen nyt lähtisi lapsen puuronkeittoon vaativan huudon säestyksellä. Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa!

Olimme pitkän viikonlopun pääkaupungissa koko perheen voimin koirat mukaanlaskettuna. Kissat olivat laiskanlötkeinä talovahteina. Miniloma oli ihana irtiotto kotiympyröistä, sain jopa sen haaveilemani cappuchinon lapasiini. Pientä touhua ja lämpöä ei minilomasta puuttunut, mutta niitä oli oivallisessa suhteessa, joten hieno viikonloppu oli taattu.

Lapsella oli lahjakortti ihanaan myymälään, jossa oli värikkäitä ja kekseliäitä pikkuihmisen vaatteita. Lahjakortti oli kirjoitettu reippaalle summalle, ja samaanaikaan liikkeessä oli iso ale, joten pikku-keijumme sai ison kasan hienoja vaatteita. Suosikkini on tämä mekko.

Vähäsen retro-fanaattista äidiltä, mutta en ole vielä saanut kylliksi väreistä ja selkeänherkullisista kuoseista...

Yhdet polvipituiset punaiset pöksyt puuttuu kuvasta, sillä ne olivat käytössä mekon kanssa ja nyt niissä on banaania. Isonpieni tyttäremme aloitti kiinteiden maistelun parisenviikkoa sitten puolivuotiaana!

Ärähtäkää, jos kuvasin jonkun teidän parveketta, mutta siskon huomattua tämän, olin aivan haltioissani! Siis kangaspuut parvekkeella! Maalaispaakun mielestä tämä on melkein absurdia, kaupunkilaisen mielestä varmaan ainut vaihtoehto, jos kämpässä on niukat neliöt. Harmi etten nähnyt kertaakaan ketään paukuttelemassa puita, se olisi ollutkin täydellistä.

Ebenpuiset puikot ostin Hakaniemen hallin 2. kerroksesta.  Edelliset katkaisin, kun niin väänsin ja vanutin kavennustilanteessa. Näitä pitänee kohdella hellemmin. Tässä tulossa Sirdarin baby bamboo-langasta legginsit tyttärelle. Kovin en ehtinyt tikuttaa, oli niin vauhdikasta.

Löysin kaikki nämä pienet aarteet kierrellessäni keskikaupungilla. Tämmöisiä ihania turhuuksia. Onneksi ei liian usein tule missään käytyä... Viikonloppu oli kyllä aivan ihana. Taidampa oikein keittää aamukahvit ja muistella kesäisen Helsingin tunnelmaa.

Mitäköhän muodostuu, jos yhdistää kahden allaolevan kuvan asiat? Hyvä mieli ainakin!?!

Kesäjuhlan tuntua... Alkukesän tunnelmissa tytär ja miäs. Tyttärellä mitä ihanin mekko päällä, elokuun hääjuhliin meinaan tehdä samalla kaavalla vastaavan, hiukan läikähtelevämmästä kankaasta. Vaaleanpunaisen tietysti.

Kääntyy, kääntyy, ei selällään pysy!

Eräänä tukahduttavana heinäkuun iltana puin Keijulle paksun villavaatteen ja ryhdyin kuvaamaan. Melkein valmiiksihan tämä ecologico colorista (jälleen) neulottu haalari tuli jo Lapinreissulla maaliskuussa. Päättelin ja ompelin napit vasta nyt. Ihanan pehmoinen, ja yllättävää kyllä, taitaa mahtua hienosti ensi syksynäkin! Parit sukat reippaasta seiskaveikasta tein myös kylkeen. Ekat oli turhan pienet, joten tein toiset. Lankaa haalariin kului 230 grammaa  ja sukkiin yhteensä 80. Ennen syksyä olisi hienoa saada vielä appelsiininvärinen kypärämyssy ja vanttuut. Aika näyttää tuleeko niitä...

Sukat on peruskamaa. Joustin 1o1n, kärkikavennuksissa kikkailin ja jälkimmäisistä tuli paremmat. Pikkuiset sukat on niin kiva tehdä, kun tulee valmista. Puikkoina  haalarissa käytin 5puolikkaita sukkiksia ja pyöröjä. Tämä villa juoksee niin joutuisasti, valmiiksikin tulee. Raglankavennuksia muokkailin edellisistä haalareista, tästä tuli sellainen kuin pitääkin, siisti ja nätti raglani, apinoitu Keijun kastemekosta. Nämä oli kivat tehdä, hyvänkokoiset on myös, väri on valmistajan mukaan esprit.  Olkoonkin sitten vaikka henkevää, mutta upean värinen lanka on jokatapauksessa.

Lapsi kasvaa vauhdilla. Koen samaan aikaan riemua ja surua. Riemua siitä että hän oppii uutta, kujertaa, hymyilee,  kikattaa ääneen,  taas hymyilee, kasvaa. Surua siitä, että noinko nopeasti hän kasvaa, päivä päivältä kurottaa kauemmas minusta.

Oma neuleaikani on koko kevään ollut vähenemään päin, mutta joskus ehtii pari riviä puikottelemaan. Kotilieden ihana karamelli-mekko on kolmasosa tehtynä -vaiheessa. Ei ole kiire sen kanssa, sillä koko on kaksivuotiaan, tulossa siis käyttöön vasta ensi kesänä. Etiopialaisnuttuja on myös muutama tehtynä ja työn alla. Esittelen ne ennen lähettämistä määränpäähänsä. Ompelukone on esiinkaivettuna ja ennen eilistä torireissua Keiju sai uuden hellelakin. Tein lakin paksuhkosta valkoisesta puuvillasta, olisi voinut olla ohuempaakin.

Eilen maalattiin upean talkooporukan avustuksella keittiö ja makuuhuone, pientä tuunausta vain. Täällä olisi nyt koti myytävänä pienelle perheelle, meidän on aika siirtyä isompaan. ISO KIITOS vielä kerran ihana talkooporukka! Tänään Helsinkiin siskon luo juomaan cappucinoja, valitsemaan tytölle vaatetta, ostamaan käsityöjuttuja kuten verhokangasta keittiöön. Helsinki on sääkartalla +30. Oi kuumuus, oi kesä, oi kukkaset (ja nimenomaan kissankellot ihanat).

Paljaat varpaat, variksen saappaat, vatsassa vadelman maku

Siitä se alkoi ja siihen se loppui se oikean onnen haku

(lapsuudesta tuttu runo, huikatkaa jos joku muistaa taiteilijan )

...Nimittäin mulla on tällä hetkellä menossa joululahjan neulominen. Aloitin kyllä ennen joulua, mutta sitten nuo pienokaisen neuleet ajoivat edelle. Pipo valmistui jo ennen joulua, mutten halunnut antaa sitä ilman lapasia. Nyt ne lapasetkin ovat jo alussa!  Tämän vuoksi en malttanut olla tulematta tänne kehumaan itseäni:

Lapsukaisemme kastemekko on  valmis. Neidin Suuri Päivä on ensi lauantaina, joten en viitsi etukäteen tämän  tarkemmin esitellä hamosta, mutta jahka hän sen päälleen lauantaina saa, tulette saamaan kuvia. Tämän kanssa ajoitus kerrankin osui kohdilleen. Olin etukäteen laskenut, että jos kerää kohden menee kolme päivää, tulen saamaan tämän hyvissä ajoin valmiiksi. Tässä osoitus siitä, että osaan edes joskus tehdä jotain hyvissä ajoin... Ei puhuta niistä muista ristiäisvalmisteluista...:)

Vaikka kevät lähenee violetit ja aniliinit sävyt ovat suosikkipaletissani. Hyllyllä odottelee vuoroaan ihanainen lanka, josta meinaan tehdä lapsukaiselle samanmoisen haalarin kun aiemmin sini-vihreästä, mutta hiukkasen isomman tietysti. Lapin lomalla pitää olla uusi out-fit! Johtaja kutsuu, joten menen tarjoilemaan hänelle maito-drinkin! Palailen mekko-asiaan viikonlopun jälkeen.

Tosin kaikkia villapeittoja en ole itse urakoinut:). Liila neulottu peitto on omaa käsialaani, se on Novitan Temposta kasin puikoilla väännetty vauvan peitto. Lankaa kului 250 grammaa ja tein sen pääosin sairaalassa vauvanhakureissulla. Oli sopivan aivoton neule. Silmukoita peitossa on 80, reunus on helmineuletta ja neliöt helmi- ja sileää neuletta. Pikkuneliön leveys on aina 10 silmukkaa ja korkeus 16 silmukkaa. Tämän jälkeen aloitin sairaalassa neulomaan vastaavantyyppistä peittoa punaisesta Temposta, mutta 120 silmukalla. Tämä on lopultakin aika pieni. Punainen peitto on hyvässä vauhdissa, mutta tällä hetkellä telakalla, sillä nyt on kastemekko-urakka meneillään. Kastemekko edistyy muuten aivan aikataulun mukaan, reilu kolmasosa jo valmiina! Tästä liilasta peitosta en ole varma mihin käyttöön menee, ehkäpä annan lahjaksi.

Tämä ihana isoäidinneliöistä virkattu peitto on äitini vauvalle tekemä. Peitto on aivan ihana ja tietystikin käytössä pienokaisellamme. Olen tosi innostunut näistä isoäidinneliöistä.  Suunnitelmissa on olkkariin torkkupeitto kyseisellä tekniikalla. Langat on valmiina kaapin kätköissä, sävyt mietittynä. Aika on kortilla, mutta löytynee jostain tulevaisuudesta.

Olinpa kameran kanssa tarkkana, ja onnistuin ikuistamaan hauskan ilmeen lapsukaisemme kasvoilla. Iloista alkuviikkoa kaikille!

Sunnuntaina, 10. tammikuuta 2010 syntyi pieni rakas keijukaisemme, ja teki meidät rajattoman onnellisiksi. Nyt hän jo kotona kehdossa kellittelee, mummun ompelemissa lakanoissa, pappan tekemässä kehdossa. Suurin ihme maailmassa, uusi elämä.

Sairaalastahakuhaalarin kaveriksi tein väreihin sopivat lapaset ja villasukat Lanetista, pienillä kaksipuolikkailla puikoilla. Silmukoita sukissa taisi olla 40, lapasissa 34. Muistaakseni. Lakki on Norwegian Sweet Baby Cap pienennettynä versiona. Pienentää ei olisi ohjeesta kannattanut, sillä lakki on liian pieni jo nyt:). Mutta jos joskus saamme kakkoslapsen, ja hänellä sattuisi olemaan pienempi pää, niin tämä on sitten hänelle. Lanett on kyllä kivan pehmeää lankaa, hidasta neulottavaa  kylläkin, kun on niin ohutta. Nämä olivat niin pieniä vaatekappaleita, ettei montaa päivää kulunut niitä neuloessa. Lankaa kului koko settiin hiukan alle 50 grammaa.

Tässä ihana lapsosemme omissa villatamineissaan. Lakki ei sitten sattuneesta syystä ole aivan väreihin rimmaava. Sukat ja lapaset ovat ihan sopivan kokoiset, eivät tosin montaa kuukautta mene. Haalari on hieno, paljon hienompi kun tyttö on sinne sujautettuna:).

Ennen sairaalareissua ehdin myös päällystää vanhan sitterin viidakkokankaalla ja ihan pirteä lopputulos tuli! Kangas riitti juuri ja juuri, eikä vanha Singerikään ökkäillyt paksujenkaan saumojen kohdalla. Päivittämättä jää nyt sairaalassa neulomani villapeitto liilasta langasta, sekä vähän muutakin. Esittelen ensi kerralla sitten paremmalla ajalla. Kesken ja aktiivisessa vaiheessa on tällä hetkellä tytön ristiäismekko. Katsotaan miten käy sen kanssa, eli riittääkö aika.  Ristiäisiin aikaa reilu kuukausi. Nyt lähden kylvettämään Pientä Ihmettä.

Kovat pakkaset on meillä etelässäkin, aivan upeaa, tulee kunnollisen talven tuntu. Välillä pitää tarkastaa Appelsiini-koirankin tassut ja poistaa pahimmat jääkikkareet, vaikka aika kylmänkestävä kaveri tuo Iiris onkin. Toiset taas mallaa pipoa päähän. Ihan itte!

Laitoin tämän kuvan vaikkei se varsinaisesti ole maailman onnistunein sillä:

1. Keinu näyttää eka kertaa valokuvassa sellaiselta kuin pitääkin ja 2. Pipon värit muistuttavat todellisuutta aika tarkasti. Tein pipon miehen veljenlapselle tarkoituksenani antaa jouluna, mutta se unohtui sitten niiden muiden pakettien tohinoissa. Eipä mitään, kiva kun kaikki ei pääty jouluun... Ja taitaa mulla olla noita joululahjaksi tarkoitettuja pipoja enemmänkin laatikossa. Unohdin ne vallan laittaa paketteihin.

Pipo oli juuri sopivan kokoinen hurmaavalle neidille. Lankana on Novitan 7 -veljestä. Tarkan punnituksen unohdin, mutta varmaan 50 grammaa tuollaiseen menee. Puikot olivat 3puolikkaat pyöröt ja sukkikset. Silmukoita loin 80, ja kerroksia on joustin ja kaikki kavennuskerrokset mukaan laskettuna 54. Siis tosi sopiva yksivuotiaan päähän, vahingossa onnistuin tällä kertaa. Pompom-pompulan sain taas tehä päälaelle keikkumaan. Oi kun tykkään niistä!

Nyt kun ompelukone on kaivettu naftaliineista ja siksak jälleen kunnossa, ovat tilkkutyöt ja muutkin ompelukset alkaneet kiinnostaa. Hoitopöydän alustan tein kestovaippakaupan muovitetusta PUL-kankaasta, tausta on paksua valkoista puuvillaa. Väliin laitoin monta kerrosta tikkikangasta, joten nyt alusta on pehmeä mutta samalla konepestävä. Mua hiukan öllöttää ne kaupan valmisalustat mitkä on kovaa ja nahkeaa muovia.

Alustan kuosi on kiva. Joskus aikoja sitten tilattu Myllymuksuista.  Kuosista puheenollen olen yrittänyt kaivaa kaapeistani jotain kivaa oloasu-kangasta. Vaikka uusin Moda oli muuten aika köyhä, oli siinä kiva oloasun ohje äippälomalaiselle. Taidan toteuttaa jos ennätän jossain vaiheessa.

Parin päivän puhteena tein tulevalle piiperoiselle villahaalarit paksusta langasta. Nämä olisi tarkoitus laittaa kotimatkalle (tulisi nyt ensin edes SE päivä).  Malli on oma, mutta mittasuhteita on tarkastettu valmisvaatteesta. Hihat ja puntit on niin pitkät että ne pitää varmasti alkuun kääntää.

Haalarin väri on aivan ihana, vaikkei se mielestäni toistu näissä kuvissa missään ihan todellisena. Lankana käytin Schachenmayrin Ecologico Coloria, upean pehmeää 100% villaa. Puikkokoko paksulle langalle oli 5,5, lankaa kului 163 grammaa. Oikeasti melkein neljä kerää tuhlasin tähän, sillä kaula-aukko ei meinannut ottaa onnistuakseen. Purin, neuloin, purin, neuloin. Tuli siitä lopulta kelvollinen, vaikkei täydellinen. Napit ja koristeankan löysin omista varastoistani.

Eikä tämä siis ole välttämättä lainkaan mikään pojan haalari, vaikka sinisenvihreä onkin. Vaikka voi se ollakin, sehän pian nähdään. Napit ovat kivan läpinäkyvät. Puunapitkin olisivat näyttäneet kivoilta, mutta ne jotka multa löytyi, oli liian isoja tähän nappilistaan. Tällä hetkellä bambuisilla puikoilla melkein valmiit vastasyntyneen kokoiset villasukat, sen jälkeen vielä tumput ja lakki samaan settiin, jollei sairaalareissu yllätä ennen. Vauvan tilkkupeitto on viimein mietitty valmiiksi. Olen mallannut tilkkupaloja työhuoneen lattialla moneen eri järjestykseen ja lopultakin olen tyytyväinen. Pian alan ommella yhteen, jottei järjestys ehdi sotkeutua. Ulkona on kylmä mutta upea ilma. Lähdetään koirien kanssa ulos... Hienoa Loppiaista!

Jaaha, mistä sitä aloittaisi... Vaikka mitä on tapahtunut ja vähän  sitä sun tätä tehty, niin käsitöissä kuin muillakin osa-alueilla. Mut ihan ekana kerron, et me mentiin naimisiin. Reilu kuukausi sitten. Hääpuku on ompelijalla teetetty, ei itse tehty. Morsiustytön puku sen sijaan on mun ompelukoneesta. Ei nyt aivan täydellisestionnistunut hamonen, mutta morsiustyttö näytti äärimmäisen valloittavalta mekko päällään:).

Morsiustytön mekon rakennusaineina on eläväpintainen paksuhko satiini, organza ja tylli. Mekon kaava on Burdan valmiskaavoissa, erittäin kiva simppeli malli, antaa tilaa kauneudelle:). Kaavat ja kankaat on ostettu Eurokankaasta. Mekon helmapoimut ovat mielestäni tosi kivat, sellaiset halusin lopulta omaaankin mekkooni. Kangasvalinnat olivat mielestäni aika onnistuneet, omaan toteutukseen en ollut aivan tyytyväinen, osaksi johtui myös siitä, kun jouduin pienentämään mekkoa ekasovituksen jälkeen, toiseksi siitä , että rikoin ykkösvetskarin ja sen kakkosen ollessa hieman paksumpaa mallia ei lopputuloksestakaan tullut ihan niin kepeä. En millään halunnut purkaa mekkoa osiksi pienennysoperaation vuoksi, vaikka sillä tavalla olisi lopputuloksesta saatu varmasti paras. Pienet sormenheristykset mulle, haisee laiskiaisen touhuilulta! Organza-vyön olisin voinut jollain patentilla köyttää paremmin pukuun kiinni, ei oikein pysynyt huiskeessa paikoillaan. Mitään tuo ei haitannut, huiske  ja meininki on hyvästä,  suuret kiitokset vielä morsiustytölle!

VAUVAN VILLATAKKI

Koko: 68 cm

Lanka: Novitan Wool sinisenä, 3 kerää

Ohje: Novita Syksy 2009

Puikot: 3 1/2 pyöröt

Tykkään että tästä tuli kiva. Tästä on tarkoitus tulla käyttövaate omalle syntyvälle kullanmurulle. Vaikkei edelleenkään tiedetä sukupuolesta mitään. Sinistä silti. Housut ajattelin tehdä vielä samaa sarjaa. En silti tee tuota nättiä pintakuviota housuihin, vaan sileää, ettei vaan tule liikaa ruutua. Tämän sain tehtyä jo jonkin aikaa sitten, ja taisi valmistuakin aika nopeasti (kerrankin), koska oli kivan mielenkiintoinen mallikerta vaikkei kovinkaan vaikea. Hieman haastavampaa on meneillään ebenpuu-puikoilla puuvillaisen langan kera.

Tästä petroolinsinisestä Safran-langasta on tulossa jakku (ei itselle), malli on jostain vanhasta IK:sta. Sileän neuleen osuudet etenee hyvinkin kivasti, mutta kuvioneuleen kanssa olen tahinut tunnin jos toisenkin. Ei vaikeaa, mutta aikaa vie.

Lapsellisesta kankaasta ompelin uudelle tulokkaalle verhot hänen tulevaan huoneeseensa. Tosi kiva kangas, ostin sen verraan ekstraa, että saan jotain muutakin tästä. Muitakin ompeluksia on nyt meneillään, muttei valmiina. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Suuressa Hää-tohinassa aloitin ylläolevan keepin. Ei ehkä maailman järkevintä, stressiä oli muutenkin tarpeeksi vaikkei onneksi liikaa. Ei tullut tästä valkoisesta Isoveikasta mitään hää-asustetta, mutta nyt olen sen kanssa kovin loppusuoralla, joten saanpahan tästä talveksi kivan keepin pakkaskelien varalle. Malli on Novita-lehdestä, kaiveskelen numeron julkisuuteen sitten kun tämä valmistuu.

Maalasin miehen pappan vanhan keinustoolin aivan ihanan pirteällä limenvihreällä maalilla. Ja se onnistui, vaikka aluksi epäilinkin. Siitä tuli niin mahtava, että nyt on jo toistakin keinutuolia maalattu parin kerroksen verran. Työn alla oleva keinutuoli on miehen isän tekemä, minä hoitelen vain maalauspuolen:). Maaliksi tuoliin valitsin kauniin syvänpunaisen kalustemaalin, jotta keinu sopii olohuoneen väreihin. Erittäin koukuttavaa tuo maalaus, kokeilkaa vaikka. Keinutuoli-kuvan vasemmassa ylänurkassa näkyvä samansävyinen peitto on äitini käsialaa kolmenkymmenen vuoden takaa. Peitto löytyi vasta keinun maalauksen jälkeen, mutta on hämmästyttävän samanvärinen. Muutenkin peitto on aivan upea virkattu tekele. Ei mun kärsivällisyydellä...

Iiris-haukku on kasvanut kesästä melkoisesti, eikä pelokkaasta pallerosta ole juuri mitään jäljellä. Välikevennys ruokaa odottavasta aina-nälkäisestä koiranrotkaleesta.

Ja juu, kävin Tampereella Messuilla. Kun en ollu viime vuonna... Ja olinkohan edellisenäkään. Kyllä joskus täytyy lähteä messuilemaan siitäkin huolimatta että tietää vararikkoutuvansa reissun seurauksena. Alakuvassa Shibui Knitsiä, Abuelitaa, Kirjo-Pirkkaa ja lenkki-alpakkaa. Nam. Ne ovat vain osa messusaaliista. Niiden lisäksi hamusin ostoskasseihin nappeja ja korttiaineksia ja vähän muutakin kädentaidetta. Esittelen messusaalista paremmin jossain myöhemmässä postauksessa, nyt loppuu tila ja aika.

Viikon-kahden aikana on pukannut nopeita pikkutöitä puikoille sen varsinaisen työn rinnalle. Isänpäiväksi tein miehen isälle petroolista raita-seiskaveikasta villasukat. Ihan tavikset niistä tuli, ja kuvakin unohtui ottaa.

Novitan Puro-lanka on mukavan tuntuista ja nopean neuloutuvaa. Kanerva-sävyisestä olen neulonut kainaloihin asti lapsen neuletakkia. Hihatkin meinaan  tehdä pyörönä, ja siksi työ oli hetken jäissä 5,5 mm:n sukkapuikkojen puuttuessa. Tämä on mukava reissuneule, kun saa laittaa aivot narikkaan.

Pipot ovat jälleen inspiroineet kovasti. Kuvassa viittä vaille valmiita lahja-pipoja. Siksi vain pienenpienen vilautuksen verran... Neuleiloa kanssasisaret!

EDIT 23:30

Hei, olen ollut viimeiset pari viikkoa käsitöiden suhteen ahkerana, vaikka kirjoitustauko venahtikin melkein neljän kuukauden mittaiseksi. Käsityötaukoa oli miltei saman verran, sillä aloin kasvattamaan masua keväällä, ja se taas aiheutti jokseenkin pahaa oloa melkein koko kesäksi:). Nyt olotila on jo parempi  ja lanka luistaa taas puikoilla kivammin. Parin viikon aikana on kertynyt kasa töitä.

Kuvassa olevista ainoastaan sininen vauvan villatakki on vähän kesken. Kappaleet pitää vielä yhdistää, neuloa kaula-aukkoon reunus ja kiinnittää napposet listaan. Mutta asiaan...

Pinon päällimmäisenä sukat rakkaalleni.

Nämä on siis ihan perus-sukat valmiiksiraitaisesta seiskaveljeksestä. Mielestäni on aika kiva väri, mies sai itte valita mun sisällöltään massiivisesta lankakomerosta. Mutta mitään ihmeellistä ei näissä ole, langankulutus oli jotain reilu 100 grammaa. Saatte silti lisäkuvia sukkasista mun ja rakkaan kintuissa. Mulla jalan koko 38 ja miehellä 42, mutta näyttää olevan kummallekin täysin sopivat. Kummallista...

Näiden kanssa on on sitten taas kiva lähteä patikoimaan syysmetsään. Päivälenkkejä tulee tietysti tehtyä useinkin, mutta kangasteleepa mielessä semmoinen yön yli reissukin kuten viime vuonna. Saa nähdä...

Novitan Pehmo-Vauvasta tein tulevalle naperolle nallenkorva-haalarin. Se on punainen, vaikkei todellakaan ole minkäänlaista tietoa kumpaa merkkiä on tulossa. (Siksipä se toinen melkein-valmis vaavin tamine on sininen, että kumpi vaan saa tulla:)

NALLE-HAALARI

KOKO: 68 cm

LANKA: Novitan Pehmo-Vauva (100% teko, valitettavasti)n. 5 kerää eli 240 grammaa

PUIKOT: 3 1/2

NAPIT: Kangas-Pauliinasta (ihanat)

FIILIS: HYVÄ! Tykkään haalarista

Ohjeen nappasin Modasta (numeroa en nyt muista, mutta laitan sen tähän,kunhan olen tarkastanut) ja vaihdoin langaksi aavistuksen paksumman kuin ohjeessa neuvottiin. Siksi silmukoita oli vähemmän, mutta mitat täsmäävät. Ihan onnistunut tuli.

Ragla-hihat taisin sittenkin itse säveltää, sillä ohjeessa oli semmoiset tavalliset laatikkohihat, enkä oikein saa itseäni niistä innostumaan. Nämä raglanit istuu jotenkin paljon kivammin ja antaa reippaan ilmeen yläosalle.

Korvat on ihan parhautta tässä mallissa. Varmaan näyttää hyvältä kunhan saadaan mannekiini vielä sinne haalariin sisään. Nalle-napit oli yllätysekstraa itsellenikin. Löysin nimittäin nappilaatikosta viisi aivan täydellisen oikean väristä nallukka-nappia ja kun muistin hankkineeni ne joskus sata vuotta sitten paikallisesta kangaskaupasta, ryntäsin sinne. Satuin jopa löytämään samoja nappeja, vaikkei niitä montaa ollutkaan jäljellä, ja sain haalarin napinlävet täytettyä. Jee!

Kiitos ja kumarrus. Poistun ja palaan taas lähiaikoina sen sinisen Wool-luomuksen kanssa.

Ööö. En tiedä mistä aloittaisin. Kun on kaikennäköistä kivaa kuvaa tarjolla. En ole siis laiskotellu kahta viikkoa, vaan vääntänyt kahta Aura-huivia Punokset Puikoille -kirjasta. Toinen huivi on jo pingoitettuna, ja toinenkin on sinne patjan alle menossa. Otan niistä paremmat kuvat esimerkiksi huomenna tai maanataina , kunhan saan kuvaajan kotiin. Postauksen lopussa laitan kumminkin pienet vilautukset niistä, ainakin toisesta.

Ihmeellisen neulomis-inspiksen lisäksi sorruin lankakaupassa, jonne menin vain pienelle viattomalle käynnille, kun nyt sattumalta olin ohimarssilla. Tämmöinen osui tassuun, ja lähti jo hiukan lapasestakin:

Olen kai seonnut. Riemunkirjavat sävyt 100 prosenttisessa akryylilangassa. En olisi itsestäni uskonut, kun kartan aika tunnollisesti kaikki tekokuidut. Tämä on tuollaista valmiiksi raidoittuvaa ja läiskittyvää. Aloin heti siitä työstämään pikkutytön kesämekkoa. Tästä tulee sellainen järkyn kiva, jos tiedätte mitä tarkoitan. Semmoinen mauttomalla tavalla kaunis hetale. Onneksi ostin vaan yhden kerän.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Sisäinen harakkaiseni bongasi myös glitteri-muovilankaa. Jälleen sataprosenttista valetta, mutta veti naamani onnelliseen hymyn. Tämäkin on niin kamalan ihanaa!

Tässä yläpuolella ruskeasta alpakka-langasta valmistunut Aura. Tästä ja siitä toisesta samanmerkkisestä enempi myöhemmin.

Villit Silkkilampaat -logo ei nyt niin hirveästi eroa Pinkeistä siskoistaan:). Mutta asiaan! Viimeisin vauvanvaate-setti on valmis.

Olen tyytyväinen takkiin ja housuihin, vaikka onhan pieniä yksityiskohtia joissa käsityön jälki näkyy, ja jotka osuu omaan silmään hiukan häiritsevästi. Ei kuitenkaan mitään isompaa! Olen itse ideoinut tämän neulevaatekerran, hiukan mittoja katsellut jostain vanhasta Novitasta. Tämä on menossa ystäväni pian puolivuotiaalle pojalle. Saattaa olla että se on vielä toistaiseksi vähän iso vauvalle. Toivotaan kuitenkin, että saavat käyttöön tänä talvena.

Jakun salmiakki-kuvio on jollain laatua vanhanaikainen, mutta pidän siitä. Napit löytyivät varastoistani. Lankana käytin Rowanin Pure Wool DK:ta, 154 grammaa meni sekä housuihin että nuttuun. Yhteensä siis 308 grammaa. Resoreihin käytin 3,5 mm:n puikkoja ja sileään neuleeseen 4 mm:n. Tämä Rowani on sitten niin ihana lanka, pehmeä, ja värit niin upeat. Ihan mua ovat!

Housuista tein hiukan erilaiset kuin edelliset ideoimani. Lahkeessa housut ovat melko kapeat ja levenevät sitten reisiä kohti. Lisäsin 2 s aina jokaisen väriraidan viimeisellä kerroksella. Totuttuun tapaan tein lahkeet suljettuna neuleena ja yhdistin sitten lahkeet ja jatkoin pyörönä. Haaran kohdalla päättelin yhteensä 6 s kummassakin lahkeessa, jotta neulominen oli helpompaa ilman puikkojen krinnausta. Tuon pienen reiän sitten tietysti ompelin myöhemmin. Näin tehtäessä laiskalla on mahdollisimman vähän saumoja yhdistettävänä:). Samoin neuloin jakun yhtenä isona tasona yhdistäen etu- ja takakappaleet, kainaloihin asti tietysti. Tein sitten raglanhihat, kun ovat mielestäni kivat.

Housuihin en aluksi ollut tyytyväinen kun olisin halunnut niistä kokosiniset pienillä vihreillä ja ruskeilla yksityiskohdilla. Nyt kuitenkin jo tykkään näistä reippaista raitamalleista. Miten muuten aina päädyn näihin tasaraitoihin!? Ne on vaan jotenkin niin kivoja mun mielestä. Mulla on varmaan joku Marimekko-syndrooma. Apua! Olennaisin, eli siis Villit Silkkilampaat -kangasmerkki on paikallaan. Ihan eka laatuaan. Jee!

Kattokaa ny vielä ja ihastelkaa tasaraitaa! Mulla on paljon uusia ideoita mielessä. Lähden toteuttamaan 1-vuotiaan pojan paitaa tai sitten mohair-neulejakkua itselleni. En ole vielä päättäny, mut päätän tänään. Ihanaa muuten ku on taas paljon lunta. Neuleiloa kamut!

Neulomisloma meni niin nopeasti, etten vieläkään usko. Oli samalla liikuntaloma, eikä sitä koko aikaa ehtinyt puikkoja heiluttelemaan. Mitään valmista ei tällä kertaa ole, mutta on niin upea ilma tänään, että oli pakko mennä kuvaamaan muutama otos keskeneräisistä. Kas näin:

Lasten neuleita tulossa. Sitten on myös huovutustossut työn alla. Joku oli mut blogissaan haastanut kertomaan itsestäni, mutta nyt tietysti tähän hätään en muista missä se haaste oli, vaikka vähän senkin takia lähdin bloggaamaan:). Saa vinkata, jos haastaja sattuu blogissani vierailemaan. Nautitaan nyt talvesta kun se kerrankin on!

Yllättäen jopa kaksi virkkausta tällä hetkellä työn alla. Siis mistä lähtien musta on tullut hurja virkkuufani? Kyllähän neulonta edelle kiilaa, mutta myönnettävä se on; virkkauskin on huisin kivaa!

Keskeneräisestä löytyy vaikka muille jakaa. Baijerilais-sukka on jo hautautunut niin syvälle laatikkoon, että hirvittää. Pitää ottaa joku lauantai tiukka mutru huuleen ja projektoida ainakin toinen sukka valmiiksi. Kuvassa auringossa köllöttelee muunmuassa vastavalmistunut vauvan myssy, joka kuuluu edellisen postauksen hameen kaveriksi. Värit vaan näyttävät voimakkaassa auringonpaisteessa hailakammilta kuin oikeasti ovat.  Myssystä tuli kiva, ohje on edelleen siitä toukokuisesta SuuriKäsityö -lehdestä. Lankaa kului vähän, ja aion saada langasta vielä väsättyä pienet puuvillasukat samaa sarjaa. Musta tennesee-lankainen neuletakin takakappale makoilee kuvassa alimmaisena. Näyttää ihan hyvältä, vaikkei tällähetkellä inspiroikaan ihan satana. Vihreästä Nallesta virkkailen vauvanpeittoa ties kenelle niistä lähikuukausina syntyvistä. Sitä teen pääasiassa töissä tauoilla ja kotiinpääsyä odotellessa (se siis etenee hitaasti). Noista kahdesta yhteenvirkatusta keltaisesta palasesta on tuleva kiva kesäkassi, joka sopii uuteen paitaani. On ihan nappiin samaa väriä, lanka ja paita. Tuskin maltan odottaa että kassi on valmis. Reilun viikon päästä perjantaina olisi käyttöä, joten siihen mennessä olisi kiva saada palat kasaan.

Ulkona on merkillisen upeaa, aurinkoisia päiviä ihan putkeksi asti. Kaikennäköistä turhaakin ohjelmaa on tuntikaupalla, joten neuleille ei ole niin paljon aikaa kun haluaisi. Nooh... jospa kesäloma vähän auttaisi, siihen vielä tuskaiset kaksi viikkoa ja päivä. Muhun on iskenyt jokin kesäinspis, sillä neulesuunnitelmia tulvii aivot täyteen. Ei vaan millään ehdi toteuttelemaan samaan tahtiin. Pistelen vaan paperille, ja jään odottelemaan aikaa jolloin on aikaa:).

Lankaostiskeluja olen onnistunut viime aikoina hillitsemään kiitettävästi. Tietysti tuohen puute on suurin tekijä hillittyyn ja epäkaisumaiseen käytökseeni. Ottaisin kumminkin mieluusti vastaan ehdotuksia jostain ylellisestä langasta, jota voisi käyttää hartiahuiviin. Huivia olen ajatellut lahjaksi, ja haluaisin tällä kertaa panostaa johonkin aivan ihananupeaan lankaan. Lempparini Grignascon merinosilkki on tietysti käynyt mielessä, mutta ei vaihtelukaan pahaa tekisi. Jos jollain siis olisi ehdottaa jotain aivan spesiaal buenoa huivilankaa, ottaisin ehdotukset mielenkiinnolla vastaan.

Viimeisenä toukokuun virallisena Project Spectrum -työnä valmistui ystäväni lapsen pinkki mekko. Kesä-heinäkuun  väreinä komeilevat musta, punainen sekä metallivärit. Vähän kuulostavat raskailta väreiltä keskellä kesää, mutta empähän ole ennenkään antanut kyseisen väriprojektin hallita elämääni. Jatkan siis hyvillä mielin keltaista ja vihreää linjaa myös kesäkuussa, ja fiiliksen mukaan valitsen sitten ehkäpä muitakin värejä. Mekosta tuli mielestäni aika kiva. Tarkkasilmäiset saattavat huomata että olalta puuttuu napit. En löytänyt mitään sopivia omista varastoistani, saatikka tämän käpylän ompelutarvikeliikkeistä. Viikonloppuna aion piipahtaa jossain kaupungissa valitsemassa sopivat napit.

VAUVAN MEKKO

Mallin löysin SuuriKäsityö -lehdestä (toukokuu 2007), hiukan sovelsin omiani joukkoon. Ohjeessa värinä oli valkoinen, minulla tuollainen vaalea nasunpunainen. Ohjeessa mekko oli pitsineuletta, eli semmoisia reikiä siellä täällä hameessa:). Minua reiät eivät puhutelleet, joten tein sileää neuletta. Lankana Mandarin Petit, jota kului vaaleanpunaista kaksi kerää, ja lisäksi tarvitsin pienet määrät vihreää, keltaista, lilaa ja fuksianpunaista. Langat tilasin Tinttamarellista, jossa  kyseisestä langasta saa Modan tilaajana kivan alennuksen, sekä pari kerää kaupan päälle. (Tilasin kerralla vähän enemmän). Puikkoina käytin 2,5 mm:n pyöröjä reunusten helmineuleeseen, muutoin nro 3:n pyöröjä. Silkkinauhan pujotin vyötärölle, mutta en tehnyt siitä sellaista edestä solmittavaa rusettia vaan piilotin taakse. Mielestäni mekosta tuli ihan onnistunut, tuossa etumuksessa on vähän sanomista, ei kyllä taida näkyä kuvassa. Huomatkaa tuo vaatemerkki "Kaisumaisun Kudin" tuolla niskassa. Tulivat postissa viime viikolla, ja nyt on melkoisen tärkeilevä olo, kun saa kiinnittää niitä sinnetänne. Ei niitä taida ihan joka pannulappuun viitsiä läiskiä, mutta joihinkin vähän isompiin töihin kumminkin.

Mekon seuraksi valmistuva myssy ei ole ihan vielä valmis, hyvältä kumminkin näyttää. Ohjeessa solmimisnauhaksi oli pujotettu taas sitä silkkinauhaa, mutta tykkäisin enemmän langasta valmistetusta kiinnitys-systeemistä, joten teen varmaan sellaisen. Petit -lankaa on vielä keräkaupalla, ajattelinkin niistä toista mekkoa, joka olisi lähimain samanlainen kuin tuo vaaleanpunainen, mutta pohjavärinä vaaleankeltainen. Vastaanottaja ei vielä ole tiedossa, mutta eiköhän semmoinenkin löydy, sillä lähipiiri on jostain syystä alkanut lisääntymään räjähdysmäisesti. Eli sopii ihmetellä ehtiikö kaikille vauvoille edes neulomaan mitään. Parhaani teen, ja palailen jälleen kutimeni ääreen.