Teksti luettavissa myös täällä.

Kuka on hurahtanut violettiin häh?  En ainakaan tunnusta, vaikka sattuman summana tänään tulee pläjäys purppuran ja violetin sävyjä, sekä hätäisiä kuvia, jotka johtuvat pääasiassa liukkaasta ja kamera-innostuneesta lapsesta, sekä vähän siitä kärsimättömästä äidistä.

Arviolta kuukausi sitten sain tilauksen miähensiskontyökaverilta kahdesta virkatusta Juhannusruusu-matosta. Väritoiveena oli tummanvioletti, jota lähdin ensin metsästämään ontelokuteena, mutta kun sellaista ei missään ollut tarjolla, niin siirryin tavoittelemaan trikoota.  Ensitutustuminen Uudessakaupungissa sijaitsevaan Kudepuotiin tuotti toivotun tuloksen, ja löysin reilu kahdeksan kiloa violettia trikookudetta juuri täydellisessä tummanvioletissa sävyssä.

Kerimisessä oli järkyttävä homma. Huomasin heti kotona, että kude on tosi epätasaisen paksuista, vaikka väri olikin täydellisen tasainen. Väriin olin kiinnittänyt jo kaupassa erityishuomiota, sillä edelleen vähän harmittaa se tyttären pinkki matto, jonka kude oli todella epätasaisen väristä. Jouduin leikkaamaan kudetta kahtia, välillä en leikannut, välillä mietin, että pitääkö leikata vai ei. Kerimiseen ja leikkailuun meni varmasti ainakin se sama aika kuin mattojen virkkaukseen.

Matot on virkattu nro 8 koukulla, sellaisella sähäkänvihreällä ja kimaltavalla, joka veti tytärtä puoleensa yhtä tehokkaasti kuin itseänikin. En tiedä oliko oikeastaan onni, että koukku napsahti ensimmäisen maton lopussa poikki (vasta eka rikkomani mattoja virkatessa) ja jouduin ostamaan uuden perus-novitalaisen koukun. Ystäväni on muistaakseni katkaissut matonvirkkauksen yhteydessä useammankin koukun, joten nyt olisi virkkuukoukkufirmoilla tuotekehittelyn paikka ja täydellinen rako suunnitella katkeamaton koukku erityisesti matonvirkkaukseen.  Tuskinpa olemme ainoita koukunkatkojia, ja matonvirkkaus tuntuu nyt olevan pinnalla.  Jostain luin, että tällä hetkellä ontelokuteen saatavuudessa on jopa ongelmia, sillä kysyntä on suurempaa kuin mitä ehditään tuottamaan. Ja matonvirkkaus tunnetusti syö materiaalia.

Mattoihin humpsahti suunnilleen kahdeksan kiloa kudetta, pieniä keriä  jäi vain jäljelle. Mattojen halkaisijat olivat muistaakseni 125 senttiä. Olen mattoihin tosi tyytyväinen, vaikka olisihan se vielä kivampaa ollut, jos kude olisi ollut tasaista. Joissain kohdin mattoa näkyy, kun kuteen paksuus vaihtelee, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mitenkään häiritsevää. Mattoja en kastellut (huonon ilmanvaihtomme vuoksi) ennen lähettämistä uuteen kotiinsa, tamppasin ja harjasin vain.  Olen huomannut että virkatut matot on hyvä peitellä kostealla pyyhkeellä (ilmava paikkakin on plussaa), kunnes pyyhkeen ja maton pintakosteus on haihtunut. Niin matoista tulee hiukan lattanoita, eivätkä ne lainkaan kupruile siten, että tekisi mieli kompastua reunaan.  Olen muutenkin aikamoinen käsitöiden kostuttaja, eli en oikein osaa sanoa mitään työtä ennen valmiiksi, kun olen sen laittanut päiväksi-pariksi  suihkupullolla kostutettuna pyyhkeiden väliin. Suihkupullokostutus kun saa neulepinnalle ihmeitä aikaan, vaikkei siinä mitään törkeitä käsiala-ongelmia olisikaan.  Toivotaan, että sitten kun seuraava matto valmistuu, asumme jo uudessa kodissa jonka ilmanvaihto on niin hyvä, että saan kostuttaa mattoni ennen käyttöönottoa.

Sairaalasukat ovat sitten tässä! Malli on Novitan sivuilta muokattu. Ohjeessa käytettiin Nallea, ja itselläni oli 7-veikkaa, joten jouduin vähän soveltamaan. En saanut itse otettua sukista kummoisia kuvia, ei keskikroppa enää taivu juuri mihinkään, ja muutenkin valaistus ja muut vallitsevat olosuhteet latistivat fotoiluinnostuksen.  Tykkään perusukistani silti kovasti. Kavennukset ovat pohkeessa, malli on melko konstailematon, mutta kiva.  Lanka on valmiiksiraidoittuvaa 7 –veljestä luumun ja violetin sävyissä, puikot kolmoset  sekä kolmepuolikkaat ebenpuiset sukkatikut. Lankaa kului 188 grammaa.

Tyttärellä on uusi violetti takki. Siksi äidin oli pakkoa neuloa siihen hyvin rimmaava pipo, vaikka pipoja lapsella on jo hyvä laatikollinen. Materiaalina käytin Sublimen lankoja,  Extra fine merino woolia, sekä valaannahkan väristä Lustrous extrafine merinoa, joka on uusi tuttavuus ja jännittävä koostumukseltaan. En kuitenkaan täysin rakastunut viimeksi mainittuun lankaan. Jollain tavalla se on huono ja joustamaton neulottava. Tämmöisessä pienessä työssä se ei tietenkään haittaa, mutta en siitä villatakkia lähtisi työstämään. Malli on oma, sillä en mukamas Ravelrysta löytänyt mitään kivaa pipomallia pirpanalle. Lankaa kului 77 grammaa, puikkoina käyttelin kolmepuolikkaita sukkatikkuja. Neuloin pipoon korvaläpät talven kerhomatkoja ajatellen. Tupsusta tein aluksi hehtaarin kokoisen ja jouduin sitä puolituntia nyrhimään saksilla sieltä-täältä, että kehtasin kiinnittää paikalleen. En tiedä tykkääkö tytär erityisemmin (huomioi ilmeet), mutta äiti tykkää, ja sehän nyt on hyvä että edes puolet porukasta on innoissaan, surullisempaa olisi jos kukaan ei tykkäisi. Suunnitelmissa on täydentää settiä myöhemmin lapasilla ja sukilla siitä violetista vuosikerta-Woolista, joka on marinoitunut laatikossa vuoden jos toisenkin.

Edellispäivänä pääsin onnekseni irti violetin oravanpyörästä, ja aloin neulomaan vihdoin sitä vauvan haalaria vihreästä Cascadesta, nyt kun muutamia supistuksiakin on havaittu, ettei vaan jäisi viimetinkaan. Haalarin vartalo-osa on valmis, mutta hihat ja lahkeet odottavat kunnes Vapaa Valinta aukeaa, sillä mulla ei ole sellaisia kummallisuuksia kuin neljäpuolikkaat sukkapuikot, vaikka kaikki maailman puikot mulla varastoissa melkein onkin. Haalari näyttää kyllä tosi pieneltä, mutta mitat täsmäävät mallipiiroksen kolmekuisen mittoihin.  Mene ja tiedä, pianhan se nähdään mahtuuko.

Novitan uusin lehti oli aivan upea, sekä ohessa tullut sukkalehti myös. Upeita malleja oli sivut pullollaan.  Aion tehdä jotain,  jos vaan annetaan. En halua kuulostaa liian mahtipontiselta, sillä sen kauan odotetun nyytin arvioituun saapumispäivään on alle viikko. Sitten tahdin määrää pieni ja sen isosisko… Mikäli kaikki menee hyvin, sillä mikään tämmöinen ei ole itsestään selvää. Nöyränä, mutta silti totaalisen malttamattomana odottelen, sillä tässä tilauksessa viikko saattaa yhtä hyvin olla kolme viikkoa…

Uuden kodin eteiseen tulevan puusohvan maalaus on suoritettu onnistuneesti, ja siihen tuleva vaahtomuovipatja ostettu ja leikattu sopivan kokoiseksi. Päällinen pitäisi vielä ommella. Joulumyyjäisten kauratonttujen valmistusta varten sain enemmän kauraa kuin jaksan kantaa, hienoa! Eräs beige neule odottelee vihreän villahaalarin valmistumista. Ei nämä käsi- tai kotityöt tekemällä lopu, siispä tuulta päin! (Ja nimenomaan tuulta päin, kun en missään nimessä halua olla kaksimielinen, saati mennä tulta päin edes mielikuvissani).

Sama kirjoitus on luettavissa myös täällä.

Olen neulonut ja tehnyt kaikentyyppisiä käsitöitä innokkaasti viime viikot, vaikkei valmista olekaan kasapäin. Valkoinen lenkkialpakkapeitto on tauolla, sillä tilalle on tullut tärkeämpiä neulehommia ja seuraava vyyhtikin pitäisi keriä jotta pääsisin jatkamaan. Joulun myyjäisiä varten olen jo tehnyt yhdet sukat jotka esittelen sitten myöhemmin, ja tämäkin tiskirättikokeilu on tehty silmälläpitäen myyjäisiä. Lanka on Eco Cottonia, kivaa neulottavaa ja ihananpunaista, mutta käyttökokemuksen mukaan kuivuu äärettömän hitaasti ja varmastikin siitä johtuen alkaa haisemaan piankin. Jos siis haluan välttämättä myydä rättejä jouluna, pitänee kääntyä sen mainostetun bambu-langan puoleen. Bambuinen on vaan kovin kallista, eikä myyjäisräteistä viitsisi pyytää maltaita. Hmm.. onko kenelläkään kokemuksia mikä bambu-lanka olisi paras?

Olen aika innoissani joulumyyjäisistä, ja jo paljon olen sinne kaikkea suunnitellut tekeväni.  Onneksi kauratonttuja on valmiina vähintään kymmenen hyvässä säilössä, vaikka niitäkin pitää tehdä muutama lisää. Ainakin omaan kotiin haluan kauratonttuja meleeratun ruskeilla ja harmaa-valkoisilla vaatteilla, perinteisten joulunpunaisten rinnalle tietysti!

Kudekin on taipunut matoksi:

Matto virkkautui nopeasti, mutta viimeistely olikin yhtä murhetta alusta loppuun. Kuteena käytin kivanvaaleanpunaista, Käsityöapajasta ostettua trikoota, mikä oli harmillisen epätasaisesti värjättyä. Virkkasin maton kutosen koukulla Kauhavan kangasaitan ohjeella, mutta muokkasin reunusta, koska kudetta oli siinä vaiheessa sen verran vähän jäljellä. Kolmisen kiloa kudetta meni tähän mattoon,  halkaisija on vaivaiset 120 senttiä. Matto olisi menossa tyttären huoneeseen, vaikka saisikin olla isompi.

Mutta niihin murheisiin, jotka koskivat tämän maton valmistumisprosessia… Koska valmis matto oli tosi kirjava, päätin ostaa Powder pink –sävyistä, Dylon –pesukoneväriä ja vähän auttaa väriä tasoittumaan. Yksi paketti oli kuitenkin liian vähän, ja lopputulos oli edelleen kirjava, eikä puuteripinkkiä pesukoneväriä löytynyt enää minkään lähikaupan hyllystä. Flamingo pink näytti aika aggressiiviselta paketissaan,  joten päätin lähteä toiseen yritykseen vain yhden paketin voimin. Matosta tulikin melkein hyvä, mutta yhdessä kohtaa oli selvä läiskä. Eipä auttanut muuta kuin lähteä hakemaan vielä yksi paketti flamingoa pesukoneväriä, ja roiskutella jauhetta kriittisimmälle alueelle ja kone jälleen päälle. Lopputulos on jokseenkin hyvä, vaikka aavistuksen kirjava edelleen. Kelvata saa, sillä tähän mattoon en enää aikaani tuhlaa! Onneksi päättelin kuteenpäät jo virkatessani.

Postausmotivaatiotani laskee surkea kuvanlaatu. Pian aion ostaa sen uuden objektiivin kameraani, jotta ei tarvitse itkeä ja pyydellä anteeksi näitä huonoja kuvia.

Olen saanut maalattua valmiiksi pinkin lipaston tyttären huoneeseen, ja siitä tuli todella onnistunut!  Kuvia otan myöhemmin. Koti on muutenkin edistynyt, muttei vielä ole tullut sellaista oloa että tästä huomenna pääsisi muuttamaan. Paljon on keskenkin! Tapetteja on jo seinillä, upeita, vaikka kieltämättä tyttären huoneen pinkkiraidallinen hyppää ainakin toistaiseksi silmilleni, vaikka sillä on paperoitu yksi ainut seinä. Ehkä siihen seinään tottuu…  Muutoin on aika neutraalia, joten saan sisustaa värikkäillä kankailla ja langoilla. Tällä hetkellä on puikoilla polvisukat itselleni (nekin kokeiluversiot myyjäiskappaleita varten) . Toinen sukka on valmis ja se on todella kiva, joten myyjäisiin teen muutaman parin samalla ohjeella.  Nyt taidan mennä aloittamaan toista sukkaa ja kuunnella samalla Hercule Poirot –äänikirjaa.

Jos ei halua hurahtaa virkattuihin mattoihin, ei kannata suhailla netissä ihastelemassa mattovirkkareiden tuotoksia. Itse en aluksi ihan täysillä ihastunut touhuun, mutta pikkuhiljaa lämpesin, ja nyt kun ensimmäinen oma matto on valmis, olen jo tosi innostunut. Ostin keväämmällä Laitilan Punotexin loppuunmyynnistä nelisen kiloa raitaista kudetta ja ihmettelin kun ystäväni raahasi jätesäkillisen kudetavaraa kotiin. Empä ihmettele enää, sillä matonvirkkaus syö kudetta tuhottomasti, eikä kilon tuhoamiseen varmaan tuntiakaan mene. Osa matonvirkkauksen hienoudesta johtunee juuri siitä että isoa pintaa valmistuu kohtalaisen nopeasti, ja lopputulos on hieno käyttötavara, jossa oma kädenjälki näkyy. Kangaspuillakin olisi hieno saada kutoa omia mattoja, mutta puut vievät ison tilan kotona ja tällä hetkellä aikaa ei ole kutoa missään muualla. Virkkausta on aina helppo jatkaa siitä mihin se viimeksi kiireessä jäi. Tällaiselle matonvirkkaus-myöhäisherännäiselle netti on aarreaitta mattomalleja etsiessä, kun niin moni on jo niitä tehnyt. Kauhavan Kangasaitan sivuilla on kaksi tosihienoa pyöreän maton ohjetta. Omani tein ilman ohjetta, sillä kuteen kaksivärisyydestä johtuen halusin pitää mallin yksinkertaisena. Lisäilin pylväitä tuntemuksien mukaan, pari kertaa jouduin purkamaan  kun työ lähti kupruilemaan, mutta lopputulos on tasaisen hieno! Kude oli melkoisen paksua, joten käytin kympin koukkua.

Maton väri on pinkki-ruskea ja halkaisija suunnilleen 105 senttiä. Isompaa en neljästä kilosta saanut, kun kude oli niin paksua. Hyvä tämä silti on, tytär saa tämän uuteen kotiin huoneensa lattialle.

Raitatrikoo muuntui kivaksi sekameteliksi valmiissa työssä. Objektiivistaan lievästi vioittunut kamerani ei vaan tällä hetkellä anna täysin oikeutta matolle. Seuraava mattoprojekti tulee olemaan  jo monista blogeista tuttu 'Juhannusruusu'. Jotain yksiväristä trikoota tulen siihen käyttämään.

Loppukeventelen surkeiden mattokuvien vuoksi parinviikon takaisen Kreikanloman kuvilla. Kuvissa tytsyllä päässään mummun virkkaama ihana hellelakki, jota on tätä nykyään myös pinkkinä versiona. Lakit on virkattu uusimman Novitan ohjeella Miami-langasta.

Nellan eka kokonainen jäätelötuutti. Mies luuli ostaneensa itsellensä tötterön, antoi tytölle ensin maistiaiset, eikä sen koomin saanut herkkuaan takaisin. Taisi siis Nellalle maistua!

Tänään loin silmukat  yksiä sukkia varten ja sainkin jo toisen varren melkein tehtyä. Sukkaprojekti liittyy seuraavan kirjoituksen aiheeseen, joten palailen siihen ensi kerralla. Kiitoksia taas kaikille viime kirjoituksen kommenteista. Palaillaan!